Toisen roska

Tiedän, että mikään ei ole raivostuttavampaa kuin ihmiset, jotka tekevät huonekalulöytöjä roskalavoilta, mutta…

nojatuoli-(1-of-2)

… jotenkin ne lakkaavat ärsyttämästä, kun on kerrankin itse sellainen.

Totta puhuen en voi uskoa tuuriani. Olin juuri sanonut ystävälleni että haluaisin ehkä sellaisen vähän 50-lukua henkivän nojatuolin. Etsin Pinterestistä hyvin pitkälti tämännäköisen nojatuolin kuvan ja tallensin sen wishlist-kansiooni.

Kaksi päivää myöhemmin löysin tämän. Sisäpihan roskiksilta. Jonne joku oli sen, ei hylännyt vaan jättänyt odottelemaan just mua.

Kiitos!

nojatuoli-(2-of-2)

Lampaantaljan ostin viime Turun-reissulla yhdeltä ukkelilta, joka möi niitä kauppakeskuksen käytävällä. Taljoissa on eroa, ja tämä on ainakin osoittautunut erinomaiseksi.

Sohvapöytä antaa vielä odottaa itseään, joten kirjahyllyyn liian suuret kirjat majailevat toistaiseksi lattialla. Toisaalta kelpaahan noin hienolla lattialla notkuakin.


Parasta juuri nyt

keittiossa-(1-of-7)

Aamut uudessa keittiössä, hyviä.

Toisin kuin entisessä, täällä a) mahtuu, b) tekee mieli oikein olla, elää ja lorvia. Soitan musiikkia, poltan kynttilöitä ja puristan mehua.

keittiossa-(2-of-7)

Tämän hetken kovin juttu (siis uuden keittiön lisäksi): veriappelsiinit. Sesonki on kuumimmillaan, ja minä raahaan kaupasta isoja verkkosäkkejä selkä vääränä. Niistä tulee paras mehu.

Punainen väri kehittyy hedelmiin kylmissä lämpötiloissa (siksi niiden sesonki on talvella) ja sen määrä on tuuripeliä. Koskaan ei tiedä, mitä veriappelsiinin kuoren alla piilee.

Kokonaan oranssi on kamala pettymys, vaikka hyvältä sekin maistuu. Parasta on, kun leikkaa hedelmän auki ja löytää tummaakin tummemman, melkein violetin hedelmälihan. (Tuolloin päässäni alkaa aina soida Dexterin tunnari.)

keittiossa-(5-of-7)

Hihitin tälle uutiselle – Ruotsissa veriappelsiinien nimi on vaihdettu hedelmätukussa ”punaiseksi appelsiiniksi”, koska ruotsalaisten mielestä veri on tosi äcklig. 

Minusta veriappelsiini on suunnilleen ainoa kiinnostava hedelmän tai vihanneksen nimi suomen kielessä (no okei, spagettikurpitsa on myös aika hyvä). Toivottavasti poliittinen korrektius hedelmäosastolla jää lahden toiselle puolen.

keittiossa-(6-of-7)

Eilen tein ”veriappelsiinilimpparia” sekoittamalla yhden kolmasosan tuorepuristettua veriappelsiinimehua ja kaksi kolmasosaa Pellegrinoa.

Kuplavettä on kulunut muutenkin paljon viime aikoina, sillä uudenvuodenlupaukseni oli juoda PALJON enemmän vettä ja vähän vähemmän viiniä. Vien kemuihin oman pullon mukana – kun vissynsä hankkii nätissä lasipullossa, se tuntuu täysn validilta vaihtoehdolta kaivaa esille siinä vaiheessa, kun muut korkkaavat illan toisen valkkarin.

keittiossa-(7-of-7)

Mutta ei kai sentään perjantaita ilman drinkkivinkkiä? Tsekatkaapa viimevuotinen ohjeeni veriappelsiinista tehtyyn Bloody Maryyn.


Ajanhallintaa, nätisti

Minulla on elämänlaatua nakertava ongelma, joka on varmasti tuttu monelle muullekin, jolla ei ole säännöllisiä työaikoja. En oikein osaa irrottautua siitä tunteesta, että nytkin voisi olla tekemässä jotain hyödyllistä.

Luonnollisestikaan tämä ei tarkoita sitä että olisin jatkuvasti tehokas. Pikemminkin päinvastoin. Silloin, kun voisin rentoutua ja harrastaa, pyörinkin kotona miettimässä että jotain pitäis nyt tehdä. Eli en tee kunnolla mitään hyödyllistä, mutta en myöskään tee mitään oikeasti kivaa. Toisin sanoen: täydellisen haaskattua aikaa!

weeklyplanner1

Urheillessani tai ollessani ystävien kanssa osaan relata täysillä ja unohtaa kaikki velvollisuudet, mutta yksin kotona tehokkuusajattelu yrittää helposti ottaa vallan. Olisi ihanaa osata vain lukea rauhassa kirjaa, siivota kaapit tai painella taidenäyttelyyn ilman takaraivossa hiertävää ajatusta siitä, että nytkin pitäisi olla tekemässä jotain muuta.

Olin vähän aikaa sitten käymässä Fredan Papershopissa ja löysin tämän Rifle Paper Co:n viikkoaikataulun. Ajattelin heti, että ehkä tässä on ainakin osittainen ratkaisu ongelmaani! Vihossa on 52 samanlaista sivua jotka voi repäistä irti, yksi vuoden jokaiselle viikolle.

weeklyplanner2

Pidän yksityiskohtaista kalenteria puhelimessa, mutta tätä käytän isojen kokonaisuuksien, työasioiden ja velvollisuuksien aikatauluttamiseen. Kirjoitan tähän maanantaina ne asiat, jotka haluan saada sillä viikolla kunakin päivänä tehtyä. Kun katson aikataulua ja huomaan, että sille päivälle asetetut tavoitteet on täytetty, voin hyvällä omallatunnolla heittäytyä virran vietäväksi. Näen näppärästi kerralla koko viikon ja osaan ripotella eri hommat eri päiville vaativuuden ja niihin kuluvan ajan mukaan.

Suosittelen siis viikkoaikataulun tekemistä vaikka ihan käsin aaneloselle. Tällainen aikataulu on tosi hyvä, konkreettinen tapa hahmottaa se, milloin päivän hommat on tehty ja oma, velvollisuuksista ja hyödyllisyysajattelusta vapaa aika voi hyvillä mielin alkaa. Minun ei tarvitse tarttua seuraavan päivän tehtäviin tänään, paitsi jos nyt ihan välttämättä haluan.

Ystäväni jakoi vähän aikaa sitten Instagramissa lauseen If I was organized, I’d be dangerous. No, varo vaan maailma, tämä hallitsemattoman kaaoksen keisarinna on hissuksiin ottamassa teitä muita kiinni…


Remppamuijasta ihmiseksi

280115-(1-of-7)

  • villapaita MARC BY MARC JACOBS
  • silkkipusero MASSIMO DUTTI
  • hame R/H
  • kengät BRUNO PREMI
  • laukku SAMUJI
  • rannekoru PERNILLE CORYDON
  • rillit HARRY LARY’S / TRENDOPTIC

280115-(5-of-7)

Olin päättänyt, että tiistain saan käyttää vielä suosiolla muuttokaaokseen, mutta keskiviikkona on palattava normaaliin elämään.

Olen viimeiset puolitoistaviikkoa elänyt kuin Ellun kana – en ole nukkunut, olen kulkenut ryysyissä ja maalia otsassa, unohtanut syödä ja paikannut tilannetta karkilla. Tänään nähdessään hiusharjan hiukseni kommentoivat näyttää jotenkin etäisesti tutulta, ehkä olemme tavanneet entisessä elämässä?

280115-(4-of-7)2

Tekipä varsin hyvää pestä tukka, laittaa vähän pakkelia muuallekin kuin seiniin ja heittää roviolle ne maalintahrimat farkut ja sahanpuruiset remonttipaidat. Ei hätää uudet naapurit – kyseessä on vain vertauskuvallinen rovio. Kanavoin pyromaaniset piirteeni tuohon tulipunaiseen villapaitaan.

Villapaidoista puheenollen… Olen nyt saanut purettua viimeisetkin nyssäkät ja lattia on raivattu paikkaansa hakeneista tavaroista. (Täällä kaikuu-kuu-kuu!)

Totesin, että vaikka keksisin minkä kikkakolmosen niin kaikki vaatteeni ja kosmetiikkani eivät tule mahtumaan tänne, jos haluan asua täällä itsekin.

280115-(7-of-7)

Kuvittelin jo tehneeni rankkaa karsintaa ja tavaramääräni on oikeasti moniin verrattuna hyvin maltillinen. Ilmeisesti edellisessä kämpässä oli kuitenkin enemmän säilytystilaa, vaikka se muuten oli ahtaampi kuin tämä nykyinen.

Mutta eipä siinä mitään. Olen päättänyt, etten koskaan halua olla ihminen, joka elää tavaroiden ehdoilla. Jos tavarat ovat suunnitelmieni tiellä, ei luovuta suunnitelmista vaan tavaroista. Pitää siis karsia – ainakin kolmannes vaatteista ja puolet kosmetiikasta saa lähteä kiertoon.

280115-(2-of-7)

Näille kuvan jutuille löytyy kaikille jatkossakin paikka kaapissa – lemppareita kaikki.


1 2 3 13