Liippasipa läheltä: Löysin vuoden 2014 lempikirjani, kun vuotta oli jäljellä enää reilu viikko. (Kirja tosin ilmestyi jo viime vuonna.)
Mia Kankimäen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sijoittuu unelmieni maahan Japaniin. Kankimäki otti vuorotteluvapaan töistä ja lähti metsästämään tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista Sei Shonagonia, joka kirjoitti teräviä, hauskoja ja koskettaviakin huomioita Heian-kauden hovin elämästä – usein listojen muodossa.
Muistan itsekin Sei Shonagonin Ruth L. Ozekin mainiosta romaanista Lihan oppivuosi. (Sivuraiteille mennäkseni, mainio kirja muuten sekin.)
Kankimäen kirja puolestaan ei ole romaani, vaan sekoitus matkapäiväkirjaa, muistelmateosta, eatpraylovea ja kulttuurihistoriallista tietokirjallisuutta. (Ja niitä listoja.)
Kirjaa ja Sei Shonagonia kunnioittaakseni ilmaisen nyt tanka-runon muodossa, miksi tämä kirja oli tänä vuonna lukemistani kirjoista suosikkini:
Täydenkuun aikaan
Voi juoda teehumalat
Kirjoittaa runon
Ja pakahtua siihen
Kuinka kaunis maailma
***
(Olen tavuttanut viimeksi ala-asteella, olipas vaikeaa! Jos joku innostuu joululomalla Sein hengessä rustaamaan tanka-runoja, niin tavujen määrä tanka-runossa menee säkeittäin 5-7-5-7-7.)
Ja eihän tästä kirjasta tai Sei Shonagonin Tyynynaluskirjasta voi kirjoittaa ilman listoja! Onneksi rakastan niiden laatimista ihan yhtä paljon kuin Sei aikoinaan.
Asioita, joita rakastin tässä kirjassa
– Tuntemani sielunsisaruus sekä Kankimäkeä että Sei Shonagonia kohtaan
- Ne kohdat, jolloin Kankimäki sijoittaa Sein kirjoittaman nokkelan pätkän juuri oikeaan kohtaan ja sitä nauraa ääneen
– Itselleni aivan uusi Heian-kauden maailma (olen teininä lukenut ehkä vajaa puolet Genjin tarinasta, mutta en olisi todellakaan osannut sanoa mitä eroa oli Heian-ihmisillä vaikka samuraihin tai Edo-kauden ihmisiin. Ja miten kiehtova maailma olikaan Heian-kausi, jossa kaunis käsiala oli sulhasehdokkaan tärkein meriitti ja kovin jätkä oli se, joka lausui kauneimmin runoja, ja keisarin tehtävä oli soitella huilua kuunvalossa eikä sotia pitkin tantereita)
– Se kuinka Kankimäki kuvailee juuri oikeilla sanoilla sen täydellisen kauneuden aiheuttaman huimauksen ja melankolian, eräänlaisen mono no awaren, jota minä olen usein yrittänyt selittää ihmisille siinä onnistumatta
Haluja, joita tämä kirja aiheuttaa
– Painella lähimpään teekauppaan, hankkia matcha-vispilä ja tulla teehumalaan
– Syödä kaikki ruokansa pienistä kupeista
– Kylpeä ulkona
– Katsoa Peter Greenawayn elokuva The Pillow Book
– Jatkaa kaiken uuden oppimista historiasta, taiteesta, kirjallisuudesta, eri kulttuureista, ihan mistä vain
– … ja vahvimpana, varmimpana: matkustaa Japaniin
Vuosia kytenyt ajatus, jonka tämä kirja sinetöi:
En aio päättää maallista vaellustani ennen kuin olen nähnyt Kioton kirsikankukka-aikaan.