Tervetuloa, olet kotona

Arvatkaas mitä? Kirjoitan tätä postausta uudesta keittiöstäni. Tänne on jo tuotu ruisleipää ja suolaa.

muutto (4 of 6)

Huomaa kattaukseen kuuluva ruuvi.

Muutin eilen. Muuttopäivä oli kaoottinen, kuten asiaan kuuluu. Remontti ei ehtinyt valmistua kokonaan, muuttomiehet tulivat etuajassa ja kamat kannettiin sirkkeleiden ja remonttipölyn sekaan. Juuri kun olimme saaneet kaksi työpäivää vaatineet lattialistat valmiiksi, paikalle ilmaantui laajakaista-asentaja joka ilmoitti, että asunnon puhelinpiuha on poikki ja listat joudutaan poistamaan uuden asentamiseksi.

Mutta kiristävä hermo löystyi siinä vaiheessa kun suurin osa kamoista oli kannettu sisälle ja älysin, että nyt minä sitten oikeasti asun täällä. Laitoin ihan ensimmäiseksi jääkaappiin pikkupullon samppanjaa ja sytytin kynttilän.

muutto (1 of 6)

Uuden kodin ensimmäisiä illalliskutsuja vietettiin jo kaksi tuntia muuttoni jälkeen. Ystävät ilmestyivät ovelle ruokakassin kanssa ja kokkasivat sillä välin, kun minä purin laatikoita. Osalle riitti tuoli, osa joutui istumaan väärinpäin käännetyn muuttolaatikon päällä. Yhdestä lootasta löytyi onneksi pullo valkoviiniä.

Tämä oli juuri oikea alku elämälleni täällä – nyt kun minulla vihdoin on neljän hengen ruokapöytä, sohva ja nojatuoli, ovikello saa luvan soida aiempaa useammin.

muutto (2 of 6)

Mitä tulee sisustamiseen, olen kärsivällinen. Elän mieluummin vaikka puoli vuotta ilman sohvaa kuin ostan tylsän kompromissiratkaisun. (Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut, koska himoitsemani sohva löytyi kaverin olkkarista jo ennen muuttoa.)

Mutta mitä tulee muuttamiseen, olen lännen, idän, koillisen ja kaakon nopein. En halua elää muuttolaatikoiden ja epämääräisten läjien kanssa sekuntiakaan. Muutto loppui kuudelta illalla ja keskiyöllä kaikki laatikot odottelivat jo rappukäytävässä tyhjinä noutajaansa.

Pro-laatikonpurkajan vinkki: aseistaudu lasillisella (tai parilla) hyvää viiniä ja sillä soittolistalla, jota rakastat mutta et ehkä kehtaisi soittaa, kun kaverit ovat kylässä. (Ace of Base toimii erinomaisesti.) Mieti palkinto, jonka saa joko jokaisen tai vaikka joka viidennen tyhjän laatikon jälkeen. (Suklaa toimii erinomaisesti.)

muutto (5 of 6)

Mutta yksi realiteetti tässä valkeni laatikoita purkaessa: kylpyhuoneessa ja eteisessä ei kummassakaan ole ainoatakaan kaappia, rekkiä, laatikkoa tai muutakaan säilytyskalustetta. Koko asunnossa ei ole ainoatakaan vaatekoukkua.

Siksipä takit, kengät, kosmetiikat, pesuaineet ja hiustenkuivaaja majailevat juuri nyt lattialla. Juuri sellaisissa epämääräisissä kasoissa, joita vihaan. Kaoottinen elämäni jatkunee siis vielä tovin, mutta mitäpä pienistä. Keskilattialla mahtuu kuitenkin pyörähtelemään Ace of Basen tahtiin.


Maalari maalasi yksiötä (ja leikkasi pakastepizzaa saksilla)

remppa2

Kuluneelle viikolle on kuulunut pääasiassa tätä. Olen rähjäinen, likainen, ravitsemuksellisesti kammottavilla eväillä ruokittu, maalitahrainen ja malttamaton. Väsynyt, mutta onnellinen.

Timanttinen remonttitiimimme – äiti, ystäväni Mikko ja minä – freesasimme uuden asunnon kaikki seinät. Halusin pitää ne valkoisina, mutta vanha maali oli väsähtäneen harmahtavan sävyinen. Hämmästyttävää, että asunnon koko ilme muuttuu, kun seinät maalataan valkoisista valkoisiksi.

remppa (1 of 1)

Keittiöön ja ikkunaseinille käytettiin maalarinvalkoista – ikkunaseinille pitää kuulemma aina käyttää maalarinvalkoista, painotti isäni serkku, joka oli maalari. (Liittyy jotenkin ulkoa tulevaan luonnonvaloon.)

Muille seinille valitsin aavistuksen punaisella sävytettyä, lämmintä valkoista. Sen lämpö alkaa puskea esiin, kun ilta hämärtyy.

remppa (2 of 3)

Paras maalausvinkkini: rajaaja. En tajua miksi kukaan kiusaa itseään maalaamalla ilman tätä.

Muutakin remppaa on tehty: asenneltu listoja ja sen sellaista. Sekään ei ole läpihuutojuttu, kun on kyseessä vanha talo, jossa ei ole ainoatakaan suoraa seinää ja sähköjohdotkin kulkevat lattian ja seinien päällä. Onneksi isäni on taitava timpuri.

Kun illalla sammutan valot ja käyn nukkumaan, korvissani alkaa tinnitus joka värähtelee epäilyttävästi sirkkelin kirskunan taajuuksilla.

remppa1

Remppapäivien jälkeen illat ovat kuluneet muuttokuormaa pakkaillessa. Äsken iski nälkä, mutta tajusin että olen jo pakannut kaikki kattilat, pannut, lautaset ja veitset. Pyörin lähikaupassa ja mietin mitä lämmintä voi tehdä pelkällä uunilla ilman vuokaa ja syödä ilman lautasta ja haarukkaa. Ostin pakastepizzan ja leikkasin sen palasiksi saksilla, jotka olivat onneksi yhdessä muuttolaatikossa päällimmäisinä. Jälkiruuaksi nautiskelin uuden sadon Bilar-Pollyja. Raksamuijan elämää…

Vaan ei enää kauaa. Mikään viikko elämässäni ei ole tuntunut näin pitkältä, ei edes lapsena se viikko ennen joulua. En jaksaisi odottaa enää minuuttiakaan sitä hetkeä kun muuttoauto starttaa.


Toiveuusinta: shakshuka, brunssiruokien ykkönen

Olen viimeisen viikon elellyt raksamuijan elämää, johon lauantaibrunssien sijaan kuuluvat työmaalla tempaistut noutokahvit. Kukaan ei taida kaivata ohjetta noutokahville, joten nyt toiveuusintana resepti shakshukalle, joka kuuluu brunssiruokien eliittiin.

Tomaatti, kananmunat ja mausteet muodostavat ruuan ytimen ja niihin en kajoaisi, mutta muuten ohjeessa on paljon muuntelun varaa. Voit esimerkiksi vaihtaa kikherneet linsseihin, lisätä chorizoa, jättää paprikan pois tai lisätä muita vihanneksia, esim. kesäkurpitsa sopii tähän aika hyvin.

reseptit3

Paprika-feta-shakshuka

(kahdelle)

1 sipuli
1 pieni punainen paprika
2-3 valkosipulinkynttä
reilu loraus oliiviöljyä
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta (mieluiten savustettua)
cayennepippuria maun mukaan
1 tlk (285 g) kikherneitä
1 tlk (400 g) kuorittuja kokonaisia tomaatteja
50-100 g fetajuustoa
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta korianteria

 Kuutioi sipuli. Leikkaa valkosipuli ja paprika viipaleiksi. Kuumenna mieluiten täysvalurautaisella paistinpannulla oliiviöljy ja kuullota sipulia ja paprikaa n. 5 minuuttia, kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää sen jälkeen valkosipuli, juustokumina, paprikamauste ja cayennepippuri ja kuullota minuutti. Lisää joukkoon kikherneet ja säilyketomaatit. Riko säilyketomaattien rakenne lastalla, kiehauta ja anna sen jälkeen porista hissuksiin n. 15 minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lämmitä kastikkeen poristessa uuni grillivastuksella 200 asteeseen.

Kastikkeen poristua vartin verran riko päälle kananmunat ja murustele päälle feta. Siirrä pannu uuniin grillivastuksen alle 5-10 minuutiksi, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet, mutta keltuaiset ovat vielä juoksevia. Jos et omista täysrautaista paistinpannua, voit myös siirtää kastikkeen paistinpannusta uunivuokaan ja lisätä vasta sen jälkeen kananmunat ja fetan.

Rapsauta vielä kananmunien päälle suolaa ja mustapippuria. Tarjoile silputun tuoreen korianterin kera.


Serial: niin hyvä, että vähän hirvittää

Joskus loppusyksystä aloin kuulla vähän sieltä sun täältä kuhinaa podcastista nimeltä Serial. ”Niin hyvä!” ”Niin koukuttava!”

Kävin kurkkaamassa, mistä on kyse. Jaaha, joku murhajuttu, ei kiinnosta. Lopulta kuitenkin podcastin hehkutus saavutti pisteen, jossa minun oli pakko uteliaisuudesta ladata eka jakso iTunesista. Jäin kerrasta koukkuun. Aloin oikein odottaa ratikkamatkoja, että pääsisin kuuntelemaan Serialia (auta armias, jos ratikassa oli joku tuttu, joka halusi jutella…!)

serial-(1-of-1)

Serialissa tutkitaan vuonna 1999 Baltimoressa tapahtunutta teinitytön murhaa, josta tuomittiin tämän entinen poikaystävä.

Serialissa ei minusta ole kiinnostavaa niinkään se, löydetäänkö rikokseen ratkaisu, vaan kurkistus siihen, millainen rikosten selvittämisen prosessi oikeasti on. Meidän tavallisten ihmisten käsityshän siitä perustuu lähinnä populaarikulttuuriin, jossa se esitetään loppupeleissä oikeastaan aika yksinkertaisena: seurataan johtolankoja ja selvitetään, kuka valehtelee.

Serialia kuunneltuani ymmärsin, millaisessa suossa etsivät oikeasti tarpovat. Jokaisella todistajalla on erilainen tarina, ihmisten kertomukset ovat ristiriitaisia ja muuttuvat koko ajan. Kaikki valehtelevat, nekin, jotka eivät näytä hyötyvän siitä mitään. Tapahtuu asioita, joilla ei ole näennäisesti mitään osaa laajemmassa kuviossa. Ihmisillä ei näytä olevan järkevää motiivia mihinkään. Viranomaisiakaan ei aina kiinnosta selvittää mitä oikeasti tapahtui vaan löytää vain todisteita tukemaan omaa teoriaansa, jotta juttu voidaan lyödä ratkaistujen kirjoihin.

Kiehtovinta ja samalla raastavinta koko jutussa on se oivallus, että toisin kuin draaman kaaren mukaan etenevät dekkarit, tosielämä on sotkuista, irrationaalista, epäloogista ja toisinaan järjetöntä.

Juuri tästä syystä minua välillä hirvitti ja podin toisinaan jopa huonoa omaatuntoa kuunnellessani Serialia. Vaikka ohjelma on vanhan koulukunnan journalismia ja toimittaja Sarah Koenig pysyy minusta ihailtavan puolueettomana sekä kykeenee tuomaan esiin asian monet puolet, kyseessä on kuitenkin oikea tapaus, josta on nyt kulunut 16 vuotta. Podcast käsittelee ihan oikeita tapahtumia ja ihmisiä, joista moni olisi varmaan halunnut jo unohtaa koko asian.

Toisaalta olen hurjan iloinen Serialin menestyksestä (jaksoja on ladattu iTunesista yli 5 miljoonaa kertaa). On ollut ilahduttavaa huomata, että laadukkaalle puheohjelmalle, jossa asioihin perehdytään juurta jaksain, on edelleen kysyntää.

Ehkä se Serialissa onkin parasta – kun omakin keskittymiskyky on selkeästi heikentynyt tässä klikkijournalismin ja nopean selailun maailmassa, on ihanaa keskittyä hetkinen kunnolla. Ihan vain kuunnella, mitä joku työnsä kunnolla tehnyt ihminen kertoo.