Nousee päivä, laskee päivä

Nykyisessä vuokrakämpässäni on paljon, mitä ei tule ikävä. Hajoilevat pinnat, minikokoinen vessa, jonka ovea ei saa kiinni ja jossa istutaan sivuuttain, käsin tiskaaminen, oikuttelevat sähköviritykset, onhan näitä…

Älkää ymmärtäkö väärin, olen rakastanut  tätä luukkuani ihan koko sydämestäni. Se pelasti minut elämäni vaikeimpana jaksona. Siinä on Helsingin kaunein ovi ja vanha 1900-luvun alun postiluukku, jossa lukee KIRJEITÄ. (Kerran jopa sain kirjeen, Australiasta.) Talvella saa polttaa isoja kynttilöitä valkoisessa kakluunissa. Minkä asunto häviää käytännöllisyydessä, sen se voittaa kolminkertaisesti tunnelmassa.

nakyma2

Mutta yhtä asiaa tulen ikävöimään jopa enemmän kuin kaunista vanhaa kakluunia: tätä näkymää!

En edes osaa kertoa miten mieletöntä on herätä aamulla, avata silmät ja nähdä heti ensimmäisenä taivas. Istua illalla keittiössä juomassa teetä ja katsella täysikuuta. Herätä kesäaamuina pinkkeihin auringonnousuihin ja katsella talvella kuinka lumi sataa Helsingin katoille.

Olen monesti näinä hetkinä ajatellut, että parhaita asioita elämässä ei todellakaan voi ostaa rahalla. (Tai no, ehkä ostamalla ylimmän kerroksen asunnon.)

nakyma

Eilen tuijottelin (taas) ikkunasta ulos ja mietin, pitäisikö olla vähän surullinen, kun joudun luopumaan näistä hetkistä. Sitten tajusin, että asiat ovat juuri oikealla mallilla. Muutto ei olisi voinut osua sopivampaan hetkeen, ja uskon (itse asiassa tunnen ytimissäni), että tästä alkaa ihan uusi vaihe elämässäni, parempi, toistaiseksi paras.

Ja samaan aikaan olen kiitollinen siitä, että tässä edellisessäkin elämänvaiheessa oli jotain näin hienoa, uniikkia, jotain, joka kuului vain siihen. Olisi paljon huonompi lähtöasetelma aloittaa elämässä uusi vaihe, jos ajattelisi, ettei edellisessä ollut mitään ikävöimisen arvoista.

Siispä terve, ja kiitos kuutamoista.


Lautalattian uusi ilme

Lattiaremontti sai lopulta varsin onnekkaan käänteen, kun eräs urakoitsija tuumasi, että alkuperäinen lautalattia voidaan sittenkin vielä kunnostaa. Ei siis tarvinnutkaan kääntyä parkettien puoleen.

Päädyimme ammattimiehen kanssa siihen lopputulokseen, että lautalattia hiotaan, raot (joita oli paljon) kitataan, laudat petsataan ja lakataan. Hupsuudet kuten ne Instagramissakin vilahtaneet väärin kohdennetut laudat saivat jäädä paikoilleen. Päätin että menevät huumorin piikkiin.

lattiaremontti1

Lattiamies soitti tänä aamuna, että lattiat ovat nyt valmiit ja uudelle kodille kävellessäni jännitti niin pirusti että meinasin oikeasti voida vähän pahoin ovella… Lattioista kun ei ikinä tiedä miltä ne sitten lopulta näyttävät – eihän siitä pienestä näytepalasta rautakaupassa saa mitään käsitystä siitä, miltä väri ja kiilto näyttävät oikeassa tilassa ja isolla alueella.

No, oven avatessani meinasin pyllähtää pyrstölleni, koska lattia oli niiiiin hieno! Kaikki pitivät minua ihan sekopäänä kun halusin yksiöön tumman lattian, ja ehkä olenkin, mutta ainakin olen nyt sekopää, jolla on törkeen makee lattia. (Sanomattakin lienee selvää, että nuo kännykällä räpsäistyt kuvat eivät tee sille oikeutta.)

lattiaremontti2

Onneksi pidin pääni enkä lähtenyt epäröimään. Tumma lattia on ehkä vähän vanhanaikainen, mutta se ”kaikki valkoiseksi” -juttu ei vaan ole koskaan tuntunut yhtään minulta. Tämä tuntuu. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Lattia petsattiin kahdesti Tikkurilan ParkettiÄssällä ja lakattiin neljä (!) kertaa puolihimmeällä lakalla. Luulisi kestävän parit pyörähdykset.

Sitten puuttuukin enää listojen asennus, seinien maalaus ja vaatekaappien uudelleen kasaaminen, ja asunto on muuttovalmis!


(Melkein) täydellinen kahvila

tiirikkala-(7-of-7)

Kun muutin Turkuun kymmenen vuotta sitten, kävimme äidin kanssa unelmointikäynnillä jokivarren Artekin myymälässä. Äiti taisi haaveilla tankkituolista, mutta minun haaveeni löysivät ihan toisen kohteen – visiitistä alkoi pakkomielteinen suhtautumiseni Linnankatu kolmoseen.

Vuosien ajan aina, kun joku kysyi mitä tekisin jos voittaisin lotossa, vastasin: ostaisin sen Artekin liiketilan ja muuttaisin sinne asumaan.

Niin ihanaa tavaraa kuin Artekin liikkeissä onkin, ajattelin aina, että tila meni vähän hukkaan myymälänä. Tuumasin, että sen pitäisi olla paikka, jossa saisi oleskella oikein olemalla ja lojumalla.

tiirikkala

Nyt tilassa toimii vihdoin kahvila, ja esimerkiksi joelle päin avautuva parveke on vihdoin arvoisessaan käytössä terassina. Jos jostain olen katkera niin siitä, että Anniskelukahvila Tiirikkala aukesi vasta sen jälkeen, kun olin itse jo muuttanut pois Turusta. Olen kateellinen kaikille turkulaisille.

Jos Tiirikkala olisi ollut olemassa silloin kun asuin vielä Turussa, olisin todennäköisesti viettänyt siellä puolet elämästäni. Lukenut lehtiä, tavannut kavereita ja haastateltavia, syönyt lounasta, pyörittänyt paperisotaa, kirjoittanut juttuja, päntännyt tenttiin…

tiirikkala-(5-of-7)

Tiirikkala on lähes täydellinen kahvila. Miljöö on tietenkin uniikki ja sisustus paitsi viihtyisä myös käytännöllinen (tarpeeksi isot pöydät esimerkiksi läppärin näpyttelyyn tai kokousten pitämiseen). Ruokalista oli sopivan simppeli ja kahvi maistui siltä miltä pitääkin. Tilaamani ankankoipimaalaissalaatti oli mahtava, tosin Tiirikkalassa useammin käyvät turkulaiset ystäväni – ne onnekkaat ruojat! – mainitsivat, että ruuan taso vähän vaihtelee.

tiirikkala-(1-of-7)

Ainoa miinus oli nuiva,  lähes töykeä palvelu. Yleensä en erityisemmin pahastu nihkeästä asiakaspalvelusta, mutta tässä tapauksessa se oli jotenkin niin räikeässä ristiriidassa Tiirikkalan lämpimän ja kodikkaan ilmapiirin kanssa, että asiaa ei voinut olla kummeksumatta.

No, kukaan ei ole täydellinen – mutta Tiirikkala pääsee hyvin lähelle.

Anniskelukahvila Tiirikkala
Linnankatu 3, Turku


Auts

suutari-(1-of-1)

Pieni ajankohtainen muistutus… hiekoitussora on kenkien pahin vihollinen.

Muistakaahan kurkata silloin tällöin pohjiin ja tsekata, kaipaavatko kenkänne vähän suutarin huomiota. Kun pitää huolta ja hoivaa, ei tartte koko ajan ostaa uusia.

Tämä pari lähtee korjattavaksi än yy tee nyt. Joten jos ja kun törmäätte minuun kaupungilla pinkeissä juoksulenkkareissa niin tiedätte, että kyseessä ei ole tyyli-statement.