Elämä se on yllätyksiä täynnä. Olin unohtanut, miten ihanaa on elo rähjäisenä rantapummina.
Kuvittelin, että tämä aika elämästäni olisi auttamatta ohi. Että se oli sitä jotain 20-vuotiaan Eevan hommaa.
Nyt olen viimeiset viisi päivää asunut laudoista kyhätyssä mökkerössä, jonka ainoat kalusteet ovat sänky, hyttysverkko ja (luojan kiitos) sähkötuuletin. Asettelen tavarani parrun päälle, koska hyllyjä ei ole. Kalliit sampoopulloni näyttävät täällä aika koomisilta.
Käyn jaetussa vessassa ja peseydyn kylmän vesinoron alla. Illalla on liian pimeä lukea. Nettiin pääsee kun sinne erikseen hakeutuu. Olen moskiittopaukamilla ja onnellisempi kuin aikoihin. En enää edes muista, miltä huolehtiminen tuntuu.
Nyt naurattaa, että parilla edellisellä lomallani olen ollut hienossa hotellissa ja miettinyt, että jotenkin tämä ei nyt tunnu niin hienolta kuin tämän pitäisi. Että jotain puuttuu.
Ja puuttuihan sitä. Itikat ja alituinen hiki. Rinkan pohjalle rutistuneet t-paidat, silmät ristissä tönöttävät hipit ja surffarit. Se, kun öisin herää koirien haukuntaan ja kukkojen kiekumiseen. Kaikki ärsyttävää, ja silti jollain maagisella tavalla juuri parasta.
Ja että liian vanha, höpsis. Naapurihuoneessa asuu kuusikymppinen ukkeli.
Sitä paitsi, on yksi juttu, jota hienoissa hotelleissa ei tiedetä: missään muualla, ei kalleimmassakaan sängyssä, ole yhtä turvallinen olo kuin hyttysverkon alle nukahtaessa.
Kuulostaa mahtavalta! Valokuvistasi välittyy levollinen tunnelma.
kaunista! Reissuasi on ilo seurata. Ei taida olla asiaa/paikkaa, josta et saisi kirjoitettua kauniisti, oivaltavasti ja koskettavasti.
Oot kyllä kova rantapummi!
Mä en oo ollut ikinä ollut rantapummi-moodissa. Edes parikymppisenä 😉 Mulla oli lentoemäntäsisko, jonka kanssa matkustin. Siihen aikaan se oli 4-5 tähden hotelleja ja pitkiä yöpymisiä ja melko eksoottista meininkiä, muutenkin. The golden 90’s 🙂
Oikein! Itse olen nyt yli kolmekymppisenä kaveripiirini ainoa, joka vielä jaksaa yöpyä hostelleissa ja mennä niillä vähän vaikeammilla ja hitaammilla kulkuyhteyksillä. Muut kaverit ihmettelevät, eikö työssäkäyvällä naisella ole varaa hotelliin ja lentolippuihin, vaikka olen monta kertaa selittänyt, että en minä niissä hostelleissa pelkän hinnan vuoksi yövy. Ilmeisesti sitten joillekin ihmisille riski vähän epäsiististä kylpyhuoneesta on riittävä syy tehdä elämästä hajutonta ja mautonta, vaikka samat tyypit sitten päivittelevätkin, miten matkustamisesta ei vain enää saa irti suuria elämyksiä.
Juuri siltä -tuntuu-, kun ON vapaa.
Elämä itsessään on vain … Sitä 🙂
Ei nyt liity tähän postaukseen, mut pakko kommentoida. Googlettelin että löytäisin hyvän mehulingon ja löysin sun blogin vanhan osotteen mehupuristinpostauksen. En edes ollu tajunnu et mehulingolla ja mehupuristimella on jotain eroa. Superkiitos infoista, oli tosi hyödyllistä. Oon ihan innoissani, tilasin gigantista tällasen
http://www.gigantti.fi/product/kodin-tuotteet/keittion-pienkoneet/B6100S/witt-tuoremehupuristin-b6100s
En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan tota 🙂
Siis nyt alko kiinnostaa tämä – mitä eroa niillä on?
Voi kyllä.
Olen ollut huolissani viivästyneestä aikuistumisestani, sillä yhä edelleen löydän itseni sieltä kaikkein tomuisimman tien päästä. Olen tullut siihen tulokseen, että siellä elämä maistuu… noh, eniten elämältä.
Samaistun aiempaan hehebin kommenttiin täysillä. Ei tarvitse rämäistä bungalowia tai hostellin dormia alkukantaisemmissa oloissa edes majoittua, niin saa jo ihan erilailla kiinni reissuelämästä. Tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntuu.
On niissä meluisissa torakkaluukuissa väännetty myös itkut tai parit, kun kadulta kumiseva älämölö ja rinkkaa järsivä rotta pitää hereillä aamuun asti mutta siltikään en vaihtaisi majoitusmuotoa muuhun. Fiinimmissä paikoissa jotain oleellista elämänmakuista jää usein puuttumaaan.
Mahottoman hyvää reissua ja tsemppiä kielen opiskeluun!
ihana!
Täällä yksi tylsä ja vanhana syntynyt vakavikko 23v, joka ei voisi kuvitellakaan itseään rantapummilomalle tai edes mihinkään kälyiseen hostelliin 😀 Kyllä mun mielestä voi viettää oikein hyvän ja elämyksellisen loman, vaikka asuisi siistissä hotellissa. Erilaistahan se on, totta kai, mutta ei yhtään huonompi vaihtoehto välttämättä. Mun mielestä on jopa melkein elitististä (tai siis öhöm, vähän huono sanavalinta, sillä pikemminkin jotain käänteiselitististä :D) ajatella, että alkeellisissa olosuhteissa matkaaminen olisi ainoa oikea tapa kokea jotain “elämänmakuista”. Elämä voi kuulkaa maistua hyvin monenlaiselta 😉
Kiitos kommenteista muruset ja ihanaa kun seurailette sieltä Suomesta (tai mistä ikinä) käsin juttuja, tulee turvallinen olo 🙂 xx
Vanhenemisen parhaita puolia: lomia jolloin voi hengata rantapummina ja lomia jolloin voi mennä myös siihen siistiin hotelliin. Jokaiselle on aikansa ja paikkansa. Ei tarvitse enää mennä mihinkään tiettyyn muottiin 🙂 Juuri nyt haluaisin vain upottaa varpaat rantahiekkaan, juoda auringonlaskuoluen ja antaa suolaveden tehdä rastamaisia taikoja kuivuessa hiuksiin. Nautinnollista ja turvallista loman jatkoa. Ja kiitos ihanasta blogistasi!
Me ollaan naimisissa oleva lääkäri-juristipariskunta ja tehdään pelkästään ryynäysmatkoja, jolloin majoitus on parhaimmillaankin halvassa hotellissa jollei parempaa eli hostellia löydy. Teltta on suorastaan mahtava! Ja kyse ei ole rahasta. Viiden tähden hotellissa on todella tylsää. Slow traveling on tosi jees, maata pitkin tai laivalla, lentämistäkin vain sen verran kuin on pakko. Ja roinaa mukaan 1-2kk reissuun alle 10kg per lärvä vaikka lähtis kylmään :). Pari kk tätä vuodessa niin pysyy polla kondiksessa. Ja tuntuu muuten kivalta päästä kotiin palatessa omaan suihkuun, kunnolla kokkaamaan ja pesemään pyykit omalla koneella :).