Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

juuka3

juuka1

juuka2

Terveisiä Juuasta! Vietin siellä pari päivää kuvauksissa, aivan uskomattoman hienossa 1800-luvun talossa.

Nukuin paremmin kuin aikoihin – sellaista voi sattua, jos öisin ei kuulu ääniä eikä näy kaupungin valoja.

Söin elämäni parhaat karjalanpiirakat ja tutustuin naapurin isäntään, joka ei ollut uskoa korviaan kun mainitsin etten koskaan elämässäni ole lämmittänyt leivinuunia. Lähikaupasta sai tuoretta riistaa, mutta ei basilikaa. Erilainen maailma.

juuka4

Ja hei arvatkaapa mikä on tällä hetkellä Juuan isoin ruokatrendi? Naapurin herra kertoi. Se on nyhtöhirvi. On kuulemma hyvää tortillan välissä.


Hyvää naistenpäivää

naistenpäivä-(1-of-1)

Skumppa, suklaa ja kukat ovat ihania asioita, mutta onpa tylsää että tästäkin päivästä on tullut vaan uusi tekosyy kulutusjuhlalle.

Ei me naiset oikeasti tarvita lisää yöpaitoja tai kakkupaloja (okei, kakkua tarvitaan aina). Isompi tarve on sille, että ihmiset nähdään kaikkialla maailmassa yhtä arvokkaina riippumatta kromosomeista.

Mietin esimerkiksi tuossa leffaa katsoessani, että miksi miehille sanotaan ”don’t be a girl” tai ”don’t be a pussy” kun tarkoitetaan, että älä ole säälittävä ja heikko? Mitä säälittävää ja heikkoa on elimessä, joka puskee maailmaan uusia ihmisiä? Nopeasti ajateltunahan se jos mikä on vahvuuden ja elinvoiman vertauskuva.

Mutta äh, yhtä paljon ärsyttää se ajatus, että pitäisi modernina naisena olla aina vahva, ei koskaan avuton, eikä saisi tarvita miehiä mihinkään. Ei kai sekään mitään tasa-arvoa ole, jos niitä ”perinteisempään naiseuteen” liitettyjä asioita ei pidetä arvokkaina.

Että tuota, pieni toive: jos nyt vaan saatais olla mitä ollaan, naisina ja miehinä ja ihmisinä, ja silti kaikki kokea että ollaan ihan yhtä arvokkaita ja että meillä on kaikilla samat oikeudet – mitä sitten halutaankaan niillä tehdä, olla kotirouvia tai uraohjuksia, runoilijapoikia tai macho-metsureita. Kiitti!

(Ja jotta ei nyt jää epäselväksi, niin läheisten lellintää ja hemmottelua kannatan kyllä varauksetta. Sitä voi tehdä 365 päivää vuodessa.)


Ne ihan parhaat aamiaispannarit (ei sis. banaania)

Tykkään kokeilla kaikenlaisia terveyshömpötysversioita muuten ei-niin-terveellisistä herkuista. MUTTA. Tiedostan, että terveyshömpötysversiot ovat juuri niitä – terveyshömpötysversioita.

En kestä ollenkaan terveysruokablogien väitteitä siitä miten joku korsista ja levästä kyhätty pirtelö maistuu ”AIVAN SAMALTA” kuin se-ja-se kaikkien rakastama kalorisokeripommi. Ei maistu! Hyvää se voi olla ja usein onkin, mutta ei se ole sama.

amerikkalaiset_pannukakut

Esimerkiksi banaanipannarit ovat minusta tosi hyviä, mutta silloin kun haluan oikeasti kokonaisvaltaisen syväluotaavan pannukakkukokemuksen, kaivan esiin vehnäjauhot ja maitopurkin. Ja miksi ei?

amerikkalaiset_pannukakut2

Näitä amerikkalaisia pannukakkuja olen tehnyt samalla ohjeella sata vuotta. Sain reseptin alunperin entiseltä poikaystävältä, eikä parempaa ole vielä tullut vastaan. Koostumus on jännästi pesusienimäinen (en nyt keksi parempaa sanaa), maku ihanasti aavistuksen hapokas eikä ollenkaan liian makea aamiaiselle.

Viimeksi paistoin pannareita mökkirevohkalle Vihreässä talossa. Talon valtiatar totesi maistaessaan, että ”ok, saat tulla uudestaankin”.

Amerikkalaiset pannukakut

(n. 15-20 isoa)

3 munaa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

2 dl maustamatonta jugurttia
2-3 dl maitoa
1/2 dl voisulaa

Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi. Käsivatkaus riittää hyvin.

Sekoita keskenään kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, suola) ja kosteat aineet (jugurtti, 2 dl maitoa, voisula). Sekoita kananmuna-sokerivaahtoon vuorotellen kuivia ja kosteita aineita, kunnes saat paksun taikinan. Tarvittaessa voit lisätä hieman maitoa, jos taikina on liian tönkköä. Vältä sekottamasta taikinaa enempää kuin tarvitsee.

Paista pannarit samantien voissa  mieluiten valurautaisella pannulla. Voit myös paistaa pannarit lettupannulla, jolloin saat tuplamäärän pieniä pannareita.

Tarjoile lämpiminä vaahterasiirapin ja esim. marjojen, banaanisiivujen ja pekaanipähkinöiden tai pekonin ja munien kera.

Pro-vinkit:

Olet ehkä tottunut jättämään lettutaikinan turpoamaan, mutta älä jätä tätä taikinaa. Taikinassa oleva leivinjauhe alkaa nimittäin reagoida heti joutuessaan kosketuksiin kosteuden kanssa, eli paista pannarit samantien.

Saat taikinaan sitä paremman maun, mitä hapokkaampaa jugurttia käytät. Esimerkiksi bulgarianjugurtti toimii erinomaisesti!

Alempi kuva Annika / Vihreä talo


Charlie Parkerin haamu

Äh, totta puhuen päiväni ei lähtenyt lentoon edes chilimehun voimin.

Sain eilen työ- ja blogielämän ulkopuolella itseäni koskien aika, hmm, rankkaa palautetta. Koko päivän kieriskelin pohjamudissa ja tunsin olevani totaalinen epäonnistuminen. Pitäisi olla enemmän sitä ja vähemmän tätä. Mielessä saattoi käydä se Smithsien biisi – I know I’m unloveable, you don’t have to tell me…

Päätin jo, että haistakaa kaikki huilu. Rakastakoot koko muu maailma toisiaan, minä syön sipsejä ja olen keskenäni oma epärakastettava itseni.

Lähdin leffaan ja tunsin oloni täysin tyytyväiseksi, perjantai-illan ainoana leffakävijänä, joka saapui paikalle yksin.

charlie-(2-of-2)

Leffan jälkeen kävelin kotiin kuulokkeet päässä, ja Spotify arpoi soittolistaltani heti ensimmäisenä Charlie Parkerin kappaleen Easy To Love.

Meinasin paiskata kännykän katukiveen. No voi jumalauta universumi, kiitos vaan ironiasta.

Seuraavaan kadunkulmaan päästyäni alkoi naurattaa. Kaikki päivän aikana pinnan alla muhinut pläjähti ilmoille ja sain vanhan kunnon naurukohtauksen. Pysähdyin porttikongiin ja yritin haudata hihittelevän naamani kaulaliinaan, hytkyin ja näytin epäilemättä ohikulkijoiden silmissä mielipuoliselta.

Kiitos maailmankaikkeus ja Spotify, kun lähetitte Charlie Parkerin haamun muistuttamaan, että joskus olen vähän dramaattinen idiootti.

Mutta pysyn silti kannassani; olen mitä olen. Pysyn siis itselleni uskollisena, ja jos se tekee jonkun olon tukalaksi, tulkoot seuraavalla ratikalla. Kyllä meitä tänne mahtuu.

Ja hei Charlie, easy to love? Riippuu varmaan, kuka rakastaa.