Kevät!

kevat-(5-of-6)

kevat-(6-of-6)

kevat-(3-of-6)

kevat-(1-of-6)

kevat-(4-of-6)

”Haluaisin uuden oppiaineen. Se olisi mielikuvitus. Joka tunnilla olisi vain sitä. Ei enää mitään muita aineita. Pelkkää mielikuvitusta koulussa. Keksin paljon lisää. Koko ajan tulisi lisää ajatuksia. Eikä kaikki edes mahtuisi luokkaan. Ajatuksia olisi niin paljon että niissä voisi uida. Sitten en unohtaisi koskaan mitään. Aina olisi ajatuksia mitä voisi täyttää.”

– Samuel Törrö 2 A / Kevätpörriäinen 2015

Tärkeimmät kevään merkit bongattu: kukat ja kevätpörriäiset, silmut puissa ja naamalla idioottimainen kestovirne.

Ja merkittävimpänä: päässä soi taukoamatta se hiton laulu, jossa tarjottiin vain salmiakkia.


Eteisessä

Löysin Tori.fi:stä tällaisen 50-luvun lipaston. Se sijaitsi jollain paikkakunnalla, josta en ollut koskaan edes kuullut, mutta myyjä suostui ajamaan sen Helsinkiin parinkympin korvausta vastaan. Kantoi vielä rappuset ylöskin, ”sillä ehdolla” että vahdin autoa sillä aikaa. Öö, joo? Sopii!

eteinen-(4-of-7)

Ihan ihmeellisiä juttuja muutenkin – kaverini tarjoutui vapaaehtoisesti ajamaan minut Ikeaan ja useampi ehdotti että voisi tulla auttamaan ostosten kokoamisessa.

Mitä?? Ainoa skenaario, jossa minä tarjoutuisin vapaaehtoisesti auttamaan ketään Ikean huonekalujen kokoamisessa on jos Tom Hardy soittelisi juuri eronneensa ja tarvitsevansa jeesiä poikamiesboksinsa sisustuksessa.

eteinen-(3-of-7)

Mutta siis – uskomaton tuurini tämän kodin suhteen senkus jatkuu. Huonekalulöytöjä ja ihmeellisiä, kilttejä, avuliaita ihmisiä. Olen sisustusjumalten lempilapsi.

eteinen-(5-of-7)

Etsin pitkään eteiseen kaunista säilytyskalustetta, ja löysinkin lopulta tämän lipaston. Sitten kävi niin että pistin puolet omaisuudestani kiertoon ja nyt minulla ei ole oikeastaan mitään, mitä tuonne lipastoon laittaa.

Kolme kaulahuivia ja yhdet lenkkarit elelevät siellä tällä hetkellä hyvin leveää elämää.

eteinen-(1-of-7)

Nykyinen kenkäkokoelmani käsittää viisi paria, plus lenkkarit ja yhdet kesäsandaalit. Koko kokoelmani mahtui siististi ja nätisti Hannalta saamaani vanhaan omenalaatikkoon – lenkkarit ovat lipastossa jemmassa.

Eiring-keittiötarvikkeen todella uskollisesti palvellut ilmaiskassi kätkee sisäänsä muita kasseja. (Tämänkin vinkin opin KonMarilta.)

eteinen-(2-of-7)

Taulun olen raijannut jostain reissulta, ehkä Thaimaasta tai Vietnamista. Kehystytin sen vasta äskettäin.

Balmuirin panamahattu odottaa seinällä kesää ja Pihlajasaaren kuumia kallioita.

eteinen-(6-of-7)

Pyhimyksiä ja valtionpäämiehiä esittävät hilkuttimet ovat myös erinäisiltä reissuilta mukaan tarttuneita. Niillä ei ole mitään funktiota, kaikki tuollainen vain vetoaa meikäläiseen.

eteinen-(7-of-7)

Mutta nyt on aika jättää eteinen taakse ja painella ovesta ulos – on perjantai ja aurinko paistaa. Ihanimmassakaan kodissa jaksa sellaisessa tilanteessa nököttää.

Hyvää viikonloppua!


Take away

munat-(1-of-1)Ystävä ilmestyi ovelle kädessä Ärrä-kahvi ja takintaskussa kaksi keitettyä munaa.

”Toin sullekin aamiaista.”

Houkuttelevaa.

Pesunkestävän bodariaamiaisen (ei se maku vaan se funktio) kruunasi aisteja hellivä esillepano. Miksi turhaan ottaa niitä käsintehtyjä keramiikkalautasia kaapista, onhan meillä vessapaperia.

Nauratti. Hyvä, että joku tekee asiat eri tavalla kuin itse, virkistää.


Tästedes etsin korkeintaan puhelintani

Reissusta päällimmäisenä jäi mieleen puhdas, laimentamaton ilo. En muista kokeneeni sellaista rillumarei-riemua pitkään aikaan. Että illalla nukkumaan mennessä koko lärviä särkee, kun on hymyillyt ja nauranut kaikelle ja kaikille. Kotiin palatessani mietin, että tätä lisää kiitos.

Ilo on yksinkertainen juttu – sen tunnistaa jokainen, joka on lapsena hyppinyt kuralätäköihin.

Onni sen sijaan on vaikeampi konsepti. Sen tunnistaa, kun se tulee kohdalle, mutta sitä etsiessään saattaa mennä ihan metsään.

(Tai no – nyt olisi hyvä hetki keksiä uusi sanonta, koska metsään meneminen ihan tutkitusti lisää onnellisuutta. No, perse edellä puuhun ja sitä rataa…)

ieva-(1-of-1)

 Otettiin tänään teemaan sopivasti tämmönen Eeva Coelho -henkinen portretti.

Kun ihmiset tavoittelevat mitä tavoittelevat, taustalla on kai aina ajatus, että ne asiat saatuamme olemme onnellisempia – rahaa, menestystä, parisuhde, laihemmat reidet, tiedättehän te nyt nämä. Ja silti joskus juurikin noiden asioiden tavoittelu vie vain kauemmaksi onnesta.

Ajatelkaa nyt vaikka naisia, jotka viettävät puolet elämästään laihiksella itseään vihaten ja uimarantoja vältellen. Jokainen heistä ajattelee, että sitten laihana elämä on onnellista. Ja kuitenkin tuota lopputulosta tavoitellessaan he tekevät elämästään ihan kaikkea muuta. Kun sitä voisi valita olevansa onnellinen jo nyt, alleineen päivineen.

Ja sitä paitsi joskus onnellisuutta tavoitellessa asioista tulee vahingossa kamalan vakavia – ja jos johonkin olen kyllästynyt, niin ihmisiin, joille kaikki on vakavaa. Läkähdyn jo pelkästä ajatuksesta. Joskus tällaisia ihmisiä kohdatessani kuvittelen olevani ilmapallo ja sanon mielessäni nips naps – katkaisen narut, kohoan ilmaan ja jätän betoniporsaat rypistelemään otsia keskenään. (Ja joo kyllä, olin joskus itsekin betoniporsas.)

Näyttökuva 2015-4-21 kello 17.10.13

Sitä alkaa käydä läpi liian monimutkaisia, raskaita ajatusketjuja sen sijaan että elelis vaan. Jotta minusta tulisi tulevaisuudessa mahdollisimman onnellinen, pitäisikö nyt valita tämä vai tämä asia vai tehdä näin vai näin, vähemmästäkin lähtee elämänilo.

Nykyajan ilmiöitä lienee, että luetaan hyllyittäin self help -oppaita, raivataan elämästä kaikki häiriötekijät ja osallistutaan kurssille toisensa perään, jotta tultaisiin mahdollisimman onnellisiksi – ja unohdetaan siinä välissä, että elämähän on tässä.

Tätä se on, meluisaa ja täynnä häiriötekijöitä – ja joskus ne häiriötekijät ovatkin juuri niitä juttuja, joista löytyy puhdas ilo ja riemu. Se fiilis, että tässäpä ollaan, kädet kurassa, kaaos vallalla ja polvet ruvella… usein se kuitenkin voittaa harmonisen hymistelyn, tai ainakin minun maailmassani. Let’s make another beautiful mess.

airjooga (1 of 1)

Ystäväni sanoi minulle pari päivää sitten, että ”mä en enää tavoittele tässä elämässä mitään muuta kuin iloa ja kepeyttä”. Heitimme ylävitoset, koska olin tismalleen samaa mieltä.

Luulen, että täällä hyvinvoinnin kehdossa on valtavasti ihmisiä, joilla on onnellisen elämän palikat kohdillaan – aineelliset puitteet, parisuhde tai perhe, hyvä työ – mutta joiden elämästä puuttuu ilo. Se, että tehdään asioita vailla tavoitetta tai päämäärää, ihan vain siksi, että ne tuntuvat hauskoilta tai kiinnostavilta.

Onnen tunnistaa kun se osuu kohdalle, mutta sitä etsiessään ei usein edes tiedä mitä etsii. Saattaa luulla etsivänsä menestystä, vaikka tosiasiassa etsiikin riippumattomuuden tunnetta. Tai ihmissuhdetta, vaikka oikeasti haluaa löytää ihan vain itsensä. Siksi en enää etsi kuin korkeintaan puhelintani (se on vielä useammin hukassa kuin elämän tarkoitus).

Tavoittelen elämääni lisää ainoastaan iloa ja keveyttä. Kahdesta vaihtoehdosta valitessani mietin, kumpi saa oloni tuntumaan kevyemmältä, kumpi saa minut innostumaan tai nauramaan. Valitsen sen vaihtoehdon, vaikka se olisi vaikeampi toteuttaa – tai olisi se vaihtoehto, jossa ei ole nopeasti katsottuna oikein mitään järkeä.

Koska uskon ja tiedän, että siellä missä on iloa ja tilaa hengittää, siellä on myös onnea. Eikä sitä tarvitse enää erikseen houkutella paikalle.