Väriterapiaa

oax5

Oaxaca oli ihana. Kaupunki oli juuri oikea lääke pitkän värittömän talven puuduttamille silmille. Tuntuu, että tämän jälkeen olen vähän valmiimpi palaamaan harmaaseen Helsinkiin.

oax-(2-of-4)

Teki niin hyvää vain laahustaa pitkin kaupunkia ja ihmetellä värien ja kuosien sekamelskaa, lukemattomia taidegallerioita, keramiikkakauppoja ja kirjailtuja tekstiilejä.

Parin päivän jälkeen tuntui siltä kuin näköreseptorini olisi ladattu niin täyteen että ne alkoivat jo läikkyä yli.

oax4

Tutustuin tosi kivaan meksikolaiseen pariskuntaan ja teimme road tripin läheisille vuorille. Uin mineraalilähteissä ja poltin jokaisen ruumiinosani.

oax-(4-of-4)

oax

Iltaisin istuin agua frescan kanssa Santo Domingon aukiolla. Ei tarvinnut kuin olla olemassa niin tutustui mahtaviin tyyppeihin. (Voi kunpa elämä olisi aina niin helppoa!)

Päädyin malliksi paikallisen hiusverkkokauppiaan valokuviin, koska olin kuulemma kaupungin ainoa blondi. (Hiusverkkojen esittelyyn tarvitaan kuulemma ehdottomasti vaaleat hiukset.)

Join chicagolaisen lakimiehen kanssa mezcalia ja pelastin kanadalaisen tyypin elämän näyttämällä, miten IP-osoitteen kiertämällä voi katsoa jääkiekkoa Meksikossa.

Iltapäivisin join maailman parasta chilillä maustettua kaakaota. Öisin söin valtavia maissintähkiä, jotka valeltiin majoneesilla ja pyöriteltiin sen jälkeen juustossa ja chilissä.

oax9

Meksikossa oikeastikin kaikki käyttävät sombreroa.

oax11

Harmillinen totuus on, että valitsin huonoimman mahdollisen ajankohdan tulla ex tempore -reppureissulle Meksikoon. Santa semanan eli pääsiäisen lomaviikon vuoksi kaikki majoitusvaihtoehdot ovat buukattuja riippumatta siitä, onko kyseessä hieno hotelli vai hostellin räkäinen dormi.

Moni paikka, johon olisin halunnut mennä, jäi nyt näkemättä. Haaveeni päästä rannalle vielä pariksi päiväksi ennen Suomen räntään palaamista osoittautui mahdottomaksi, koska 120 miljoonaa meksikolaista jakaa ilmeisesti tämän haaveen kanssani.

oax12

oax10

Oaxacan jälkeen olin sormi suussa, että mitä seuraavaksi. Odotin merkkiä universumilta. Sitä ei tullut, joten lähdin Pueblaan, koska sinne näytti menevän monta bussia päivässä.

Kuvittelin tulevani johonkin pieneen kaupunkiin, mutta mitä vielä – täällä on 2 miljoonaa ihmistä. Muuta en vielä kaupungista tiedä. Ehkä huomenna tiedän enemmän.

oax-(1-of-4)

oax-(3-of-4)

(PS. adapterini lakkasi mystisesti toimimasta. Ostin meksikolaisen laturin puhelimeen, mutta en saa enää kameraa enkä läppäriä ladattua. Katsotaan kuinka pitkälle läppärin akku riittää ja pääsenkö enää kirjoittelemaan blogia ennen Suomea, mutta reissukuulumisia voi seurata ainakin Instagramista @eevakolu.)


Sattumuksia

oaxaca2

Hassuja päiviä.

Yöllä kulkiessani väsyneenä, rähjäisenä ja ehkä vähän itkuisenakin kadulla rinkka selässä kuulin yhtäkkiä ohi ajavasta taksista ”EEVA!”. Siellä vilkutti yksi tyyppi, jonka olin tavannut 600 kilometrin päässä.

sancristobal-(10-of-18)

sancristobal-(8-of-18)

Muutama päivä sitten mietin jostain syystä 10 vuoden takaista reppureissuani Irlantiin. Muistin yhden pojan, jonka tapasin hostellissa. Tapaamisemme ei ollut erityisen mieleenpainuva, vietimme yhden päivän kaupungilla ja sen jälkeen vaihdoimme pari mailia. Siis kymmenen vuotta sitten. En muista hänestä muuta kuin sen, että hän oli tosi pitkä ja pelasi rugbya. En tiedä miksi edes ajattelin koko tyyppiä.

oaxaca

Eilen avasin Facebookin Muut viestit -kansioni (muistan tehdä tämän ehkä kerran kahdessa kuukaudessa) ja siellä oli kaksi viikkoa sitten tuolta samaiselta ihmiseltä tullut viesti. ”Hi Eva, this might be a bit random and you probably don’t remember who I am…”

Mitä pieniä varjeluksia.

sancristobal-(14-of-18)  Uskon tietäväni, mikä näiden sattumusten tarkoitus on: muistuttaa minua siitä, että vaikka joskus tuntuu siltä että olen yksin, en ole oikeasti ikinä. Pieniä paloja minusta on tuolla, ympäri maailmaa ja mitä yllättävimmissä paikoissa. Ja kaiken järjen mukaan minäkin kannan mukanani jotain jokaisesta tyypistä, joka tielleni on osunut.

Se on aika ihana ajatus. Että vaikka sanomme ok it was nice meeting you, goodbye emme oikeasti koskaan sano hyvästi.

(PS. tätä kirjoittaessani kahvilan stereoista alkoi juuri soida The Way We Were. Voi maailma, senkin sentimentaalinen pölö.)


Säärivinkki auringon alta, eli kokemuksia valoimpulssista

Tuli tässä mieleen äsken paljain säärin viipottaessani, että voisin vinkata teille yhdestä jutusta.

Olen viime syksystä saakka käynyt poistattamassa säärikarvat valoimpulssilla. En tosiaankaan uskonut hoitoon, mutta kun vakkarisokeroijani intti, että se olisi minulle sokerointia parempi ratkaisu, päätin kokeilla.

saaret

Jo ekan kerran jälkeen sääriin alkoi ilmestyä kaljuja kohtia. Nyt olen käynyt 4-6 viikon välein yhteensä ehkä 7 kertaa, ja tilanne on varsin mainio. Karvaa kasvaa enää vähän ja se, mikä kasvaa, on ohutta ja vaaleaa. Täällä Meksikossa olen koko ajan bikineissä ja shortseissa, ja siitä huolimatta olen sheivannut kerran koko reissun aikana (aiemmin olisin sheivannut kerran päivässä). Kotona Suomessa olen nyt näin talvisaikaan ajellut sääret ehkä kerran 4-5 viikossa.

Ihan halpaa valoimpulssihoito ei ole (maksan 80 euroa kerta), mutta eipä ole sokerointikaan, ja tällä menetelmällä tulokset ovat kuitenkin pysyvämpiä.

Jotkut mainostavat menetelmän lopettavan karvankasvun pysyvästi, mutta kosmetologini ei ainakaan luvannut moista, vaan sanoi että alun tiiviimmän hoitojakson jälkeen on hyvä käydä pari kertaa vuodessa ylläpitämässä lopputulosta. Laser on vielä huomattavasti tehokkaampi menetelmä, mutta myös moninkerroin kalliimpi.

Valoimpulssi toimii sitä paremmin, mitä vahvempi kontrasti ihon ja karvan välillä on. Mitä vaaleampi iho ja tummempi karva, sen todennäköisemmin lopputulos on hyvä, mutta hoidon teho on varmasti aina yksilöllistä. Tässä kuitenkin omia kokemuksiani, jos joku teistä on näin kevään korvilla miettinyt onko valoimpulssihoito mistään kotoisin!


1 3 4 5