Löytöjä

Lähdin yhtenä päivänä kaverini mukaan Punavuori kierrättää -treffeille, hakemaan kaverilleni housuja.

(Tiedoksi muualla asuville, että kyseessä on jo legendaarista mainetta nauttiva Facebookin kierrätysryhmä.)

Selvisi, että myyjä oli itse asiassa tuttavani – ja että hänellä oli kaapissaan muitakin aarteita, jotka etsivät uutta kotia. Loppujen lopuksi pikaiset treffit ovella vaihtuivatkin tunnin kestäväksi penkomissessioksi, jossa kävimme läpi paitsi vaatekaapit myös kuulumiset.

tehtis-(4-of-4)

Palasin kotiin mukanani musta silkkimekko sekä tämä Tiger Jeansin vihreä mokkatakki. Päivän saalis: ei aivan tuore, mutta erinomainen.

Housut ovat nämä samat T by Alexander Wangit, nekin kierrätetyt. Silkkipaita on sataan kertaan nähty Massimo Dutti.

tehtis-(3-of-4) Omistan hyvin vähän koruja – yksi kaulakoru, kaksi sormusta ja kaksi rannekorua, siinä koko kokoelmani. Muita käytän joka päivä, rannekorua vaihtelen.

Tämä kuvassa näkyvä on uudempi hankinta Kapteeninkadun Lifestyle-kaupasta. 

tehtis-(1-of-4)

Nämä Pour La Victoiren sandaalit hankin viime vuonna talvialeista ja ne ovat olleet paras kenkäostokseni koskaan. Korkkarit, joilla on hyvä kävellä, jaksaa seistäkin vaikka koko päivän.

Lesti on niin täydellinen, että ostaisin jatkossa kaikki kenkäni tältä merkiltä – harmi vain, että merkin kenkien ulkonäkö ei ole tämän parin lisäksi miellyttänyt silmää. (Mitä haaskuuta! Löytää nyt omaan jalkaansa täydellisesti istuva kenkämerkki ja todeta, että suunnittelijalla on täysin erilainen maku kuin minulla.)

Mitäs löytöjä te olette viime aikoina tehneet?


Aamun banana split

Joskus ruoka-asioissa ei ole niinkään olennaista se, että keksii uusia makuja tai raaka-aineita. Välillä piristykseksi riittää, kun keksii uusia tapoja leikata tai asetella ne vanhat tutut samat. Porkkanatikut vs. porkkanaviipaleet? Ihan eri asia.

bananasplit-(1-of-1)Minua ainakin hihitytti tänä aamuna, kun järkkäsin perusaamupalani – hedelmiä, mysliä, pähkinöitä, jugurttia – banana splitin muotoon.

Riehaannuin niin vallan, että rouhin joukkoon myös vähän tummaa suklaata. Kyllähän jokaisessa banana splitissä kuuluu olla mansikkaa ja suklaata.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla trooppista versiota, jossa olisi papaijaa ja kookosta, ehkä limeä…

Onko muuten kukaan nähnyt Suomessa myynnissä raastettua kookosta? En siis tarkoita hiutaleita, vaan niitä isompia, kuivattuja suikaleita.

(Epäilyttävän näköinen lieju mukissa on mansikka-avokado-pinaattismoothie. Lasisen smoothie-hupsutuksen, jossa on uudelleenkäytettävä pilli, ostin Starbucksista. Rakastan sitä, vaikka se on vähän nolo.)

Kivaa keskiviikkoa kaikille!


Hernesaaressa (ja synninpäästö sääurputtajille)

hernesaarenranta-(9-of-9)

Tiedän, tiedän, tiedän – on maailman turhinta ja epäkehittävintä mököttää säästä, koska sille ei voi mitään.

Mutta siinä vaiheessa, kun alkaa olla heinäkuun loppu ja kesän lämpimät päivät voi laskea yhden käden sormin, ei kyseessä ole enää asennekysymys. Kyseessä on asia, joka on faktuaalisesti perseestä (virallinen, tekninen termi).

Tietysti asian kanssa on fiksumpaa opetella elämään kuin murjottaa päivästä toiseen, ja sitä suosittelen kaikille. Mutta antakaa silti kavereiden vähän myös urputtaa, onhan tämä järkälemäinen pettymys johonkin purettava tai saamme koko Suomi vielä sappikiviä.

hernesaarenranta-(8-of-9)

hernesaarenranta-(2-of-9) Kesäkaupunki nyt vain ei ole sama ilman kunnon kelejä. Kyllä, terasseilla on lämpölamput, voi pukea päälle kerroksia, kääriytyä vilttiin ja istua katoksen alla.

Mutta ilman aurinkoa ja pitkiä lämpimiä iltoja, kaupungissa vain ei ole sitä samaa taikaa

hernesaarenranta-(3-of-9)

Ei kyse ole vain siitä, ettei voi maata bikineissä rannalla. Kun sää on heinäkuussa ehtaa syyskuuta, suomalaisten kesäpersoona pysyy piilossaan, ihmiset vähän enemmän omissa oloissaan.

On vähän vähemmän sitä, mitä kesässä – sen lämmön ja auringon lisäksi – eniten rakastan: epäsuomalaista spontaaniutta ja rentoutta. Yllättäviä käänteitä, päiviä ja iltoja, joista ei koskaan voi arvata miten ja mihin ne päättyvät.

hernesaarenranta-(4-of-9)

Kovasti säästä riippuvainen on myös tämä uusi, kulkureittieni varrelle hiljattain avautunut Hernesaaren Ranta. Kerran osuin sinne lämpimänä, aurinkoisena iltana ja yllätyin täysin. Moni oli valmis tuomitsemaan paikan jo etukäteen, koska kyseessä on Sedu Koskisen masinoima operaatio.

Mutta minä ihastuin. Aurinkoisena iltana meno oli kuin Rivieralla konsanaan (okei, Rivieralla ei kylllä ikinä juotaisi muovituopeista). Rentoja, hymyileviä ihmisiä (ja koiria!) tuoleilla, pöydillä, kallioilla ja laiturilla, eikä kukaan mäkättänyt että anniskelualue loppuu tähän. Monen ikäistä ja -näköistä porukkaa seurapiirikaunottarista vähän rähjäisiin veneilijöihin. 

Salsa soi, varpaiden välissä oli hiekkaa ja veneilijät kiipeilivät paljain jaloin paattiensa kansilla. Auringonlasku toi taivaalle pastelliset sävyt ja poskille punan.

hernesaarenranta-(6-of-9)

hernesaarenranta-(1-of-9)

Testasimme myös paikan ruokatarjonnan, josta vastaavat erilaiset kontteihin rakennetut ravintolat. Suosittelen burritoja ja tacoja tarjoilevaa Chalupaa, muut eivät oikein vakuuttaneet.

hernesaarenranta-(5-of-9)

 Nyt alan googlata netistä ohjeita aurinkotanssiin, jotta tännekin päästään ainakin vielä kerran tänä kesänä!


Kutsukaa manaaja, mutta ensin pannareita

subru-(9-of-16)

Sunnuntaibrunssi! Miten olinkin päässyt unohtamaan, miten hyvä idea se on – aina?

subru-(15-of-16)

Asunnossani on jo pitkään ollut jotenkin huono fiilis. Olen huomannut, etten ole oikein viihtynyt kotona – yhtäkkiä en ole enää osannut istua sohvalla, syödä keittiön pöydän äärellä tai makoilla lattioilla. Käyn suihkussa, nukun ja häivyn.

Pyörittelin mielessäni kaikenlaista – uusi järjestys huonekaluille? Uusi päiväpeitto sänkyyn? Vielä yksi tavarankarsintakierros? Feng shui -konsultti? (Viimeisin vain vitsillä… ehkä.)

Saatoin myös yhtenä päivänä kirjoittaa Googleen manaaja Helsinki. Selvisi, että Suomen ainoa oikea, katolisen kirkon hyväksymä manaaja on kuollut vuonna 2011 eikä uutta ole lähetetty tilalle. Anteeksi Vatikaani, protestoin asennettanne. Tiedän että teillä on kiire piilotella maailmankaikkeuden salaisuuksia ja järjestellä kaikenlaisia salaseurojen iltapäivätansseja, mutta onhan tämä nyt vastuutonta jättää pohjoisen riivatut tällä tavalla oman onnensa nojaan.

subru-(3-of-16)

subru-(11-of-16)

Ystävälläni oli ratkaisuehdotus sillä välin kun odottelen paluupostia Vatikaanista: kutsut sinne ihmisiä kylään niin kyllä se fiilis muuttuu.

Niin se on, että hyvät tyypit – ja eläimet – muuttavat paikan kuin paikan ilmapiirin. Nyt täällä on jotenkin taas ihan eri tunnelma, vaikka kaikki lähtivät jo. Ihan kuin valokin olisi eri sävyistä, vähän lämpimämpää. (Tietysti on aina mahdollista, että joku ystävistäni on manaaja, eikä ole muistanut mainita asiasta.)

Muistakaa siis yksin asuvatkin kutsua välillä ihmisiä kylään! Helposti se menee aina niin, että hengaillaan niiden luona, joilla on isoin kämppä, mutta kyllä yksiökin tarvitsee välillä hälinää, kuhinaa ja hässäkkää.

subru

Keittiössä riitti tänään kaikkia kolmea – yllättävän monta kokkia tähänkin pikkukyökkiin mahtuu. Yksi väsäsi smoothieta, toinen oli pannarinpaistovuorossa, kolmas keitti pikkumutteripannulla kahvia pannullisen toisensa perään, koska juojia oli paljon enemmän kuin pannussa kupillisia.

Kaikille ei riittänyt haarukoita, joten joku söi pannaria lusikalla. Tuoleja oli kolme liian vähän, joten osa istui lattialla. Lautaset huuhdeltiin ruokalajien välissä. Yhden hengen varustelutaso ei  suinkaan ole este isommillekaan kemuille.

subru-(5-of-16)

Minulta vaaditaan brunssipöytään aina yhtä asiaa – Eevan munayllätystä. Se voi olla mitä vain, kunhan sisältää kananmunia.

Tällä kertaa tein shakshuka-henkisen hässäkän, mutta linssien tai papujen sijaan sörsselissä oli mukana karitsanjauhelihaa.

subru-(7-of-16)

subru-(6-of-16)

Yleinen konsensus oli pitäytyä tällä kertaa astetta terveellisemmissä antimissa, joten maailman parhaiden pannareiden sijaan tehtiin vähän terveellisempi versio, oikein hyviä nekin.

Taikinan tein uudella lemppariohjeellani, joka on hieman tuhdimpi versio banaanipannareista: yhtä banaania kohden lisätään 2 kananmunaa ja 1 dl kaurahiutaleita. Mausteeksi ripaus kanelia ja vaniljaa. Halutessa joukkoon voi laittaa vähän maapähkinävoita. Koko homma blenderissä sekaisin.

Tämä on edelleen terveellinen, haluttaessa gluteenitonkin ohje, mutta se on vähän täyttävämpi ja paljon helpompi paistaa kuin pelkät banaani-munapannarit. Ja maistuu vielä vähän enemmän ”oikeilta” pannukakuilta.

subru-(12-of-16)

subru-(4-of-16)

Sitä mukaa kun vatsat täyttyivät ja auringonpaiste vaihtui sateeksi ja harmaiksi pilviksi, alkoivat sohva, sänky ja lattia täyttyä makoilevista, väsähtäneistä koirista ja ihmisistä.

Laiskotti. Kuunneltiin Suomi-hittejä, puhuttiin kaikesta, vähän ehkä kinattiinkin, mutta se on tässä porukassa onneksi ihan ok. Siitä tietää, että on ystävien seurassa.

Ja siitä, että voi lisätä vihersmoothien sekaan skumppaa vaikka kukaan ei tiedä, miksi ihmeessä kannattaisi. Ja huoletta avata farkkujen ylimmän napin…

… ja ottaa silti vielä yhden palan kakkua…

subru-(13-of-16)subru-(16-of-16)

… tai esimerkiksi nukahtaa kesken lauseen.