Nessuvuoren valtiatar

Terveiset sängynpohjalta! Kanakeittoa ja nenäliinoja kuluu.

(Koska joku kuitenkin kysyy kanakeiton ohjetta, minimoin pettymykset heti alkuunsa: salainen flunssagourmetreseptini on lisätä kanaa ja parsakaalia valmiiseen tom yam -liemeen.)

lentsu-(1-of-3)Tulen kipeäksi usein – ja aina väärällä hetkellä. Reissussa, silloin kun olisi tosi paljon töitä tai silloin kun ilonpito on ylimmillään, elämä hymyilee ja tuntuu että tästä tämä voittoputki vihdoin alkaa. Alkoihan se, ja loppui, jonnekin Porin yliopistollisen apteekin hyllyjen väliin. Köh köh.

Olen tässä yrittänyt miettiä, mitä se kertoo. Melodramaattinen puoleni nyyhkii täältä nenäliinavuoren keskeltä, että selvästikään maailmankaikkeus ei ole tarkoittanut minua onnelliseksi ja rankaisee siitä. Rationaalinen puoleni tuumaa, että ehkä se ei kerro mitään muuta kuin että oikeastaan koskaan ei ole hyvä hetki sairastua.

lentsu-(2-of-3)

Ainakin vihdoin on ollut aikaa katsoa leffoja ja tv-sarjoja. Olen katsonut paljon keskinkertaista roinaa, mutta myös pari, jotka jäivät mieleen. HBO:n minisarja The Honourable Woman – ihan huikea. Saksalainen leffa Freier Fall, joka käsittelee homoutta poliisivoimissa. Ei mikään huippu, mutta oli tosi kiva pitkästä aikaa katsoa saksalaista nykyleffaa. Ja kuulla kieltä. Tajusin, että on ollut ehkä vähän ikävä, Saksaan, saksalaisia, pretzeleitä.

Ja In A World…, joka oli piiiitkästä aikaa komediallinen jenkki-indie-pätkä, jonka aikana ei tehnyt mieli joko nukahtaa tai repiä ärsytyksestä hiuksia päästään. Ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä-muutenvaanmakeetyyppi Lake Bell on nyt virallisesti girl crushini numero yksi.

Tämän ajatuksen voimalla etiäppäi: varmasti Lake Bellilläkin on joskus flunssa, ja hänenkin elämästään tuli oikein hyvä.


Teme

– Mä tykkään kyl naisilla vihreistä silmistä, uijui. Oon mä sinisilmäsiäkin tapaillut, mut saatana kun ei niiden kans tuu toimeen.

– Ruskeet on kyllä hyvät.

– Mutsil ja siskol on molemmilla, ei pysty.

kesis15-(5-of-10)Kesäisenä keskiviikkona Helsingissä (siis: tänään) salakuuntelin kahden laitapuolenkulkijan keskustelua.

Mietin, että itse en kyllä edes huomaa minkä väriset silmät ihmisillä on, saati että valitsisin treffikumppanini sen perusteella.

Ihan sama, minkä väriset silmät, kunhan käyttää niitä.

Rakastan: miehiä, jotka katsovat silmiin. Vaikka en läheskään aina uskalla katsoa takaisin.

kesk-(1-of-1)

– Mun nimi on muuten Teemu.

– Mun kans. TEMMI!

– Joo, ainoo lempinimi mitä mä en kestä on Teme. En vastaa jos joku sanoo Temeks.

– Sama. Paitsi jos se on joku hyvännäkönen nainen.

– Joo. (imitoi naista) TEME!

– Mut sekin vaan sillon jos ollaan kahestaan.

Tunnen aika monta Teemua. En ole tainnut kutsua ketään heistä koskaan Temeksi. Yhtä kutsuin kyllä kerran kusipääksi. Se oli ehkä vähän liioittelua.

Eevasta ei saa väännettyä oikein mitään lempinimiä, siitä olin joskus lapsena pahoillani. Oli jotenkin ulkopuolinen olo kaikkien Henkkojen ja Jossujen keskellä. Toisaalta saan ilmeisesti olla kiitollinen – yksikään ihmissuhteeni ei ole koskaan kaatunut ärsyttävään lempinimeen.

(Eikä tietääkseni myöskään väärän värisiin silmiin. Omani ovat muuten vihreät, vaikka ihmiset aina luulevat niitä ruskeiksi.)

Vuosikausia ainoa nimi, jota oikeasti inhosin, oli Niko. Ja tietenkin rakastuin päätäpahkaa yhteen Nikoon. Siitäs sain.

En muista minkä väriset silmät hänellä oli, mutta on paljon muuta mitä en koskaan unohda.

Lapsena halusin olla Eevan sijaan Jenni, ja toivoin että tulevan aviomieheni nimi olisi Frank. Häpesin toista nimeäni, Kirsikka.

Vaan ehkäpä Frank rakastaa kirsikoita.

kesis15-(6-of-10)

– Hei saaksmä sun yhteystiedot? Ois kiva olla kavereita.

(Skoolaavat lonkerotölkeillä)

– Joo, ollaan frendejä, mut en mä koskaan anna mitään yhteystietoja. Mä luotan siihen, et me tavataan vielä.


Menossa ja tulossa

Melkoinen viikko takana, hektinen ja hauskin naismuistiin. Osallistuin kesäbootcampille, päivät puuskutin treeneissä, toivuin treeneistä tai tankkasin niitä varten. Illat juhlin, tanssin ja huusin. En ajatellut koko viikolla mitään. En pysähtynyt kertaakaan vetämään henkeä.

Tuli sunnuntai, ja yhtäkkiä maassa oli rauha. Napsautin puhelimen pois päältä, vedin ylle villapaidan ja laahustin kahvilaan tukka sotkussa ja eilisen ripsivärit poskilla. Kaivoin esiin muistikirjan ja kynän – tuntuipa hyvältä taas hetkeksi keskittyä sanoihin.

Aloitin uuden projektin. Siitä saattaa tulla fantastinen tai ihan paska. En enää jaksa välittää, yritän vaan tehdä.

sunnuntai-(2-of-2)

Esplanadi tuoksui ihan Pariisilta – sateen kastelemat otsahiukset, märkä asfaltti, kahvi ja ohikulkevan turistin eau de cologne. Tunsin vahvasti olevani kahdessa paikassa samaan aikaan. Tiukasti tässä ja tulevaisuudessa, josta en tiedä vielä mitään.

Yleensä tulevaisuuden miettiminen sunnuntai-iltapäivänä on vähän sama kuin ostaisi pikavuorolipun suoraan ahdinkoon, mutta ei nyt.

Mietin mitähän tästäkin tulee, ja totesin: todennäköisesti jälleen yksi suuri, loistelias, säkenöivä sotku.

Sanon sille: tervetuloa.


Anna hyvän kiertää

Kaveripiirissäni on vallalla hyvä tapa kierrättää asioita. Vaatteita, huonekaluja, kirjoja, kodinkoneita ja astioita lainataan, vaihdetaan ja myydään ahkerasti eteenpäin.

Jos pöytä ei sovi jonkun uuteen keittiöön, se pääsee pitkäaikaislainaan jonkun toisen olohuoneeseen ja ajautuu takaisin omistajalleen – tai eteenpäin -, kun elämäntilanne taas muuttuu. Kirjekuorilaukku tai cocktail-mekko löytyy lainaan sille, joka ei halua ostaa uutta vain yksiä juhlia varten. Viime kevään lainahitti oli ikkunanpesuri. Facebookin kierrätysryhmät kilkattavat uutta viestiä ja kommenttia tasaiseen tahtiin.

silkkihousut-(6-of-7)

Kukaan ei ole turhan mustasukkainen tavaroistaan, vaan esineet ja asiat päätyvät usein sille, jolle ne yleisen konsensuksen mukaan sopivat parhaiten. Tuttua on myös täsmämyynti – kännykään saattaa kilahtaa viesti, että ”mulla olis tällainen juttu, joka sopisi sulle tosi hyvin”.

Sitä paitsi kaverin vaatekaapilla on paljon kivempaa shoppailla kuin kaupassa – siellä on usein viinitarjoilu, paremmat musiikit ja raadollisen rehellinen makutuomaristo.

silkkihousut-(4-of-7)

Melkein kaikki lempivaatteeni ovat kavereiden kirppiskasoista poimittuja, ja moni niistä on kiertänyt useammankin vaatekaapin kautta.

Välillä naurattaa törmätä tuttuun, jolla on yllään jokin minun vanha vaatteeni, jonka olen alunperin antanut tai myynyt jollekulle ihan muulle. Ai toi on nykyään sulla! 

silkkihousut-(7-of-7)

Olen luopunut ajatuksesta, että vaatekaappini olisi täynnä ikuisia vaatteita. Vaikka ajatus on kaunis, en oikein enää usko siihen. Totta kai pyrin ostamaan laadukkaita ja mieleisiä vaatteita, jotka kestävät sekä käyttöä että aikaa, mutta asiat muuttuvat, koko ajan.

Koko muuttuu sen mukaan kuinka paljon tai vähän syö tai bodaa. Arkikorkojen maksimikorkeus muuttuu sen mukaan käyttääkö bussia vai käveleekö. Joskus vaatteet kuuluvat niin tiukasti tiettyyn elämänvaiheeseen, ettei niitä myöhemmin enää osaa tai halua käyttää, vaikka ne olisivat edelleen sopivia ja ihania. Aika aikansa kutakin.

Siksi on kiva luovuttaa kivat tavarat eteenpäin kotiin, jossa niitä käytetään. Ja kun niiden tilalle löytyy jotain kaverin kaapista, kaikki voittavat eikä maailmaan synny yhtään lisää roskaa.

silkkihousut-(5-of-7)

Nämä T by Alexander Wangin silkkihousut kalastin pari viikkoa sitten Stellan kirppiskasasta, ja niistä on nyt jo muotoutunut kesän lempparit. Rennot, päällä kuin pyjamahousut.

Tennareiden tai sandaalien kanssa ne ovat rennot kesähousut, korkkareilla niistä saa asialliset tai juhlavat niin duuniin kuin kemuihinkin. Vaikka en uskokaan ikuisiin vaatteisiin, niin tällaisiin uskon: monikäyttöisiin jokapaikan sankareihin.

Nämä eivät ehkä enää päädy kiertoon, sillä voi hyvinkin olla, että rakastan ne puhki.

silkkihousut-(3-of-7)

 

  • Housut T by Alexander Wang (2nd hand)
  • Paita Second Female
  • Kengät Massimo Dutti