(Ruis)rock, rauha ja rakkaus

Tässä juuri pakkailen farkkushortseja ja pyyhin pölyjä festariasenteestani, sillä huomenna hyppään bussiin ja kurvaan Ruisrockiin.

En ole koskaan oikein ollut festari-ihminen, mutta entisenä turkulaisena olen toki rokannut Ruissalossa monen monta kertaa.

ruisrock-(2-of-3)

Seuraa kappaleen verran Ruisrock-nostalgiaa, sallittakoon se helsinkiläistyneelle ex-turkulaiselle: Hikinen ja ääriään myöten täysi bussi numero kahdeksan, se loputtomalta tuntuva kävely pysäkiltä festarialueelle (tunnetaan tuttavallisemmin myös nimellä Via Dolorosa – jos olet koskaan vaeltanut pätkää helteellä parin päivän festariväsymys alla ymmärrät miksi). Jätän tässä strategisesti mainitsematta ne kaikki juonet, joilla vuosien saatossa yritimme salakuljettaa alueelle alkoholia. (Niihin liittyy ainakin kuumaliimapistooli sekä hyytelösokeri.) Sen sijaan totean vain että rantalava ja meri, festarialueen edessä läjässä lojuvat polkupyörät, jatkot Dynamossa, kyl maar. Aamuyöstä Mantun makkaraperunat ja kipein jaloin talsiminen Yo-kylään, palaneena, hikisenä ja onnellisena.

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sitten viime Ruisrockini – olisikohan viime kerta ollut 2009 tai 2010? Olen lapsekkaan innoissani tulevasta viikonlopusta – enkä vähiten sen vuoksi, että on vihdoin HELLE!

ruisrock-(3-of-3)

Festarihattu valmiina! 

Tämän vuoden kattaukseen ei kuulu omia must-artistejani, mutta hihitän ja pyörtyilen jo pelkästä ajatuksesta, että olen Pharrellin kanssa samalla maaperällä. (Onhan se nyt ihana.) Ohjelmassa on yllättävän paljon räppiä, mistä en ole ollenkaan pahoillani, toki aion räppihommien lisäksi tsekata myös Mastodonin, Pariisin Kevään ja ANTTI TUISKUN! Ai niin ja syödä – festarien ruokatarjonta on kuulemma kovasti parantunut niistä vuosien takaisista mössömätöistä.

Ehkä siis törmäämme viikonloppuna Ruissalossa! Suurin osa lipputyypeistä on loppuunmyyty, mutta perjantaille ja sunnuntaille näyttäisi vielä saavan yhden ja kahden päivän lippuja.

Hei Turku, kohta nähdään!


Alamummo

Tukka niskassa, elämä edessä…

silkkihousut-(1-of-7)

Kun vaatekaappi on niukka sekä määrältään että tyyliltään, sitä alkaa hifistellä kaikenlaisilla yksityiskohdilla. Yhtäkkiä nutturan paikka muuttaakin koko homman – ainakin pukeutujan itsensä mielestä.

Vuosikausia pidin nutturaa päälaella, Pikku Myy-tyyliin – tai kuten äitini hiustyyliäni kutsuu, ylämummo. ”Laita sellanen ylämummo niinku Eevalla aina on!”, totesi hän siskolle.

(Yritin selittää äidille, että ylämummo tarkoittaa jotain ihan muuta, mutta nyt kun asiaa ajattelen niin paremminhan tuo ilmaisu tähän asiaan sopii kuin jääkiekkoon.)

silkkihousut-(2-of-7)

No, joka tapauksessa – viime aikoina olen innostunut taas pitämään nutturaa niskassa. Vuosien ylämummoilun jälkeen varsin fresh & chic.

Niskanuttura lienee tälle oikea nimi, mutta itse taidan kutsua sitä mieluummin alamummoksi.

pompulat-(1-of-1)

(Täydellinen alamummo syntyy arviolta kymmenessä sekunnissa näin: Ei kannata turhaan katsoa peiliin. Tukasta kiinni, kieritä pötköksi, kieritä pötkö nutturaksi ja sutaise puhelinjohtoponnarilla kiinni. En tiedä, miten kukaan pitkä- tai kähärätukkainen elää toimivaa arkea ilman puhelinjohtoponnareita – itse en aio enää kokeilla.)


1 3 4 5