Keskiviikkona skoolataan

marimekko-kemut-2

Hei kamut,

jos liikutte Helsingin keskustassa keskiviikkona, liittykää seuraan skoolaamaan syksylle!

Järjestämme Stellan kanssa Marimekon Aleksinkulmassa pienet syyskemut. Kohotellaan maljoja, hypistellään syysmuodin uutuuksia ja heilutaan hyvän musiikin tahtiin.

Tarjolla on juomaa ja pientä purtavaa sekä 20 % alennus koko Marimekon mallistosta. 50 ensimmäistä saa myös ihanan lahjakassin. Tulkaa, moikatkaa, käykää tai jääkää.

Nähdään Aleksilla!

Marimekko / Aleksanterinkatu 50
ke 2.9. klo 18-20

Ilmoittaudu tapahtumaan Facebookissa.

Skål!


Aamiaisella kirjan kanssa

sunnuntai-(2-of-5)Raskaan viikon viimeisenä aamuna heräsin yllättäen kevein ja hyvin mielin.

Ajattelin, että ansaitsen jotain kivaa pyykkikasojen ja paperinkierrätyskekojen taltuttamisen sijaan. Pistin lenkkarit jalkaan ja käppäilin kaupungille aamiaiselle.

sunnuntai-(1-of-5)

sunnuntai-(3-of-5)Asia, johon en varmaan ikinä kyllästy: hiljaisen kaupungin läpi käveleminen aamulla. Siinä minun meditaationi.

sunnuntai-(4-of-5)

Café Engeliin voi aina luottaa. Niin hullua kuin se onkin, se on keskustassa ainoita paikkoja, joista saa aamiaista sunnuntaisin. (Odottelen jo vähän, että ähkybrunssit menisivät pois muodista.)

sunnuntai-(5-of-5)

Aloin lukea Gretchen Rubinin kirjaa Better Than Before (suom. Tee siitä tapa). Se käsittelee tapoja, niiden muodostamista ja muuttamista.  Toistaiseksi kirja vaikuttaa ihan loistavalta. Tämä on nimittäin ensimmäinen lukemani teksti aiheesta, jossa korostetaan ihmisten persoonallisuuserojen vaikutusta siihen, millä tavoilla ja kuinka helposti uusia tapoja voi vakiinnuttaa tai vanhoja muuttaa.

Olen juuri aloittamassa sokerilakon vol 13987400 ja yritän opetella nukkumaan kahdeksan tuntia yössä, joten kirja pöllähti eteeni kuin tilauksesta. Rubin selittää, miksi perinteiset kikat kuten ”sovi asiasta x kaverin kanssa” tai ”aloita pienistä välitavoitteista” eivät välttämättä toimi kaikille. Kirja antaa hyviä vinkkejä löytää parhaiten itselle sopivat keinot muodostaa uusia tapoja sekä päästä vanhoista eroon, ja ylipäätään pohdiskella omia tapojaan ja omaa luonnettaan. Miksi ihmisille on esimerkiksi monesti hankalaa ottaa tavaksi jopa ne asiat, joista he eniten nauttivat? Kun taas ihan yhdentekevistä aktiviteeteista kuten kännykän räpläämisestä tulee helposti tapoja, jotka nielaisevat tunteja päivistä.

Rubin tunnetaan parhaiten menestysteoksestaan Happiness Project, ja tämä uusi kirja seurailee siitä tuttua tyyliä: Rubin kertoo havainnoistaan omien henkilökohtaisten kokeilujensa kautta, ja on jälleen kerran tehnyt laajan taustatutkimustyön.

Nyt on lopetettava, sillä haluan ehtiä lukea vielä luvun lisää ennen lounasta… jonka jälkeen en aio sortua iltapäivän suklaahimoon. Kivaa uutta viikkoa!


Laotse

Aamulla avatessani ikkunat suustani pääsi helpotuksen huokaus. Ei vain siksi, että ikkunoista tulvi pitkästä aikaa rai kas ta ilmaa, vaan siksi, että säätila mätsäsi täydellisesti mielialaani.

Sain eilen kamalia uutisia. Rakas koiramme, zenmestarini Lassi siirtyi täysin yllättäen tuonpuoleiseen. Ikävä on ihmistä isompi.

IMG_6663

Tänään heräsin aamuun turvonnein silmin. Lähdin aamupalaveriin kaatosateeseen. Vedin hupun päähän. Sadeilmassa oli helpompi hengittää. Eira näytti sademetsältä. Ehkä tavallaan olikin. 

Pakenin lounashässäkkää joogasaliin, vaikka en edes joogaa. Kai. Sen jälkeen söin vanhan kiinalaisherran ravintolassa, jossa ei koskaan ole kiire – siellä pelkkä ruokalistan saaminen kestää 20 minuuttia. Istuin nurkkapöytään.

IMG_6674

Hetken mielijohteesta meinasin kysyä, olisiko harmaantuneella herralla jaettavana kanssani esimerkiksi jotain taolaista viisautta nyt kun zenmestariani ei enää ole. En kehdannut. Päätin, että luen netistä kun pääsen kotiin.

Taolaisista filosofeista suurin ja kuuluisin, Laotse, kirjoitti näin:

I have just three things to teach: simplicity, patience, compassion. These three are your greatest treasures.

Yksinkertaisuutta, kärsivällisyyttä, myötätuntoa. Jos Lassi olisi osannut puhua, se olisi takuulla opettanut tismalleen samoja asioita. Ehkä se oli Laotsen reinkarnaatio. (Jos joku tuntee Kiinan filosofian historiaa, voisitteko selvittää pitikö Laotse lohennahoista ja vatsan rapsuttamisesta?)

Nuku rauhassa, mestari. Ystävä.


Höpö höpö, ja kaikkea hyvää sinulle

Aiemmin tällä viikolla jatkoin kaappieni tyhjentelyä ja mietin, mitä voisin pyytää siitä ja tuosta tavarasta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että saan enemmän iloa kyseisten tavaroiden poissaolosta kuin niiden omistamisesta. Mietin, että ottamalla ne vastaan joku oikeastaan tekee minulle palveluksen.

Pistin kamat ilmaiseksi kiertoon Facebook-ryhmässä ja sainkin vielä myöhemmin illalla kiittelyviestin siitä, kuinka tavarat olivat mieluisia ja tulivat tarpeeseen.

Ja kuinkas kävikään – tänään tuntematon ihminen koputti autonikkunaan ja tarjosi parkkilappua, jossa oli vielä aikaa jäljellä.

Eilen illalla kaupan kassalla tajusin jättäneeni lompakon kotiin ja täysin tuntematon nainen tarjoutui maksamaan ruokaostokseni. Kiittelin vuolaasti ja vähän nolona, vannoin että ehkä jonain päivänä saan tilaisuuden tehdä vastapalveluksen, ja nainen vastasi

höpö höpö, ja kaikkea hyvää sinulle.

kassi-(1-of-1)

Näin se tuntuu toimivan: mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. Se, mitä pistää kiertämään, palautuu itselle takaisin. Usein vielä moninkertaisena ja mitä yllättävimmissä muodoissa…

On yksi lainaus, joka usein laitetaan Anne Frankin nimiin – ”kenestäkään ei ole koskaan tullut köyhä antamalla”. Jep. Anteliaisuus on suomalaisessa kulttuurissa aivan liian aliarvostettua, sekä luonteenpiirteenä että tapana tehdä muut ja itsensä onnellisemmaksi.

Eikä anteliaisuus ole vain varakkaiden yksinoikeus. Kaikilla on jotain, mitä pistää eteenpäin – jos ei materiaa niin aikaa, apua tai kauniita sanoja.

Olen usein köyhissä maissa matkustaessani sydän sykkyrällä hämmäestellyt sitä, kuinka minua paljon köyhemmät ihmiset antavat vähästäänkin itseään paljon vauraammalle muukalaiselle. Suomessa taas ihan mainiosti toimeentulevat aikuiset alkavat ravintolalaskun tullessa laskea kenen juoma maksoi kaksi euroa enemmän kuin muiden.

Kun uskaltaa hellittää ja luottaa siihen, että tilit kyllä tasaantuvat jossain vaiheessa, elämässä on taas yksi asia vähemmän, mistä stressata. Se on heittämällä parin euron arvoinen sijoitus.


1 2 3 5