Kesän loppu

Jaahas,

se taitaa olla ensimmäinen virallinen syyspäivä!

Kevyt trenssi on kaivettu kaapista, sopiva tarmokkuus taasen mielen perukoilta.

syys-(1-of-4)Yleensä alan syksyllä tehdä suunnitelmia, fiilistellä ja haaveilla. Innostun uusista harrastuksista, mietin pukeutumista, selailen keittokirjoista reseptejä ja katselen kotona nurkkia sillä silmällä. Listaan tavoitteita. Syksyllä on nimittäin usein samanlainen fiilis kuin vuodenvaihteessa. Sellainen olo, että nyt elämä voi muuttua.

Tänä vuonna sitä fiilistä ei ole vielä tullut. Luulen, että se johtuu edessä häämöttävästä vaellusreissustani – en joudu vielä kuukauteen asettumaan omaan arkeeni. Turha miettiä balettitunteja tai syystakkeja, kun kohta päiväni kuitenkin täyttyvät kävelemisestä ja pukeudun pelkkään Goretexiin.

syys-(4-of-4)

Kiitos muuten vaellusaiheisista kirja- ja leffavinkeistänne! Ainakin Cheryl Strayedin Villi vaellus kiilasi nyt ehdottomasti lukulistani kärkeen, vaikka oma reittini tuleekin kulkemaan paljon urbaanimmissa maisemissa kuin missä tuossa kirjassa liikuskellaan.

syys1

  • Trenssi Zara
  • Paita Filippa K
  • Hame Tiger of Sweden
  • laukku Samuji

Kenties johtuen edessä siintävästä seikkailusta tämä sadepäivä ja kesän päättyminen ei ole toistaiseksi ahdistanut yhtään. Tai ehkä se johtuu siitä, että tämä kesä on ollut kaikkien aikojen pettymys, jokaisella osa-alueella ja mittapuulla.

Tunnen siis helpotusta, ehkä jopa aavistuksen riemua sanoessani seuraavat sanat:

Hyvää syksyä kaikille!


Santiagon kutsu

Lähden ensi kuussa pyhiinvaellukselle Espanjaan. Maantieteellinen määränpääni on Santiago de Compostela, henkinen määränpääni… no jaa. Olisi varmaan itsepetosta väittää, ettenkö olisi lähdössä tälle reissulle etsimään jotain. Mutta mitä, sitä en vielä tiedä.

Sain idean jo vuosia sitten, kun kuulin että Santiagon vaellus on yhä voimissaan ja voi hyvin (mielikuvissani pyhiinvaeltajat kuuluivat keskiajalle ristiretkeläisten ja lohikäärmeiden kanssa). En tosin tutkinut asiaa yhtään sen enempää, tuumasin vain jaahas juu kuulostaa jännältä, tuon minäkin vielä joskus teen. Ja sitten unohdin koko jutun.

camino-(1-of-1)

Täksi syyskuuksi minun piti lähteä Kanadaan, mutta kohdattuani pankkitilini saldon silmästä silmään jouduin keksimään toisen suunnitelman. Ajatus pyhiinvaelluksesta (”pyhiinvaellus = askeesi = ei tarvita paljon rahaa!”) pomppasi jostain yllättäen mieleeni.

Vaikka koko juttu oli täysi päähänpisto, innostukseni on kasvanut sitä mukaa mitä lähemmäs lähtö hiipii. Juuri nyt ei ole mitään muuta matkaa, jolle olisin mieluummin lähdössä (unohdin jo koko Kanadan). En muista milloin olisin viimeksi ollut jostain yhtä innoissani kuin nyt olen ajatuksesta, että pian saan kävellä reilut 300 kilometriä yksin rinkka selässä ja nukkua yöt kapisissa pyhiinvaeltajien majataloissa.

Tänään postissa saapui pyhiinvaelluspassi. Tilasin Goretex-lenkkarit ja matkalakanan. Mietin, mistä saisi rakkolaastareita tukkupakkauksissa.

Olen myös alkanut vihdoin hieman lukea siitä mihin olen menossa. Vasta nyt älysin, että olen menossa paitsi caminolle, myös Espanjaan. Olin niin innoissani kävelemisestä ja Jumalan mahdollisesta näyttäytymisestä jossain Galician tienmutkassa, että olin kokonaan unohtanut itse Espanjan! Tapakset ja punaviinin! Ja sen, että pääsen taas sönköttämään tuhat kertaa päivässä … ööö… como se dice se-ja-se en español…?

Matkani tärkeimmät sanat olen jo painanut mieleeni. Peregrino. Se tarkoittaa pyhiinvaeltajaa.

Ja jamón. Se tarkoittaa kinkkua. Ollaan sentään Espanjassa.


Vaatekaappiprojektin etenemisestä ja 3 x lempihame

marimekko-(3-of-9)

Yhteistyössä Marimekko

Kuten tiedätte, olen keväästä asti rakennellut vaatekaappiani uusiksi. Koko juttu alkoi KonMari-projektista ja massiivisesta kaappien raivauksesta. Määrä on nyt karsittu sopivan pieneksi, mutta seuraavaksi haluaisin vielä varmistaa, että kaapista löytyy kaikki tarpeellinen joka tilanteeseen, ja että jokainen siellä oleva vaate on paikkansa ansainnut. Tilannepäivitystä kyselleille (ja moni on kysynyt!) – vaatekaappiprojekti on siis vielä kesken. Hitaasti hyvä tulee.

Haaveissani on vaatekaappi, joka ei pursuile tavaraa vaan… no, rakkautta! Haluaisin nimittäin koota itselleni garderobin, jossa jokainen vaate on lempivaate. Monta sellaista siellä jo onkin.

marimekko-(6-of-9) Sitä ei vielä tiedä sovituskopissa, mistä vaatteesta tulee lempivaate. Vasta aika näyttää sen, ja siksi etenen tämän projektin kanssa ihan hissuksiin. En halua juosta kaupoissa kädessäni jostain kopsattu lista vaatteista, jotka jokaisen naisen täytyy omistaa, vaan etsiä kokeilemalla, mitkä ovat juuri minulle niitä vaatteita.

Lempivaatteeni ovat todistaneet paikkansa elämässäni siinä missä parhaat ystävätkin – lempparivaatteet ovat olleet ylläni parhaissa bileissä ja työpalavereissa, mutta toisaalta niitä on kanniskeltu ryppyisinä rinkan pohjalla ympäri maailmaa, niiltä on pyyhitty jätskitahroja ja niihin on tiherretty itkua. 

Talvisin jopa nukun lempikasmirneuleessani, siinä ihan samassa jota käytän myös hereillä ollessani…

marimekko

Lempivaate on sellainen, jonka voi pukea päälle ja sen jälkeen unohtaa. (On sitä muutakin ajateltavaa.) Ei tarvitse pingottaa, vetää mahaa sisään, kiskoa helmaa. Ei tarvitse miettiä, onko tämä vaate nyt liikaa tai liian vähän tähän tilanteeseen. Se vain on. Luotettava ja oma.

Kun päällä on lempivaate, olo on yhtä mukava ja itsevarma riippumatta siitä, onko se vaate hippamekko vai t-paita. (Paras vinkkini juhlapukimien valintaan onkin: valitse juhlavaatteita, jotka ylläsi olosi on yhtä hyvä, rento ja itsevarma kuin farkuissa ja t-paidassa.)

marimekko-(5-of-9)

Ennen kaikkea lempivaatteen tunnistaa siitä, että se sopii moneen tilanteeseen. Näissä kuvissa on kaikissa aika erilainen tilanne, mutta sama hame: Marimekon Ohhoh-hame.

Tässä ylimmässä on ihan perusarkipäivän asu, työntekoa ja asioilla juoksemista varten.

marimekko-(1-of-9)

Jämäkän kankaan ja jännän tekstuurin ansiosta hame taipuu loistavasti myös juhlavaatteeksi. Tukka kiinni ja seuraksi korot – loppuillan voikin keskittyä skoolaamiseen.

Viime aikoina en ole tuntenut oloani mukavaksi lyhyissä helmoissa tai vartalonmyötäisissä leikkauksissa. Toisaalta myöskään säkkimäiset ja kaapumaiset vaatteet eivät ruoki itsevarmuuttani. Kun laitan ylle helmasta leveän, mutta vyötäröltä hyvin istuvan hameen tai mekon, oloni on itsevarma ja rento.

marimekko-(2-of-9)

Mukavuutensa ansiosta samaisessa hameessa viihtyy myös juhlienjälkeisenä aamuna, jolloin se saa seuraksi korkkareissa kipeytyneiden jalkojen parhaat kamut eli tennarit. Räjähtänyt tukka on piilossa pipon alla ja kamat kulkevat repussa.

Hame on uusi, mutta monet muut näissä kuvissa vilahtavat vaatekappaleet ja kengät olette nähneet blogissa varmaan sata kertaa. Taidan siis olla jo kovaa vauhtia matkalla naiseksi, jonka vaatekaapissa on pelkkiä lempivaatteita…

  • hame Marimekko
  • musta toppi Zara
  • farkkutakki H&M
  • raitapaita Marc O’Polo
  • harmaa neule Filippa K
  • reppu adidas
  • vihreä nahkalaukku löytö Pariisista
  • pipo FWSS
  • nauhakengät Ecco
  • tennarit Adidas
  • korkkarit Pour la Victoire

Kiinnostaa

elokuu15-(3-of-5)Se on syksyn merkki, kun sohvapöydälle alkaa kasaantua muotilehtiä. (Syyskuun numerot, parhaita.)

Kesällä ajattelen aina, että olisin täysin onnellinen jossain majassa rannalla, en kaipaisi elämääni mitään muuta kuin meren ja kylmän kaljan ja ehkä jonkun jonka kanssa sen korkkaisin. Käyttäisin samoja farkkushortseja joka päivä, kulkisin aina paljain jaloin enkä meikkaisi koskaan.

elokuu15-(1-of-5)

Syksyn saapuessa alkaa taas kiinnostaa muoti, kulttuuri ja ruuanlaitto. Estetiikka. Kaupunkielämä. Taidenäyttelyt, teatterit ja viinibaarit. Sitä alkaa unelmoida rantamajan sijaan marmorista ja kaari-ikkunoista ja miettiä, osaisiko sittenkin käyttää huulipunaa.

Ajattelin joskus, että se on lapsellisen mielen ailahtelua. Mutta nyt ajattelen, että elämä vaan on täynnä erilaisia kausia. Se on hyvä. Ja mitä pikemmin sen hyväksyy, sitä kiinnostavampaa elämästä tulee.

Joskus on jotain mieltä, välillä jotain toista. Joskus kiinnostaa tämä, joskus tuo, joskus ei mikään.

elokuu15-(5-of-5)

Auringonkukat. On niiden sesonki. Maailman kalleimmassa naapuruston kukkakaupassa tuo kimppu maksoi neljä euroa. Aika jees.

Rakastan auringonkukkia. Ne ruokkivat mielikuvitustani, koska alan heti kuvitella niiden ympärille käsintehdyn keraamisen vaasin. Ja sen vaasin kuluneelle jykevälle puupöydälle. Ja sen pöydän vanhaan taloon. Ja sen talon Pohjois-Italiaan. Ja sinne taloon itseni…