Ihana kvinoapuuro

Viimeisen vuoden sisällä elämääni on tullut paljon uusia asioita, ja yksi niistä on NÄLKÄ.

Alituinen nälkä.

Koko ajan nälkä.

Aina nälkä ja koko ajan jano.

kvinoapuuro-(3-of-3)Olen koko elämäni ollut pieniruokainen, silloinkin kun kävin ahkerasti ryhmäliikuntatunneilla. Vasta nyt viimeisen vuoden aikana, kun olen alkanut tehdä enemmän lihastreeniä, olen saanut tuta, miltä Nälkä tuntuu.

Koska en haluaisi syödä ylenmäärin lihaa enkä vehnää – jotka tuntuvat olevan ainoat asiat, jotka oikeasti vievät minulta Nälän – olen yrittänyt löytää ruokavaliooni uusia kasviproteiinin lähteitä, mikä ei olekaan omalla kohdallani ihan helppo juttu.

kvinoapuuro-(1-of-3)

Kuulin jokin aika sitten kärsiväni ärtyneen suolen oireyhtymästä (eli toisinsanoen ruuansulatus ei handlaa tietynlaisia hiilihydraatteja), ja siksipä kaikenlaiset pavut, herneet ja linssit ovat ehdottomien ei ei -asioiden listalla.  (Niin olisi muuten myös tuo kuvassa näkyvä avokadokin, mutta en vaan pysty kokonaan luopumaan siitä…) Maitoa voin käyttää vähän, mutta mikään rahkapurkkien päivittäinen kiskominen ei tule kuuloon. Soijaa en halua syödä.

Jäljelle jää… pähkinät ja kvinoa. Olenkin yrittänyt nyt opetella kokkaamaan kvinoaa vähän kiinnostavammilla ja maukkaammilla tavoilla, itsessäänhän se ei maistu oikein miltään.

kvinoapuuro-(1-of-1)Yksi suosikeistani on tämä ihanan kermainen, vähän makeakin kvinoapuuro. Siinä on jotain tosi lohdullista ja lämmittävää. Rakenne on peruspuuron sijaan vähän rakeinen, ei ehkä kaikkien mieleen, mutta itse rakastan tätä!

Olen kokeillut tehdä puuroa pelkästä kvinoasta, mutta lopputulos jää jotenkin vellimäiseksi. Kaurahiutaleet sitovat rakennetta kivasti.

Kaurapuuron keitän aina veteen, mutta tähän suosittelen maitoa, mantelimaitoa tai kookosmaitoa, kvinoan oma maku kun on aika vaatimaton. 

kvinoapuuro-(2-of-3)

Kvinoapuuro

(2 annosta)

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
2 dl maitoa tai mantelimaitoa (tai esim. Alpron kookosjuomaa)
1 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
1/2 tl kanelia
aitoa vaniljaa myllystä tai jauheena

banaania
marjoja
pähkinöitä
vaahterasiirappia (tai hunajaa)

Huuhtele kvinoa huolellisesti siivilässä. Lisää kasariin kvinoa ja vesi, kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä kannen alla 10 minuuttia. Lisää joukkoon maito, kaurahiutaleet, suola sekä mausteet. Kiehauta ja keitä koko ajan sekoittaen 5 minuuttia. Jos neste haihtuu liian nopeasti, voit lisätä tässä vaiheessa vähän vettä.

Tarjoile lämpimänä siivutetun banaanin, marjojen ja pähkinöiden kanssa. Kruunaa koko hoito lorauksella vaahterasiirappia tai hunajaa.


Jotain skarpimpaa

heleats-(2-of-4)

heleats-(4-of-4)Aion nauttia kesästä loppuun asti, mutta kieltämättä olen huomaavinani jo aavistuksen alkusyksyä ilmassa. Tai ainakin asussa – viininpunaista ja astetta skarpimpia vaatteita pellavaisten hippihuituloiden sijaan.

Tuntuu ihan hyvältä tämä pieni skarppaus. Olkoonkin, että kesän jäljiltä en meinannut mahtua yhteenkään istuvaan vaatteeseeni. Sillä tavalla salakavalia ne pellavamekkoset… ja kylmät roseelasilliset…

heleats-(1-of-4)

(Kävin eilen #heleatsin järkkäämällä illallisella ja pokassa oli pitelemistä, kun alkudrinkkinä tarjottiin suosikkiani kahvitonicia. Hehe.)

Nyt yritän vähän skarpata töidenkin suhteen, olen ihan pudonnut kärryiltä vetäytymispaussini jälkeen. Puhelimessa on 59 lukematonta tekstaria, mailia en taida uskaltaa edes avata ennen kuin kaadan itselleni ison gin… öö, kahvitonicin.

Kaikkea kaunista ja hyvää kahvia keskiviikkoonne!

heleats-(3-of-4)

  • paita MARIMEKKO (lainassa)
  • hame TIGER OF SWEDEN
  • laukku ZARA
  • kengät KIRPPIS


Kaiken se kestää

Olen ollut hiljaa. Blogissa ja sen ulkopuolella.

Ei ollut mitenkään tarkoitus, niin vain kävi. Olin in a bad place, kuten amerikkalaiset sanovat: turhautunut, tympääntynyt kaikkeen ja varsinkin itseeni. Väsähtänyt ylikuumenneiden ajatuskelojeni alle. Tuntui, ettei ole mitään sanottavaa tai annettavaa kellekään. Kuin kirsikaksi kakun päälle naamaani puhkesi elämäni kauhein akne ja ajattelin että selvä, painelen maan alle.

Painelin. Vaikka lähtökohtani vetäytyä ihmisten ilmoilta olivat kaikkea muuta kuin seesteiset, huomasin pitäväni hiljaisuudesta. Alan ymmärtää, miksi kaikilla suomalaisilla on mökki tai ainakin unelma siitä.

hernesaari

Jossain vaiheessa havahduin siihen, etten ajatellut mitään. Päänsisäinen surinani, se, joka on pitänyt minulle seuraa reilut parikymmentä vuotta, oli hiljentynyt.

Se tuntui ihmeelliseltä… tai no, mitä sitä väheksymään. Se tuntui ihmeeltä.

Jotain niin arvokasta haluaa varjella. Siksi olen väistellyt tuttuja, jättänyt vastaamatta puhelimeen, ollut kirjoittamatta blogia, hengaillut kaukana kaupungista. Pelkäsin, että jos joku kysyy no mitäs sulle kuuluu, kelat alkavat taas pyöriä tuhatta ja sataa.

Mitä mulle kuuluu? Ei mitään. Ja se on ihanaa.

Kun ajatusmylly pysähtyi, ajatusten tilalle tuli tunne. Ehkä rauha, ehkä rakkaus, joka tapauksessa vahva ja hyvä.

Uskon, että se on tarpeeksi vahva kestämään markettien loisteputkilamput, tunkkaiset ruuhka-ajan ratikat ja kahviloissa bisnespuheluitaan kovaan ääneen kailottavat pukumiehet. Lienee siis aika palata ihmisten ilmoille.

Mikä se olikaan, joka kaiken kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo…? Taidan kaivella sen esiin jostain sisuksistani seuraavan kerran kun tuntuu, että tätä en pähkäilemällä ratkaise.

 

Kuvasta kiitos Stella


Naps

Viime viikon olen pukeutunut kahteen asuun, tähän tai mustaan trikoomekkoon ja farkkutakkiin.

Elelen edelleen matkalaukusta, ja muuta ei ole. Muuta en ole kaivannutkaan.

Muutenkin elämä on juuri nyt hyvin yksinkertaista. Nukun edelleen kymmenen tuntia yössä. Teen töitä, luen kuin hullu, kokkaan.

koffari-(2-of-4)

Olen myös löytänyt vanhan koulukunnan viihdykkeen nimeltä televisio (en ole itse omistanut telkkaria vuosiin). On kiinnostavaa katsoa pitkästä aikaa jonkun muun valitsemaa ohjelmistoa. Sieltä tulee vanhoja leffoja, aika hyviäkin.

Katsoin Rockyn ja Heartburnin. Rakastan Meryl Streepin hahmon asuntoa Heartburnissa – 80-luvun koti ei näytä tippaakaan vanhentuneelta! – ja tietenkin kohtausta, jossa Meryl ja Jack Nicholson syövät sängyssä spagettia.

Juuri nyt huomaan keräileväni talteen tuollaisia yksityiskohtia, kirjoista, leffoista, lehdistä, ohikulkijoita vakoilemalla. Tallettelen niitä aivojeni arkistoihin kansioihin kiinnostaa ja ei kiinnosta. 

koffari-(1-of-4)

Kiinnostaa: pasta isossa kulhossa, pitkät pöydät, se pieni piha, joka Streepillä ja Nicholsonilla on Heartburnissa. Mukavat ja ystävälliset ihmiset, sellaiset, jotka kysyvät muiden kuulumisia. Vieraat kielet. Toimistot, viihtyisät tietysti, sellaiset joissa on kukkia ja hedelmäkori. Uranaiset, jotka kävelevät lenkkareilla töihin ja kaivavat toimiston ovella korot laukusta. Pyykkinarulla kuivuva lakanapyykki, tuulessa heiluva, valkoinen. Kouluratsastus. Vaatekaappi, joka mahtuu yhteen matkalaukkuun.

En tiedä vielä, mitä teen mielikuvaleikkeilläni. En ehkä mitään, mutta ei tarvitsekaan – niiden keräily itsessään on hauskaa.

koffari-(4-of-4)

Olen elämässäni melkoisessa solmukohdassa. Monenkin asian suhteen pitäisi lähteä kulkemaan johonkin suuntaan, mutta en tiedä mihin. Koko kevään ja kesän olen hiki päässä yrittänyt keksiä, mutta tietäähän sen, miten siinä käy… ei kukko käskemällä laula jne.

Viime viikkoina olen luovuttanut. En enää yritä vimmatusti ratkaista mitään. Lilluttelen menemään päivä kerrallaan, ja ratkaisujen pähkäilemisen sijaan kokoan mielikuvaleikekirjaani kiinnostavista jutuista. 

Sitä voi selata ja miettiä: jonain päivänä näistä vielä rakentuu jotain. Jonain päivänä tässä kaikessa on järkeä.

Siihen asti minun ei tarvitse tietää eikä edes arvuutella, mitä ja miten. Riittää kun havainnoin. Pidän silmät auki ja sakset ja klemmarit valmiina.

Nips naps!