Paras croissant-ohjeeni

Olen aina haaveillut, että osaisin tehdä itse croissanteja. Osittain koska, noh, croissanteja, osittain koska haaveilen, että elämäni olisi juuri sellaista kuin Meryl Streepin hahmolla elokuvassa Pientä säätöä. (Rakastan erityisesti juurikin sitä kohtausta, jossa leivotaan keskellä yötä suklaacroissanteja.)

Olen kuitenkin aina ajatellut, että croissantien teko on jotenkin ihan ylivoimaisen vaivalloista ja vaikeaa. Eilen selailin Hanna Stoltin uutta (ihanaa, by the way) aamupalakirjaa ja mietin, että no hitto! Olisiko tämä syksy se, kun vihdoin opettelen leipomaan croissanteja?

croissantit-(2-of-6)Katsokaa miten hyvän näköisiä!

croissantit-(3-of-6)

Okei, ohje on kaksi sivua pitkä, mutta se on takuulla sen arvoista.

croissantit-(4-of-6)Hetkinen. Se olikin vasta ohjeen ensimmäinen aukeama…

… tässä alkaa päivä kaksi.

croissantit-(5-of-6)

Jaha. Vielä jatkuu…

croissantit-(6-of-6)… kolme päivää ja kahdeksan sivua myöhemmin croissant on valmis.

croissantit-(1-of-6)

Onneksi muistin, että itse asiassa minullahan on jo tosi hyväksi todettu croissant-ohje: kävele leipomoon, osta croissant.

Valmista viidessä minuutissa!


Dancing in September

Seuraa pieni kuvatulva eilisen kemuista…

_DSC9563

_DSC9421

_DSC9350Kiitos kaikille, jotka tulitte eilen Aleksinkulmaan! Ja erityiskiitos kaikille, jotka tulitte juttelemaan. Oli niin kiva tavata teikäläisiä!

_DSC9379

_DSC9354

_DSC9519

Näin viime yönä unta, että kukaan ei tullut paikalle (unessa unohdin tosin itsekin mennä omiin kemuihini). Pelko oli onneksi turha, sillä tupa oli täynnä iloisia naamoja. Ja oli siellä yksi karvainenkin naama – bongaa kuvista.

_DSC9470

_DSC9382

_DSC9411

Alussa oli melkoinen ryysis ja hermoilin äh onko kellään nyt kivaa, osaahan ihmiset ottaa rennosti, onhan kaikki saaneet juomaa…

Sitten ajattelin, että aikuisiahan tässä ollaan, kyllä kaikki osaavat pitää huolen itsestään. Relasin.

Ja kas, pian huomasinkin että ihmiset olivat muodostaneet pieniä klikkejä sinne tänne, takit oli heitetty pois, joku sovitteli mekkoja, kaikilla oli juoma kädessään. Rohkeimmat uskaltautuivat jopa ottamaan tanssiaskelia. (Viimeisen koen aina henkilökohtaisena riemuvoittona – olen itse just se tyyppi joka on ekana ja usein ainoana tanssilattialla. Tai millä tahansa lattialla, tanssimassa.)

_DSC9558

_DSC9369

_DSC9360

Nuo ihanat rullat kuljetti paikalle Foodora, josta voi tilata eri ravintoloiden ruokaa kotiin. (Psst. kemuissa jaettiin koodi, jolla saa ilmaisen kuljetuksen koko syyskuun ja saan kuulemma kertoa sen blogissakin: taikasana on SYYSKEMUT, eli kirjoita tuo alennuskoodi-kohtaan.)

_DSC9488

_DSC9552

_DSC9576

Loppuillasta, kun jäljellä oli enää kourallinen ihmisiä, meno alkoi sitten olla jo tätä. Eli aivan parasta. Bailattiin Earth, Wind & Firen Septemberiä (tietysti – onhan syyskuu), Snoop Doggia ja Erasurea. (Sen lupasin jättää mainitsematta, että illan viimeinen biisi oli Pämppää. Mutta mainitsin nyt kuitenkin.)

Lähdimme Aleksinkulmasta spontaaneille jatkoille sekalaisessa seurakunnassa. Kävelin kotiin sateessa, tukka märkänä ja jalat rakoilla. Olo oli selittämättömän onnellinen: vihdoin alkaa kummallisen kevään ja kesän jälkeen tuntua siltä, että I’m on the right track, baby. Alan taas uskoa siihen, että edessä on taianomaisia sattumuksia ja jännittäviä kohtaamisia.

Mutta yhtä asiaa kyllä kummastelen: skumppaa jäi yli. Miten te olette noin kunnollisia?!

 

Kuvat Mikko Rasila


Vielä ehtii Lätylle

lattyhelsinki-(4-of-6)lattyhelsinki-(3-of-6)

 Lätty Helsinki on ollut tämän kesän kantis. Sinne ovat saaneet palaamaan kerta toisensa jälkeen ihanat muurikalla paistuvat lätyt ja munakkaat, aamupuuro sekä sijainti, joka on täydellinen naapuruston vakoiluun. Ja tietysti paikan isäntä, melkoinen tapaus hänkin.

Ihan parhaita aamuja ovat olleet ne, kun olen treenien tai lenkin jälkeen hölkännyt suoraan trikoot päällä valmiiseen aamupalapöytään. Kahvi ja pitkään haudutettu puuro voisilmällä irtoaa muutamalla eurolla.

Seuraa ei tarvitse olla – joku tuttu kävelee kuitenkin ohi, tai paikan isäntä Samuli istahtaa pöytään seuraksi.

lattyhelsinki

Tämä ei ole mikään ihan perinteinen torikahvila – lättyjen ja munakkaiden täytteet ovat mitä mielikuvituksellisimpia ja vaihtelevat sen mukaan, mitä Samuli on sattunut milloinkin löytämään. (Suosikkeja toistaiseksi: kirsikka-cheddar, sitruuna-sokeri ja aina toimiva kinkku-manchego.) Paikan erikoisuus on IPAan tehty kaljalätty.

lattyhelsinki-(2-of-6)

Jos ette ole vielä käyneet kesän ykköspaikassa, alkaa tulla kiire. Lätty Helsinki nimittäin sulkee ovensa talvikaudelle – se taitaa olla telttaan perustetun torikahvilan ainoa kohtalo Suomessa. (Missä ihmeessä mää sitten notkun? Taas yksi hyvä syy muuttaa talveksi ulkomaille.)

Onneksi ensi vuonnakin tulee kesä, ja sitä varten Samulilla on kuulemma jo uusia suuruudenhulluja suunnitelmia.

Lätty Helsinki
Fredrikintori


Keskiyön juoksuissa

mr13Viikonloppuna juostiin Helsingin Midnight Run. Myös minä läähätin joukon jatkeena.

Vielä päivällä usko oli loppua ja valmistelin itseäni kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin: a) joudun lopettamaan juoksun kesken, b) joudun kävelemään osan matkasta, c) joudun konttaamaan maaliin oman pukluni peitossa, d) päädyn iltapäivälehtien otsikoihin tavalla tai toisella saatuani hermoromahduksen jossain viiden kilsan kohdalla.

mr3

Olen nimittäin tällä hetkellä huomattavasti huonommassa kunnossa kuin vielä alkukesästä. Jouduin pitämään taukoa treenaamisesta sairastelun ja ylirasituksen vuoksi, ja on uskomatonta kuinka nopeasti aerobinen kunto heikkenee jo kuukauden tauolla! Ihan kuin en koskaan olisi missään treeneissä käynytkään. (Tiedän, että kunto myös kohoaa nopeasti takaisin kun se on kerran rakennettu, mutta se ajatus ei auttanut siinä vaiheessa kun lähtöön oli pari tuntia eikä pari kuukautta.)

Tauolla olen lisäksi keskittynyt mahdollisimman epäterveelliseen syömiseen, mikä ei varsinaisesti auttanut asiaa…

mr4mr2

mr17Senaatintorille päästyäni paikansin nopeasti muut adidasheimolaiset ja hermoilu jatkui. Tapahtuma itsessään kuitenkin teki tehtävänsä, sillä jossain alkulämmittelyjen jälkeen huomasin että huono hermoilu oli vaihtunut hyväksi jännitykseksi. Senaatintorilla soiva musa, ympärillä kuhisevat juoksijat ja sähköistynyt ilmapiiri tarttuivat.

Sain ihan hulluna tsemppiä muista heimolaisista ja totesin jälleen kerran, että juoksu jos mikä on joukkuelaji. (Kiitos kaikille, ootte te vaan parhaita.)

mr11

mr5Lähtöä odotellessa mietin enää sitä, millä biisillä halusin kymppini aloittaa (Murphy Leen Shake Ya Tailfeather – erinomainen valinta) ja pinkaisin kamuni Villen peesiin. 500 metrin jälkeen tajusin etten tule pysymään lähimainkaan Villen tahdissa, joten hidastin askelta reippaasti. Tämä oli käänteentekevä oivallus, joka pelasti koko kympin. Päätin, että kuuntelen kroppaani, etenen tasaisen hitaasti muista juoksijoista välittämättä ja pysähdyn jokaiselle juomapisteelle vaikka koutsit erikseen kielsivät (:D) .

mr7

Loppumatka sujui näissä merkeissä, ja kymppi meni tosi hyvin. Keskityin miettimään koutsimme Jarnon ohjetta – jos et muista mitään muuta niin juokset vaan mahdollisimman pitkänä. (Paras ohje ikinä!)

Midnight Runin reitti kulkee läpi kauneimman Helsingin ja matkan varrella oli kaikenlaista kannustusjoukoista valopylväisiin ja musiikkiesityksiin. Nämä veivät näppärästi välillä huomion muualle ja tarjosivat kivan breikin sen ajattelemisesta, että milloin se seuraava kilometripylväs tulee. (Toinen hyvä ohje toiselta valmentajaltamme Joonakselta: keskity miettimään vain kuluvaa kilometriä äläkä sitä, että vielä 8, 7, tai 6 jäljellä.)

mr16

Puolivälin jälkeen homma alkoi rullata ja kilometrit 5-9 olivat oikeasti jo aika nautinnollisia. Tietenkin välillä – okei, usein – mietin, että tää on siis aivan perseestä perseestä perseestä kun pääsen maaliin en juokse enää ikinä ja miten KUKAAN ikinä juoksee maratonin ja mikä niitä ihmisiä vaivaa??!

Midnight Runin viimeisen kilometrin voisi liittää maailman suurien salaliittoteorioiden joukkoon JFK:n salamurhan ja Bermudan kolmion jatkeeksi. Se ei todellakaan ole kilometrin pituinen kilometri. Se on takuulla ainakin kolme kilometriä pitkä kilometri.

mr8

Maalin häämöttäessä otin aikamoisen spurtin ja viivan ohi päästyäni olo oli aivan hirveä. Siis HIRVEÄ. Siis joku ajoi juuri lumiauralla keuhkojeni yli, peruutti, ja ajoi vielä uudestaan -hirveä.

Viisi sekuntia myöhemmin kaikki kipu oli unohtunut ja olo oli fantastinen ja mietin jo seuraavaa kertaa. Hämmästelin, olinko se varmasti minä joka siellä neloskilsan kohdalla mietti, ettei juokse enää koskaan… Juoksu on niin kummallinen laji! Vannon, että se tekee jotain outoa ihmisen aivoille. Tai ainakin lähimuistille.

mr9Lopullinen aikani oli tunti ja kahdeksan minuuttia, eli jäin reilusti kesäkuussa asettamastani tavoitteesta jälkeen, mutta tämänhetkiset olosuhteet huomioiden olin itse asiassa suoritukseeni tosi tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt.

mr18

Juoksuharrastus jatkunee vaellusreissuni jälkeen entisten heimolaisten yhteistreeneissä. Eiköhän ensi vuoden Midnight Run mene sitten alle tuntiin.

Ja jos ei mene, niin ei sekään haittaa – pääasia että menee. Tärkeintä on kuitenkin pysyä liikkeessä. Ei sillä vauhdilla niin väliä, eikä aina sillä suunnallakaan.


Kuvat Stella Harasek ja Mikko Rasila


1 3 4 5