Hauskaa Halloweenia

halloween-(4-of-5)

Iloista pyhäinpäivää! Hmm, tuossa lauseessa mättää nyt jokin… pitäisikö ennemminkin toivottaa synkkää pyhäinpäivää?

halloween-(1-of-1)

Yksi lempiasioitani maailmassa on tehdä kukkakimppuja ja pöytäkoristeita. Nämä tein pari päivää sitten Halloween-bileisiin. 

Inspiraationa oli ajatus alkemistin työpöydästä. Lopullisessa versiossa itse kemuissa oli vielä isoja ametisteja ja True Detective-henkisiä risuasetelmia. Ja tietysti musta pöytäliina ja kynttilöitä. 

halloween-(3-of-5)

Halloween-kimpussa ei haittaa, vaikka kukat olisivat jo vähän parhaat päivänsä nähneitä. Risut on kerätty metsästä, minikurpitsa ja kummalliset karvapallerot kukkakaupasta. Vanhat astiat ovat ystävän varastoista ja hämähäkit pilailupuodista.

halloween-(1-of-5)

Omaan viikkooni on jo sisältynyt sen verran paljon jännitystä, että jätän kummitusjutut tältä illalta väliin ja suuntaan sen sijaan kaverin synttäreille.

Kivaa iltaa kaikille! Ja jos oven taakse ilmestyy kalvakannäköisiä kavereita, jotka pyytävät lupaa astua kynnyksen yli, muistakaa kieltäytyä…


Lokakuussa

lokakuu-(6-of-7)Eilen päällä oli ekaa kertaa talvitakki, lokakuu vetelee viimeisiään. Tänään huomasin miettiväni, että tämä on ollut paras kuukausi naismuistiin. Itse asiassa viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet ehkä parhaat koko tähänastisessa elämässäni.

Ulkoisesti mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Ei muuttoa, ulkomaanmatkaa, romanssia, uutta työpaikkaa, koiranpentua, lottovoittoa tai selkeää visiota tulevaisuudesta. Toisaalta olenkin oppinut, että ulkoiset asiat ovat aina toissijaisia. Sisälle sen sijaan on syttynyt valo. Maailma näyttää erilaiselta. Siinä on enemmän taikaa, iloa ja jännittäviä sattumuksia. Vähemmän pelkoa ja huolta ja tylsyyttä. Universumin salaisuudet alkavat loksahdella auki yksi kerrallaan.

lokakuu2

lokakuu1Toissapäivänä alkoi vapaaehtoistyöprojekti, jota olemme suunnitelleet kesästä asti: minun ja ystäväni nuorisoryhmä. Se on tällä hetkellä se juttu, johon keskityn täysillä – siksi täällä blogissakin on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. En muista, milloin mikään olisi jännittänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen tapaaminen, jolloin nuoret tapasivat sekä meidät että toisensa ekaa kertaa. 

Tässä syksyssä on ollut jotain ihmeellistä. Muutkin ovat sanoneet samaa: ilmassa on tekemisen meininkiä, kiirettä ja suhinaa, mutta ei kuristavaa stressiä. Itse olen tarttunut kaikenlaisiin projekteihin – varsinkin sellaisiin, joilla ei ole mitään tekemistä työni kanssa, ja jotka eivät näennäisesti edistä mitään päämäärää elämässäni. Onpa ihanaa tehdä asioita ihan vaan koska huvittaa. 

lokakuu-(1-of-7)

Sain ystävältäni lahjaksi ison morganiittimöhkäleen. Tiedättekö joskus, kun saa lahjaksi vaikka kukkia tai huonekasvin ja tulee tunne, että nyt on siivottava koko kämppä, ei tuota voi tuoda tänne pölykoirien ja ummehtuneiden energioiden keskelle?

Minulle tuli tuosta kivestä samanlainen fiilis. Siinä se nökötti sohvapöydällä puhtoisena ja kauniina ja sai kaiken muun näyttämään vähän tunkkaiselta.

lokakuu-(2-of-7)Joten siivosin, ja todellakin siivosin. Rahaasin petivaatteet, viltit, taljat ja tyynyt ulos. Kuurasin lattialistat, konttasin rätin kanssa pöydän alla ja imuroin (myös mattojen alta!). Poistin jopa sohvasta päälliset ja pesin nekin. Tuuletin, tuuletin ja tuuletin. Ja ai kuulkaa, nyt virtaa raikas ilma ja on ihmisen hyvä olla. Että kiitos vaan, kivi, toivottavasti viihdyt!

(Suosikkisiivousbiisini on muuten just nyt Kevin Jonasin Jealous. Se on tullut naapureille varmaan turhankin tutuksi tämän kaksi päivää kestäneen siivousprojektini aikana.)

lokakuu-(4-of-7)

Mitä muuta? Olen herännyt aikaisin fiilistelemään hämäriä aamuja, poltellut kynttilöitä ja alkanut jälleen kirjoittaa aamusivuja. Olen iloinnut Solsidanin ja The Affairin uusista jaksoista ja kävelylenkeistä (tällä hetkellä kuuntelen Elizabeth Gilbertin mainiota podcastia). Yhtenä päivänä jäin niin pahasti koukkuun siihen uuteen Shakira-kännykkäpeliin että kadotin vuorokauden elämästäni. (Jouduin poistamaan pelin kaikilta laitteiltani.) Olen juonut joka päivä pullakahvit.

jutui2

Yhtenä iltana muistin kesken iltakävelyn ee cummingsin kuuluisan runon. Heti kotiin päästyäni kaivelin sen esiin.

here is the deepest secret nobody knows
(here is the root of the root and the bud of the bud and the sky of the sky of a tree called life; which grows higher than the soul can hope or mind can hide)
and this is the wonder that’s keeping the stars apart 

i carry your heart (i carry it in my heart)

Olen lukenut runon sata kertaa elämässäni, mutta vasta nyt ymmärrän sen.

No, sellaista mulle. Mitäs teille?


Takaisin Tylypahkaan

Yksi tämän syksyn monista projekteista: lukea uudestaan koko Harry Potter -sarja. Voitteko kuvitella, että vaikka olin kirjojen ilmestyessä ihan Potter-hullu, en ole vieläkään lukenut viimeistä osaa? En jotenkin kestänyt ajatusta siitä, että sitten se on oikeasti ohi.

No, olen tänä syksynä oppinut, että tyhmintä mitä voi tehdä on säästellä kokemuksia.  Antaa palaa, uusia tulee.

potter1Luin yhtenä päivänä ihan puolihuolimattomasti jotain netin uutissivustoa, jossa puitiin jotain J.K. Rowlingin Twitter-juttua, ja yhtäkkiä se iski kuin salama otsaan (heh): on tullut aika palata Tylypahkaan! Viesti oli selvä: näissä kirjoissa on jotain, mitä minun pitää kuulla juuri nyt.

Osa kirjoistani oli vuosien varrella kadonnut, mutta laitoin etsintäkuulutuksen kirppiksille ja olin silmä kovana, kun joku jossain myi käytettyjä kirjoja. Viimeinenkin osa löysi luokseni eilen. Jo pelkästään kirjojen metsästäminen oli hauskaa ja jännittävää… mutta sellaistahan se on, Harryn maailmassa.

potter2

Siispä! Edessä taianomainen syksy. Kuka on mukana?


Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna heräsin näkyyn, johon hyvän lauantai-illan jälkeen kuuluukin – keittiön pöytä oli täynnä tyhjiä pulloja, likaisia astioita ja kuivuneita juustonkannikoita.

Eilen pistettiin maailman asiat jälleen järjestykseen viinilasien äärellä. Aamulla naurattaa – edellisillan jutut universumin perimmäisistä salaisuuksista tuntuvat yhtäkkiä aika kaukaisilta, kun raaputtaa lautasista irti läikkynyttä steariinia.

Tai no, eivät ne perimmäiset totuudet niin kaukana ole tässä sunnuntaiaamussakaan. Yhden niistä paljastan teille nyt heti: parasta on herätä maailmaan, jossa jääkaapissa on aitoja karjalanpiirakoita.

(Ostin ihan loistavia ruokamessuilta, joku oli tullut Liperistä asti paistamaan.)

sunnuntai1-(2-of-2)sunnuntai1-(1-of-2)

Voi raivata pöydän tyhjäksi. Kietaista päälle pehmeän aamutakin, nakata piirakat paahtimeen ja klikkailla Spotifysta jonkun käheä-äänisen kitaranrämpyttäjän aamupalaseuraksi. Ladata iPadille lempisisustuslehden uusimman numeron ja keittää ison maitokahvin.

Ja kas, taas on maailma järjestyksessä.