Ihoihme

Vihdoin hyviä uutisia ihonhoitorintamalta!

Olen aiemminkin maininnut, että kesällä kasvoilleni ilmestyi jotakuinkin yhdessä yössä paha akne. Olen kärsinyt näpyistä silloin tällöin, mutta en koskaan mistään edes etäisesti tähän räjähdykseen verrattavasta. Pahimpina hetkinä näytin siltä, että kärsin jostain eksoottisesta rokosta.

IMG_7759

Plop, plop, plop… mistä näitä plussapalloja oikein tulee? Edes puoli kiloa meikkiä ei auta peittämään pahimpia.

Ihoasiat ovat mutkikkaita ja niihin vaikuttaa moni asia – elämäntavat, ruokavalio, se, mitä elämässä on muuten meneillään… Aavistelen, että omalla kohdallani kyse oli henkisistä myllerryksistä, jotka heijastelivat ihoon. Kosmetologi oli samaa mieltä.

Tiedän, että moni on saanut akneen helpotusta ruokavaliomuutoksilla, mutta omalla kohdallani en usko sen olevan ratkaisun avain. En oikein jaksa uskoa, että ihoni olisi 80-luvulta asti ollut ok maidon kanssa ja yhtenä heinäkuun päivänä vuonna 2015 päättänyt, että nytpä näytetään sille ämmälle! Päinvastoin – luulen, että viimekeväinen ja -kesäinen ruokavalion liiallinen kyttäily oli osaltaan syynä akneräjähdykseen.

Olin jo oikeastaan hyväksynyt aknen kehoni merkkinä jostain ja ajatellut, että se menee kyllä ajan kanssa ohi. Mutta satuinpa löytämään apukeinon, joka on nopeuttanut prosessia huomattavasti. Sinkki!

sinkki-(2-of-2)

Syön sinkkiä muutenkin päivittäin, mutta kuulin, että akneen sinkkiä voi kokeilla  hevoskuurina. Lisäsin annostusta 22 milligrammasta 75 mg:n. Jo parissa päivässä tulehdus rauhoittui ihan silmin nähden.

Nyt vajaan parin viikon jälkeen tilanne on huomattavasti parempi. Vielä on piiitkä matka sileisiin poskiin, mutta uusia näppyjä ei ole enää ilmestynyt, jo olemassaolevat ovat pienentyneet huomattavasti eikä akne näytä enää tulehtuneelta. Merkittävin juttu on kuitenkin ollut se, että nyt osaan luottaa siihen, että asia on hoidossa. En siis mieti, hössötä ja stressaa aknen takia enää juuri lainkaan, mikä on varmasti vaikuttanut parantumiseen vähintään yhtä paljon kuin sinkki.

Otan aamulla 25 milligrammaa ja illalla 50. Isoa annosta sinkkiä ei kannata syödä kuukautta pidempään, sillä suuri annos sinkkiä voi alkaa syödä muiden hivenaineiden pitoisuuksia kehossa. Itse käytänkin nyt hevoskuurin aikana Bioteekin sinkkiä, koska siinä on mukana kuparia. Aluksi söin Solgarin sinkkiä, joka toimi myös erinomaisesti. Bioteekin sinkki on sinkkibisglysinaattia ja Solgarin sinkkipikolinaattia. Halvemmat sinkkivalmisteet ovat yleensä sinkkisitraattia. Niiden tehosta akneen en osaa sanoa.

Lisäksi aloin nyt syödä B5-vitamiinia eli pantoteenihappoa, koska sillä on myös saatu hyviä tuloksia aknen kanssa. Totta puhuen en osaa sanoa sen tehosta – sinkki yksinäänkin on tehonnut niin hyvin.

sinkki-(1-of-2)

Ihonhoidossa olen siirtynyt nyt täysin luonnonkosmetiikkaan. Olen jutellut ihotilanteestani paljon Katjan kanssa, joka pisti ihonhoitorutiinini ihan uusiksi. Ensimmäiseksi Katja kielsi tarmokkaasti kaikkien geelimäisten, vaahtoavien, epäpuhtaalle iholle tarkoitettujen pesuaineiden käytön ja ilmoitti, että tästedes Kolun kylppärissä pyöritellään naamaan puhdistusmaitoa tai -voidetta. Katja myöskin kehotti minua käyttämään Sukin ihoöljyä kosteutukseen. Puhdistusmaitoa ja öljyä akneiholle – ihan päinvastaista kuin olen tähän asti oppinut! Olen tällä viikolla testaillut öljyä myös puhdistuksessa. Teen kaksoispuhdistuksen neitsytkookosöljyllä ja Tata Harperin puhdistusmaidolla – iho tuntuu tykkäävän.

Tällainen lempeämpi lähestymistapa tuntuu toimivan – turha rankaista jo muutenkin kärsivää ihoa ärjyillä aineilla, jotka vievät viimeisenkin kosteuden ja suojan iholta pois.

Kosmetiikasta voisin kertoa myöhemmin lisää, muuten tästä postauksesta tulee kilometrin mittainen.

Summa summarum: syökäämme sinkkiä ja otetaan iisisti! 


Syysuutta sisustusrintamalla

iitt-(6-of-9)iitt-(8-of-9)

Yhteistyössä Iittala

 Sain vähän aikaa sitten Iittalalta kuvailtavaksi joitakin syksyn uusia sisustustuotteita, ja haasteena oli stailata jutut omaan kotiin sopiviksi. En tosin tiedä, voiko omalla kohdallani puhua stailaamisesta – metodini kun oli ”laitan tän vaan tähän… jaha, sehän näyttää kivalta siinä”.

plektra

Valkoinen Plektra-jakkara löysi paikan sängyn vierestä, jossa se toimii toisena yöpöytänä (ja jakkarana aina, kun pitää kaivaa jotain vaatekaapin ylimmältä hyllyltä).

iitt-(2-of-9)

Aiemmin sängyn vieressä oli vain yksi yöpöytä, mutta miettiessäni asuntoni omituista fiilistä totesin, että se oli yksi ongelmista. Kuten ystäväni aina huutaa: SYMMETRIAA, SYMMETRIAA, SYMMETRIAA! Ja lisäksi, jos sallitte minun taas lipsua lempiaiheeseeni: erään feng shui -periaatteen mukaan yöpöytiä pitäisi aina olla sängyn molemmin puolin, koska yksinäinen yöpöytä herättää alitajuisesti tunteita yksinäisyydestä.

No, oli syy kumpi tahansa: nyt makuunurkkauksessa on joka tapauksessa paljon paremmat vibat.

iitt-(9-of-9)

Olen viime aikoina innostunut siitä, miten maljakoita voi käyttää osana kukka-asetelmia. Sen sijaan että leikkailisi ja asettelisi itse kimppua, voi jakaa sen erilaisiin ja erikokoisiin maljakoihin ja antaa maljakoiden tehdä kaiken työn. Siihen tarkoitukseen nuo Ruutu-maljakot sopivat varsin hyvin.

(Joku kysyy kuitenkin, joten: maljakoissa on lumimarjaa ja eräänlaista eukalyptusta, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Auttakee?)

iitt-(5-of-9)

Nappula-kynttilänjalat ovat tänä syksynä harmaat. Olen noiden myötä innostunut taas pitkästä aikaa vanhoista kunnon kruunukynttilöistä, en edes muista milloin olisin viimeksi ostanut niitä! Nyt pitkät ja kaposet kynttilät näyttävät taas freeseiltä.

Innostuin kaivelemaan esiin omat messinkiset Nappulani, jotka pääsivät nyt ruokapöydälle. Jep, meillä syödään tänä syksynä kynttiläillallisia. (Olenhan oman elämäni Hyacinth Bucket, lausutaan Bukeee.)

iitt-(7-of-9) Kaasa-kynttilälyhdyt ovat myöskin tämän syksyn uutuuksia, mistä olin ihan hämilläni, koska tuote näyttää niin Iittalalta että olin varma että se on ollut tuotannossa aina. Kuvassa on sävyt hiekka ja harmaa, joista alemman kuvan hiekka on oma lempparini.

iitt-(1-of-9) Ihanaa huomata, että kotona oleminen innostaa taas. Kaikenlaisia sisustussuunnitelmia on meneillään ja on tosi kivaa pitkästä aikaa kokkailla omassa keittiössä ja viettää leffailtoja sohvalla. Ei huoleta talven tulo!


Viime aikojen hyviä

jutui-(7-of-7)

Nämä mielettömän kauniit kylmät, mutta aurinkoiset päivät. Olen viime päivinä pitkästä aikaa kuunnellut Phoenixin levyä Wolfgang Amadeus Phoenix. Lisztomania on täydellinen aamubiisi, kun kävelee kaupungilla päivän ensimmäiseen määränpäähän. Viime aikoina minua on puhutellut erityisesti kohta

these days it comes
it comes
it comes
it comes
and goes

Just sellaista tämä on viime aikoina ollut. Asiat tulevat ja menevät… ja toisin kuin ehkä joskus ajattelin, siinä ei ole mitään surullista.

jutui-(3-of-7)jutui-(1-of-7)

Taidekirjat, sisustuslehdet, muotilehdet, etenkin kahviloiden pöydillä lojuvat. (Menen vähintään yhtä paljon kahviloihin selaamaan lehtiä ja kirjoja kuin juomaan kahvia. Fleuristessa käyn House&Gardenin – ja toki sen korvapuustin – vuoksi, Kokossa luoen Voguen ja Town & Countryn.)

Ystäväni Mikko oli yhtenä päivänä raahannut kasan vanhoja valokuvakirjoja kirjastosta ja muistin taas, miten tärkeää on välillä katsoa muunkinlaisia kuvia kuin niitä, joita tulee vastaan Instagramissa ja Pinterestissä.

Ja miten virkistävää on tänä klikkien, kissavideoiden ja alati vaihtuvien kohupuheenaiheiden aikakaudella silloin tällöin puhua taiteesta (kyllä, saa lausua thaitheesta pikkurilli pystyssä, ei haittaa). Se on vähän kuin saisi lasillisen raikasta vettä kun on pitkään juonut vain äklömakeaa limpparia.

jutui-(2-of-7)

Tämä asetelma, joka odotti minua sängyllä kun menin ystävän luokse yökylään.  Toisilla on silmää yksityiskohdille, pakko ihailla…

jutui-(4-of-7)jutui-(5-of-7)

Viime aikoina olen pukeutunut kahteen asuun: pooloneuleeseen ja nahkavekkihameesen tai risaisiin farkkuihin ja kasmirneuleeseen.

Neuleesta ja hameesta kysyttiinkin jo yhden toisen postauksen kommenteissa – neule on Second Femalen ja hame Edbladin ja molemmat on saatu Dotsista (joka muuten löytyy nykyään myös Turusta, vink vink). Laukku puolestaan on se sama vanha Zaran ja korut ne samat Pernille Corydonit, jotka minulla on aina.

Viime aikoina tosin Pernillen rannerenkaan viereen on ilmestynyt rumilushirvitys nimeltä aktiivisuusranneke. Sain sen kaveriltani, joka oli saanut sen epämieluisana lahjana. Aluksi tuhahtelin koko jutulle, mutta käytettyäni ranneketta päivän jäin ihan koukkuun! Tavoitteenani on 15 000 – 20 000 askelta joka päivä ja tuo tavoite todellakin vaikuttaa siten että parina iltana olen kiskonut vielä yhdeksän aikaan illalla lenkkareita jalkaan…

jutui-(6-of-7)

Tämä pyörä, joka naurattaa joka kerta kun törmään siihen Fredalla. Se kuuluu kaupungin ihanimmalle karkkikaupalle Roobertin Herkulle, jossa käydessä ei tule edes mieleen että karkin syöminen voisi olla mitenkään haitallista. Jos ostaisi karkkia vain niin hyvän fiiliksen paikasta, ehkä se ei olisikaan…

Mutta viime aikojen PARAS asia on se, että yksi parhaista ystävistäni on muuttanut kadun toiselle puolelle vastapäiseen taloon. Nyt on mentävä, sillä meillä on kohta lähikaupassa treffit. Illalla tehdään quesadilloja ja korkataan skumppa. Miten ihanaa on voida tehdä tällaisia suunnitelmia kahden tunnin eikä kahden viikon varoitusajalla.

Ihanaa lauantaita!


Aamut

jutui2

Aamut ovat lempiaikaani, mutta toisaalta joskus myös aika vaikeita.

Pitkään ensimmäinen ajatukseni aamuisin oli pakokauhu. Mitä kaikkea pitää tänään tehdä? Mitä olen unohtanut tehdä? Mitä jos en saa aikaiseksi mitään, mitä pitäisi? Nämä ovat usein ensimmäisenä mielessä silloinkin, kun kaikki on oikeasti täysin reilassa.

jutui3

Viime viikolla heitin kuvaannolliseen roskakoriin yhden projektin, josta olin ajatellut hyvää varasuunnitelmaa. Mutta sitten totesin, että en halua laittaa panoksiani mihinkään varasuunnitelmaan, vaan siihen oikeaan. En vain vielä tiedä mikä se on.

Joten kaiken järjen mukaan nyt vasta pitäisikin ahdistaa. Päivä edessä, eikä mitään tehtävää, ei suunnitelmaa, jota edistää! Mutta ei… heräsin pitkästä aikaa levollisin mielin. Katson kelloa. Jaahas, kuusi. Tässähän ehtii vielä vaikka mitä ennen ensimmäistä tapaamista.

Kääriydyin toppatakkiin (!) ja tepastelin tunnin heräilevässä Helsingissä. Heräävän kaupungin ihanuus on klisee, mutta se on klisee, koska se on totta. 

Kävellessäni kuuntelin äänikirjana Mindy Kalingin uutta kirjaa Why Not Me. Se on aika mainio.

jutui-(1-of-1)

Tulin kotiin. Kuuntelin Arethaa, selailin sisustuslehteä, keitin kahvit ja tein kaksi voileipää. Voileipä! Mikä ihana asia.

Joskus tässä välttele gluteeniamaitoasokeriakaikkea -hässäkässä unohtuu, mikä on oikeasti hienoa. Leipä, voi ja juusto.

Ja joskus tässä kaikessa muussa hässäkässä unohtuu se, mikä on oikeasti totta. Että kun aamulla herää elelemään elämäänsä, ei ehkä kuuluisi ensimmäiseksi ahdistaa.