Himo

Marraskuussa olen himoinnut avokadopaahtoleipää sekä nauranut Nigellan avokadopaahtoleipäkohua.

Tiivistettynä: Nigella Lawson valmisti uudessa ruokaohjelmassaan avokadopaahtoleipää ja kansa raivostui. Kun on liian yksinkertaista. Kohusta kirjoittivat kaikki isot brittimediat Telegraphista Daily Mailiin.

Paljastan nyt salaisuuden: avokadopaahtoleivän pointti on juuri se, että jokin niin yksinkertainen voi olla niin täydellistä.

avokado-(1-of-1)

Avokadopaahtis on saatava joka aamu. Siksi minut on nähty lähiseudun kaupoissa usein epätoivoisena kymmeneltä illalla puristelemassa avokadoja ja pohtimassa, ehtisikö juuri tämä yksilö kypsyä aamuun mennessä.

Avokado tohjoksi haarukalla, päälle reilu loraus hyvää oliiviöljyä ja laadukasta sormisuolaa. Son siinä. Ehkä retiisiä, kurkkua tai tomaattia, tai joskus pistaasiöljyä jos sille päälle sattuu…

Avokado ja paahtoleipä ovat molemmat kiellettyjen listalla fodmap-ruokavaliossa, mutta en enää jaksa kieltää itseltäni mitään. Jos ihminen himoitsee avokadoa, kai siihen on syy…? Ehkä rakkaus (avokadoihin) parantaa tämänkin (vatsa)haavan. Kokeillaan. Katellaan.

Kivaa torstaita!


Joku kuulee

Istuimme eilen ystäväni kanssa kahvilassa tekemässä yhtä projektia.

Juuri oikealla hetkellä kahvilan kajareista pläjähti soimaan biisi, jonka merkitystä meille ja kyseiselle tilanteelle on vaikea lähteä avaamaan ilman, että kirjoittaisi satasivuisen ja sekavan raportin. Siinä tohakassa meinasivat cappuccinokupit lentää.

Mieti miten hullua, että ton biisin kirjoittaja hengailee nyt jossain, eikä sillä ole hajuakaan että sen biisi on just muuttanut jotain, totesin ystävälleni kunhan liikutukseltamme kykenimme taas puhumaan.

jutui-(1-of-7)Jäin miettimään asiaa. Ystäväpiirissä on viime aikoina pohdiskeltu sitä, jos se mitä itse haluaa tehdä ei tunnu maailman kannalta merkitykselliseltä. Tai jos se, mitä haluaa sanoa on maailman kannalta merkityksellistä, mutta kukaan ei näytä kuuntelevan?

Luulenpa, että sitä ei kannata miettiä. Tuon kappaleen kirjoittaja ei välttämättä koskaan saa tietää, mikä merkitys sillä on ollut meille. Sinä et ehkä koskaan saa tietää, mikä merkitys sillä on ollut, että olet juuri oikealla hetkellä hymyillyt jollekulle, suositellut jotain leffaa, kirjoittanut keskustelupalstalle kommentin, antanut eteenpäin tavaran jota et enää tarvitse, sanonut tietämättäsi ne sanat jotka jonkun piti kuulla… Se on voinut muuttaa jonkun elämän suunnan.

Ja entä jos se joku on ollut joku, joka puolestaan on voinut muuttaa kymmenien tai tuhansien tai miljoonien ihmisten elämän? Asioilla on tapana johtaa toisiin.

Vaikka et saisi koskaan tietää, on varmaa, että kaikki aidosti rakkaudesta käsin tehty palautuu takaisin, moninkertaisena. Turhaa siis lannistua siitä, jos et saa välitöntä kiitosta tekemisistäsi tai jos tuntuu, ettei kukaan edes huomaa. Joku huomaa, ja kiitos tulee – ehkä vain hieman erilaisessa muodossa tai eri taholta kuin osaat odottaa.

jotain3

Ei kannata olla huolissaan myöskään siitä, kuinka moni kuulee minun sanomani tai hyötyy tekemisistäni, tai hyödynkö niistä itsekään. Jos jokin tuntuu itsestä siltä, että se saa sydämen huutamaan hallelujaa ja ilon kuplimaan sieraimiin saakka, se ei voi olla olematta merkittävää, myös jonkun muun kannalta.

Vaikka kirjoittaisimme runoja salaa pöytälaatikkoon kellekään kertomatta, niiden meille tuoma ilo säteilee jotain kautta ulospäin. Vaikka vain siten, että läheisten on helpompi olla seurassamme, koska emme nalkuta koko ajan kaikesta. Ja se on vasta alkua…

Oli se sitten töissä tai muussa elämässä, uskon, että aina kannattaa kiittää kun on syytä kiittää, seurata iloa ja intohimoa ja tuoda maailmaan vähän lisää hyvää joka kerta kun siihen on pieninkin mahdollisuus. Aplodeja ja tunnustuksia odottamatta – se vilpittömästä teosta syttyvä ilo tuntuu paremmalta kuin yksikään fanfaari.

Aina, kun teemme jotain aitoa, suoraan sydämestä, omaa sisintämme seuraten, maailma muuttuu vähän.

Tai paljon.

Joku kuulee aina.

 

 


Pikkujoulukauden korkkaus: Baileys-piparijuustokakku

pikkujoulut-8

Yhteistyössä Baileys

Järkkäsimme viime viikonloppuna pienet pikkujoulubileet Stellan ja Vivianin kanssa. Illan tarjoilut hoiti Baileys ja siitä inspiroituneena tein juhliin myös teemaan sopivan jälkkärin, jouluisen Baileys-piparijuustokakun.

Kakku oli hitti – eräillekin pakkasin vielä illan pikkutunteina mukaan jättipalan muovirasiaan… mahtoikohan selvitä jatkojen yli? No – tämä kakku toimii onneksi myös mousse-muodossa.

pikkujoulut-73

Moni kysyi viime viikolla ohjetta, joten tässä tulee, olkaa hyvä! Toivottavasti siitä on iloa teille muillekin. Baileys ja piparit ovat aika takuuvarma hittiyhdistelmä näin joulun alla.

pikkujoulut-9

Kysyisin, mitä tykkäsitte, mutta tässä postauksessa ei Valviran sääntöjen mukaan saa olla kommentointimahdollisuutta, koska siinä käsitellään alkoholia. Jos siis innostutte tekemään kakkua ja tykkäätte, lähettäkää minulle terkut telepaattisesti tai tulkaa ensi yönä uniini. Tuokaa juomaa, tarjoilen kakkua.

Baileys-piparijuustokakku

150 g piparkakkuja
75 g voita

2 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa (ei kevyt)
1/2 dl + 1 rkl Baileys-likööriä
1,5 dl tomusokeria
100 g tummaa suklaata mahdollisimman hienoksi rouhittuna

koristeluun: tummaa suklaata

Murskaa piparkakut pieneksi muruksi, mieluiten yleiskoneessa, mutta voit toki käyttää myös jonkinlaista raskasta esinettä nuijimiseen. Sulata voi ja sekoita piparimuru ja voisula tasaiseksi massaksi.

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla (mitä pienempi vuoka, sitä korkeampi kakku, mutta vuoan koolla ei sinänsä ole väliä). Taputtele pipari-voiseos tiiviisti vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen ainakin 5 minuutiksi. Vatkaa kerma melko jämäkäksi vaahdoksi.

Sekoita yhdessä kulhossa tuorejuusto, 1/2 dl Baileysia ja tomusokeri tasaiseksi. Kuumenna pienessä kasarissa 1 rkl Baileysia kiehuvaksi, puristele liivatelehdistä liotusvesi pois ja laita lehdet kuumaan Baileysiin. Sekoita, kunnes ne ovat täysin liuenneet nesteeseen.

Kaada Baileys-liivate ohuena nauhana tuorejuustosekoituksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele sitten joukkoon kermavaahto ja suklaarouhe.

Kaada seos piparipohjan päälle kakkuvuokaan, tasoita pinta sileäksi. Peitä kelmulla ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mieluiten vaikka yön yli.

Vuole ennen tarjoilua kakun päälle tummaa suklaata.

Kuvat Jarno Jussila


Aavistus talvesta

Keittiön pöydälle oli kerääntynyt valikoima satunnaisia esineitä – taipuivat kauniisti yhteen asetelmaksi. (Ryttääntyneet kuitit ja tyhjä keksilaatikko eivät päässeet mukaan.) Tulee mieleen kirkas, rauhallinen talvipäivä.

Tänään Stockan edustalla laulettiin jo joululauluja, mikä oli kieltämättä hieman too much. Mutta muuten talven tulo ei tänä vuonna ahdista yhtään… huomasin jo jopa fiilisteleväni ajatusta päiväkävelyistä kirpakassa talvi-ilmassa.

plomps-(1-of-1)

Juuri nyt rakastan käyttää kimpuissa eukalyptuksenoksia – niistä tulee leikellessä jumalainen tuoksu. (Nyt siis tiedätte mistä on kyse, jos näette tämän blogin kirjoittajan imppaamassa näppejään kadulla kävellessään.)

Sarvipään olen ostanut pari vuotta sitten Perobasta. Hopeisen pikkukulhon löysin viime viikolla antiikkiliikkeestä. Kulhoja oli kolme ja aluksi olin ostamassa ne kaikki, mutta lähemmällä tarkastelulla huomasin, että yhdessä niistä oli kaunis abstrakti kaiverrus ja kahdessa luki SARA. Ajattelin, että jollekin Saralle on joskus ihana yllätys löytää ne, joten lopulta ostin sitten vain tuon yhden.

Sitä paitsi, vaikka meitä aina opetetaan ostamaan astioita neljä tai kuusi, niin toisinaan niistä tekee entistä hienompia juuri se, että omistaa vain yhden.

Täällä sunnuntai-ilta jatkuu pestopastalla, toivottavasti sielläkin kaikki hyvin. Herätään huomenna kirkkaaseen uuteen viikkoon.