Vuoden vika

uusivuosi-(1-of-4)uusivuosi-(3-of-4)

Uudenvuodenaatto hiippaili huomaamatta. Olen viimeiset pari päivää painanut putkiaivoisena työstressissä ja havahduin vasta aamulla siihen, että tjaaa se päivä on tänään.

Juhlafiilis alkaa hissuksiin nousta. Avainasioita tälle illalle: tinakengät ja ystävältä  saamani punainen kynsilakka, jonka sävyn nimi on ROUGE. Suoraan ytimeen, ei turhaa mielikuvilla maalailua – tässä on juuri sitä asennetta, jota haluan lisää vuodelle 2016.

uusivuosi-(2-of-4)Löysin kaupasta maailman kauneimman limsapullon (maku: Pommac kohtaa Jacky-vanukkaan). Ennen kuin lähden juhlimaan kavereiden kanssa, kohotin ihan itsekseni maljan kuluneelle vuodelle. Olen aina ollut hyvä jättämään vanhan taakseni, mutta minulla on tapana miettiä aina yksi asia, jonka haluan viedä mukanani uuteen vuoteen.

Vuodesta 2015 haluan viedä mukanani sen, mitä tajusin syksyllä junassa Espanjassa: kaikki se rakkaus, rauha, täyttymys ja ilo jota etsimme, on jo meissä. Jos sitä etsii muista ihmisistä, olosuhteista, paikoista tai tavaroista, saa etsiä lopun elämäänsä.

(Juuri kun olin kirjoittanut tuon lauseen, Apple Music alkoi randomilla soittaa Rihannaa – we found love in a hopeless place… Juuri se kai on se suuri salaisuus, nähdä rakkautta kaikkialla.)

uusivuosi-(4-of-4)

Viime kesänä ystäväni halusi aina kuunnella sitä yhtä Miljoonasateen vanhaa biisiä. Sen siivittelemänä toivotan teille mitä hauskinta vuodenvaihdetta sekä onnea uudelle vuodelle, ja

tulkoon rakkaus
tulkoon rikkaus
jokaiselle tarpeen mukaan.


Koukussa: Limetown

Oletko valmis koukuttumaan uuteen podcastiin? Jos et, niin sulje äkkiä selaimesi, laita puhelin pois päältä ja vedä verhot kiinni.

Sain vähän aikaa sitten Ella-nimiseltä lukijaltani vinkin uudesta podcastista (kiitos!). Aloin kuunnella sitä toissapäivänä päiväkävelyllä. Kotiovelle päästyäni käännyin takaisin, jotta saisin kuunnella vielä toisenkin jakson.

limetown

Ainoa syy, miksi en ole jo kuunnellut kaikkia jaksoja on se, että en uskalla kuunnella Limetownia muuten kuin lenkkeillessäni valoisaan aikaan.

Limetown on fiktiivinen, näytelty mysteerikertomus, jossa tutkiva journalisti Lea Haddock selvittää tapausta, jossa kokonaisen pikkukaupungin asukkaat katosivat yhdessä illassa jäljettömiin. Vähän kuin Serial kohtaisi Lostin tai Salaiset kansiot.

Nyt kolmen jakson perusteella suosittelen, mutta en iltalenkeille. Hyvin tehty ja jännittävä, paikoitellen jopa pelottava. Ja koska tarina on täysin fiktiivinen, ei tarvitse pohdiskella onko moraalisesti väärin viihtyä sen parissa. Näitä lisää kiitos!


Tee tilaa

IMG_0949Voi teitä! Kiitos aivan ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Ne luettuani ensireaktioni oli ääää en haluakaan lopettaa bloggaamista, jos siellä ruutujen takana on noin ihania tyyppejä.

Mutta mutta – kuljemme yhdessä täällä vielä jokusen viikon, ja senkin jälkeen tämä saitti jää auki. Tulen varmasti silloin tällöin kirjoittelemaan tänne, kun inspiraatio iskee tai on kuulumisia kerrottavana.

IMG_0947 Tänään käppäilin pitkin Helsinkiä, nautin auringonpaisteesta ja raittiista ilmasta melkein autioilla kaduilla.  Tölläsin lumen peittämää puistoa, jossa ei ollut ainuttakaan koiranulkoiluttajaa tai frisbeenheittäjää, ja mietin tilaa.

Onko olemassa fysiikan laki, jonka mukaan tyhjä tila täyttyy aina jollakin? En tiedä, koska se Hawkingin kirja odottaa edelleen hyllyssä avaamattomana.

Oli tuollaista lakia tai ei, uskon siihen.

IMG_0938Meillä ihmisillä on hassu taipumus toivoa muutosta parempaan ja haaveilla, että elämään tulisi kaikkea uutta jännää – mutta samaan aikaan ajatella, että vanhasta ei kannata päästää irti ennen kuin seuraava juttu näyttää jo varmalta. Mutta miten mitään uutta voisi tulla, jos vanha vie kaiken tilan? Silloin saa todennäköisesti vain sitä samaa vanhaa, korkeintaan vähän uudennäköisessä paketissa.

Siksi nyt, uuden vuoden alkaessa, on hyvä vähän raivata.

Aion ehdottomasti käydä taas läpi kaikki kaapit ja kyseenalaistaa jokaisen paperin ja kahvikupin olemassaolon. Mutta kaikki turhaksi jäänyt ei tietenkään vie vain fyysistä tilaa. Lopetin hiljattain alkoholin juomisen, koska olin utelias näkemään, mitä saisin aikaan jos nukkuisin yöni hyvin ja heräisin joka aamu kirkkaalla mielellä. Voin jo nyt lyhyen ajan jälkeen todeta, että viini, niin paljon kuin sitä rakastankin, vei aika paljon tilaa. Kun pää on skarppi lauantaiaamunakin, sinne mahtuu enemmän ideoita. Ensi vuonna aion tarkastella kriittisesti ainakin suhdettani älypuhelimeeni.

Saisinkohan vihdoin luettua sen Ajan lyhyen historian, jos en tsekkailisi vartin välein puhelinta?

IMG_0935

Jos ette jo arvanneet, myös päätökseni lopettaa bloggaaminen liittyy tilan tekemiseen. Rakastan blogia, sen kirjoittamista ja kaikkia teitä lukijoita. Blogi on ollut valtavan suuri osa elämääni ja juuri siksi olen utelias näkemään, millä sen jättämä tyhjiö täyttyy.

Olen jo jonkin aikaa kaivannut työrintamalle jotain uutta, isompaa muutosta. En vielä tiedä mitä se on, mutta luulen ja toivon, että siinä on etukansi, takakansi ja niiden välissä paljon sivuja. Tai ehkä se on jokin loistava työtarjous, joka on jo matkalla luokseni. Tai kenties keksin jonkin kokonaan uuden jutun, jota alan tehdä. Ken tietää, mutta mitä ikinä onkaan tulossa, ainakin nyt sille on tilaa tulla.

Pelottaako päästää irti vanhasta, kun varasuunnitelmaa ei ole? Kyllä! Pelottaa. Mutta jos haluaa muutoksia, on pakko muuttua.

Se lienee ainakin yksi universaaleista fysiikan laeista?


Välipäivät

valipaivar-(1-of-2)En tainnut koskaan ehtiä toivottaa teille kaikille hyvää joulua (tosin äitini huomauttaisi tässä kohtaa, että joulu jatkuu loppiaiseen asti). Mutta toivotan nyt hyviä ja onnellisia välipäiviä!

Joulu oli ihana ja yllättävä, toivottavasti teilläkin meni kaikki mitä hienoimmin.

Välipäivissä on oma tunnelmansa. Keskusta oli tänään täynnä ihmisiä syömässä thaimaalaista ruokaa ja pyörimässä kaupoissa. Ehkä kuvittelin, ehkä en, mutta minusta ilmassa leijaili kollektiivisen helpotuksen pilvi: saa taas olla ihmisten ilmoilla, pukeutua muuhunkin kuin pyjamaan ja syödä vaihteeksi jotain, jossa ei ole kanelia. Ja puhua jollekulle, jolle ei ole sukua.

valipaivar-(2-of-2)

Pyhät ovat ohi, mutta arki ei ole vielä täällä. Lasken joka päivä, montako päivää tätä vuotta on vielä jäljellä ja mietin, että vielähän tässä ehtisi sitä ja tätä tämän vuoden puolella. Ilmassa alkaa olla vuoden viimeisten päivien taikaa – harva se hetki huomaa pohtivansa, millainen vuodesta 2016 tulee.

Siitä haluaisinkin tänään kertoa teille. Olen nimittäin tehnyt ison päätöksen:  blogini lakkaa päivittymästä aktiivisesti tammikuun aikana.

Palaan lopettamisen syihin ja sen herättämiin fiiliksiin varmasti vielä omassa postauksessaan, mutta tämän postauksen tarkoituksena ei ole (vielä) tunteilla – juuri nyt minulla on nimittäin kysymys teille:

onko vielä jotain, josta haluaisitte, että kirjoittaisin seuraavien viikkojen aikana?

Tartun mielelläni heittämiinne ideoihin. Blogissakin alkaa nimittäin nyt eräänlaiset välipäivät, sillä ihan kerrasta poikki en osaisi tätä pistää. Johan tässä on kahdeksan ja puoli vuotta naputeltu.

Raikasta sunnuntaita, ja jos sallitte niin siteeraan vielä kerran joululaulua;

let your heart be light.