Uudenvuodenaatto hiippaili huomaamatta. Olen viimeiset pari päivää painanut putkiaivoisena työstressissä ja havahduin vasta aamulla siihen, että tjaaa se päivä on tänään.
Juhlafiilis alkaa hissuksiin nousta. Avainasioita tälle illalle: tinakengät ja ystävältä saamani punainen kynsilakka, jonka sävyn nimi on ROUGE. Suoraan ytimeen, ei turhaa mielikuvilla maalailua – tässä on juuri sitä asennetta, jota haluan lisää vuodelle 2016.
Löysin kaupasta maailman kauneimman limsapullon (maku: Pommac kohtaa Jacky-vanukkaan). Ennen kuin lähden juhlimaan kavereiden kanssa, kohotin ihan itsekseni maljan kuluneelle vuodelle. Olen aina ollut hyvä jättämään vanhan taakseni, mutta minulla on tapana miettiä aina yksi asia, jonka haluan viedä mukanani uuteen vuoteen.
Vuodesta 2015 haluan viedä mukanani sen, mitä tajusin syksyllä junassa Espanjassa: kaikki se rakkaus, rauha, täyttymys ja ilo jota etsimme, on jo meissä. Jos sitä etsii muista ihmisistä, olosuhteista, paikoista tai tavaroista, saa etsiä lopun elämäänsä.
(Juuri kun olin kirjoittanut tuon lauseen, Apple Music alkoi randomilla soittaa Rihannaa – we found love in a hopeless place… Juuri se kai on se suuri salaisuus, nähdä rakkautta kaikkialla.)
Viime kesänä ystäväni halusi aina kuunnella sitä yhtä Miljoonasateen vanhaa biisiä. Sen siivittelemänä toivotan teille mitä hauskinta vuodenvaihdetta sekä onnea uudelle vuodelle, ja
tulkoon rakkaus
tulkoon rikkaus
jokaiselle tarpeen mukaan.
Ensinnäkin, toi Rihannan biisi on paras bailubiisi ikinä.
Toisekseen, mä oon samaa mieltä siitä, että meissä on kaikki maailmat. Mutta miten tuo tieto auttaa silloin, kun miettii, pitäisikö erota pitkästä suhteesta? Hitsi kun teoriaa on aina niin vaikeaa soveltaa silloin, kun kyse on omista isoista asioista.
Ihanaa uutta vuotta Eeva! Olen lukenut blogiasi monta vuotta ja mielestäni se on heittämällä Suomen paras, olet todella taitava kirjoittaja ja valokuvaaja. Erityisesti pidän siitä, kun välillä kerrot vähän avoimemmin omasta elämästäsi ja pohdit maailmanmenoa. Kommentoin nyt vähän jälkijunassa, mutta jään kaipaamaan blogiasi kovasti ja kuulostaakin tosi hyvältä, että jatkaisit kirjoittamista jossain muodossa. Olet rohkea ja viisas ihminen, kaikkea hyvää sulle uuteen vuoteen ja muutenkin! 🙂
Apulanta laulaa: “valot pimeyksien reunoilla / ovat harvassa / mutta olemassa…”.
Tähän säkeistöön olen tiukasti tarttunut (“kelle täällä pitää maksaa / ettei kaikki olis niin paskaa” lisäksi :P), joten uskon vahvasti hyvään. Paljon valoja myös sinun matkallesi, Eeva 🙂
Rouge – ihanan yksinkertaista! Itse menen yleensä pähkinöiksi juuri noista mielikuvilla maalailuista. Esimerkiksi oranssinpunainen ei kuulu suosikeihini, mutta kun sitä mainostetaan Toscanan punaisena, saa suhtautumiseni (aivan yllättäen) uuden sävyn. 🙂 Voi, kuinka meitä yksinkertaisempia joskus sumutetaankin!
Oivalluksesi hieno, kaunis, rauhoittava. Varmasti parhaimpia, joita ihminen voi elämässään saada. Se mukana on hyvä suunnata uuteen vuoteen. Onnellista Uutta Vuotta, Eeva! 🙂