Totuus löytyy hyasinteista

Kävelin viime viikolla kaupassa ison, ihanantuoksuisen hyasinttirykelmän ohi ja huokaisin syvään. Ajattelin samaa kuin aina: voisinpa mäkin aina jouluna ostaa noita, mutta kun olen allerginen…

… paitsi että tällä kertaa tuota ajatusta seurasi toinen ajatus: hetkonen, siis miten niin olen allerginen? 

Aloin miettiä, että hyasinttiallergiastani ei ole itse asiassa mitään muita todisteita kuin se, että minulle on ehkä neljävuotiaana sanottu, että meillä ei voi olla kotona jouluhyasintteja, koska meitä oli kotona kaksi allergikkoa.

Aika moni asia on muuttunut siitä, kun olin neljä. Nykyään esimerkiksi ymmärrän, miksi ihmiset juovat kahvia, enkä saa enää maitorupia polvitaipeisiin. (No, joistain asioista olen yhä samaa mieltä: kissat ovat epäilyttäviä, ja se pää-olkapäät-polvet-peppu-biisi on edelleen helvetin rasittava.)

En tiedä olinko itse edes silloin lapsena hyasinteille allerginen vai oliko kyseessä vain varotoimenpide. Tätä käsitystä olen kuitenkin kantanut mukanani totuutena koko tähänastisen elämän.

hyasintit-(1-of-1)

Tämä oli jotenkin pysäyttävä juttu. Mitäköhän kaikkia muita ”totuuksia” sitä raahaakaan vuodesta toiseen mukanaan, lainkaan kyseenalaistamatta?

Uskomuksia itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta. Uskomuksia, ei totuuksia, vaikka niitä sellaisiksi luuleekin. Kaavoja ja tapoja, jotka olivat joskus hyödyllisiä, mutta eivät enää palvele ketään. Sukulaisten tai opettajien tai treffikumppanien sivulauseessa heittämiä kommentteja, jotka muuttavat sielun sopukoihin asumaan ja muuttuvat haavoiksi, joista haluaa pitää tiukemmin kiinni kuin niistä haluaa parantua.

No kun se nyt vaan on näin. Entä jos ei olekaan? Siinäpä mietittävää ensi vuoden jokaiselle päivälle.

Päätin kokeilla onneani ja latasin hyasintit ostoskoriin. Tuossa ne ovat nyt viikon kököttäneet ikkunalaudalla ja sohvapöydällä, ovat puhjenneet kukkaankin.

Ja jep, arvasitte oikein – ei ainoatakaan allergiaoiretta. Vain huumaava tuoksu koko yksiössä.

Katos vaan, vanhojen totuuksien kyseenalaistaminen saatetaan palkita…


Uutta kotona: valot

lamput-(4-of-6)Yhteistyössä Habitat

Muutin nykyiseen asuntooni ihan himppasta vajaa vuosi sitten. Sen verran nopea olen etenemään, että jo heti tällä viikolla sain valot.

Tähän asti minulla on ollut tasan yksi kattolamppu, olohuoneessa, jonka lisäksi olen ”valaissut” keittiötä liesituulettimen lampulla ja kynttilöillä. Eteisen systeemi oli vielä upeampi: ainoa tapa nähdä iltaisin asunnon pimeimmässä nurkassa mitään oli laittaa vessaan valot päälle ja pitää vessan ovea auki. Kesällä valoja ei Suomessa tarvitse, mutta kieltämättä nyt talvella asia on toisinaan käväissyt mielessä…

Ja rehellisyyden nimissä: jos tämä valoasia olisi jätetty minun harteilleni, eläisin takuulla edelleen pimeydessä. Vasta kun jokunen aika sitten suomeen rantautunut Habitat kysyi, haluaisinko testata muutamaa valaisinta kotonani, sain aikaiseksi tehdä asialle jotain.

lamput-(1-of-1)-2

Tästä blogikirjoituksesta ei nyt tullut ollenkaan sellainen kuin olin ajatellut. Tämän piti olla sankaritarina siitä, kuinka koko ikänsä Remontti-Reiskojen ympäröimänä elänyt ja heihin luottanut naisihminen saa vihdoin paitsi a) poikamiestyttöboksiinsa valot, b) osaa vielä itse asentaa ne.

Mutta miten kävi? Ähräsin sokeripala ja ruuvimeisseli kädessä kolme tuntia, kunnes itkua tuhertaen naputtelin tekstariin taikasanat: pääsisitkö auttamaan?

lamput-(1-of-6)

No, riippumatta siitä miten siihen päästiin, lopputulos on tärkein. Nyt ei enää tarvitse pitää vessan ovea auki, jotta näkisi laittaa kengät jalkaan. Olohuoneen ainokainen lamppu siirtyi nyt eteiseen ja olohuoneeseen muutti Kura-paperivalaisin. (Habitatin nettikaupassa näyttää tällä hetkellä olevan vain pienempää Kuraa, tämä minun on siis se jätti-iso malli.)

lamput-(5-of-6)

En olisi ihan heti uskonut, että hankkisin paperivalaisimen, mutta tykkään tästä tosi paljon. Se on puoliksi moderni ja puoliksi nostalginen (minullakin oli, tietty, 90-luvulla riisipaperipallovalaisin). Mutta ennen kaikkea tykkään tuosta kuviosta, jonka lamppu heijastaa kattoon.

lamput-(1-of-1)lamput-(6-of-6)

Kirjahyllyn päälle lukuvaloksi mallailin Tommy II -pöytälamppua, jossa on hauskaa industrial-henkeä (ehkä johtuen viime aikojen hypetyksestä näen tuossakin Star Wars -hahmoja).

Sellaista uutta kotona – valoisaa jouluviikkoa kaikille!


Neljä yötä jouluun

perjantai18-(5-of-7)

… säästä ei uskoisi.

perjantai18-(6-of-7)perjantai18-(2-of-7) Tänään olen herännyt kahdeksalta aamulla ja siitä saakka odottanut, että aurinko nousee, jotta voisin ottaa pari valokuvaa. Kello on nyt kolme iltapäivällä eikä aurinko ole vielä tänään noussut – ehkäpä on aika myöntää tappio ja pistää pillit pussiin. 

Nämä kuvat nappasi Stella perjantaina. Nekin on otettu kolmelta iltapäivällä, ei kolmelta yöllä. Ei kai näille päiville voi kuin nauraa. Ja kääntää katseen toiveikkaana mihin vain: kynttilän liekkiin, läppärin ruutuun… Alan ymmärtää yöperhosia. Kaikki me tarvitaan vähän valoa. Vaikka sitten keinotekoista.  

    • perjantai18-(3-of-7)takki ja pooloneule Marimekko
    • hame Minimum
    • laukku Zara
    • kengät A.P.C.
    • pipo FWSS

Joulunodotusta

joulukuu-(4-of-5)Joulun tuloa ei voi estää. Ja miksipä estäisinkään, onhan se the moooost wonderful time of the year…

Tällä viikolla olen tehnyt kotiin suursiivouksen (ja sotkenut koko kämpän sitten taas uudestaan), hakenut joulukukat, ilmoittautunut jouluaaton soppakeittiöön ja lähettänyt miljardi viestiä jouluporukan Facebook-viestiketjuun (vietämme joulua sekalaisella kaveriporukalla ja kilpavarustelu ruokapuolella on jo alkanut).  Tätä kirjoittaessani joku toteutti juuri ääneen lausumattoman toiveeni ja pisti soimaan Last Christmasin.

joulukuu-(1-of-5)

Olen myös toteuttanut tärkeän tradition. Joka vuosi ostan Fazerin konvehtirasian, makaan sohvalla suklaarasia vatsan päällä, katson joululeffoja ja syön koko rasian itse. (Tänä vuonna tosin kaikki maut rasiassa ja itse rasiakin oli vaihdettu eikä mielestäni tällä kertaa parempaan. No mutta, Forrest Gumpia mukaillen – elämä suklaarasia on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä, mitä saa.)

joulukuu-(5-of-5)Joulu on jännää aikaa, kun on henkeen ja vereen jouluihminen mutta samalla yksinasuva sinkku, jonka perhetilannekin on kaikkea muuta kuin perinteinen.  Viime vuonna kaoottisen vuoden jälkeen joulu tuntui ahdistavalta ja karkasin reissuun, jotta ei tarvitsisi ajatella koko asiaa. Jouluaattona taisin syödä japanilaisessa ravintolassa ja havahduin joskus iltapäivällä siihen, mikä päivä on, kun joku toivotti Merry Christmas.

Tänä vuonna ilahduin kun huomasin, että olin taas yhtä innoissani joulusta kuin joskus ennenkin. Haaveilen yhä kuusesta ja koristeista, joulukalentereista, sukista takanreunalla, lahjoista ja pitkästä pöydästä – mutta ehkä sellaistenkin joulujen aika tulee vielä. Siihen asti aion nauttia yksiön joulusta ja juhlapyhistä sekalaisen seurakuntamme kanssa.

joulukuu-(3-of-5)

joulukuu-(2-of-5)

Ihanaa joulunodotusta kaikille!