Kylpijän paras lisävaruste on ammetarjotin. Oman bambusta tehdyn tarjottimeni olen löytänyt Clas Ohlsonilta.
Muutin remonttievakosta takaisin kotiin, tänne telineiden ja laastiämpäreiden keskelle. Ja pölyn! Tätä laastipölyn määrää! (Mutta: koti!)
Minä ja jokainen omistamani esine olemme sulloutuneet pölyltä (tehottomasti) piiloon makuuhuoneen oven taakse. Keittiötä, olkkaria ja eteistä pitää hallussaan remontti. Elämässä on vahva väliaikaisuuden tuntu – etsin jotain päällepantavaa jätesäkeistä ja puhaltelen pölyjä shampoopullon päältä. Säilytän vedenkeitintä jääkaapissa, koska se on ainoa paikka, johon pöly ei vielä ole onnistunut tunkeutumaan.
Pari päivää sitten tänne hulluuden keskelle toimitettiin uusi kylpyamme, ikivanhan vuotavan tilalle. Uutuuttaan hohteleva nykyaikainen amme näyttää hullunkuriselta remonttikaaoksen, kuivuvien muuraushanskojen ja pissankeltaisten kasarikaakeleiden keskellä, mutta näin siinä heti mahdollisuuden.
Remonttitodellisuus jäi kylpyhuoneen oven taakse. Valot pois ja kynttilään liekki – sotkua ei näe, kun on tarpeeksi pimeää. Kaadoin itselleni lasin viiniä ja pulahdin laastipölyine päivineni kuumaan veteen.
Kas niin. Kaaoksen keskellä puoli tuntia unelmaelämääni.
Puoli tuntia, yksi päivä viikossa, viisi minuuttia. Sen sijaan, että aina odottaa täydellisiä olosuhteita – vaikka sitten remontin valmistumista tai lottovoittoa – melkein aina on mahdollista elää unelmaansa edes ihan vähän. Viime vuonna ostin ikkunalaudalleni sitruspuun, koska minulla ei vielä ole ikiomaa hedelmätarhaa Italiassa.
Jaa, pitäisiköhän hakea kaaoksen keskelle kukkia… tai kutsua joku kahville. (Joku rohkea. Sitä pölyä on tosiaan paljon.)
