Matkalla lounaalle ohitin Eiranpuiston ruusut. Niiden terälehdet olivat kuihtuneet ruskeiksi jo aikaa sitten ja päällä uhmasi painovoimaa monen sentin kasa lunta.
Lumen alle hautautunut ruusu, ei lainkaan surullinen näky. Inspiroiva.
Mitäpä luulette, onko ruusu huolissaan siitä, tuleeko sen aika koskaan?
Ei. Se lepää talven ja odottaa.
Se luottaa.
Se tietää.
Olen kuunnellut koko tammikuun Kacey Musgravesin ihanaa levyä Golden Hour. Jo avausbiisi asettaa juuri oikean sävyn alkuvuodelle:
I’m alright with a slow burn
taking my time, let the world turn
I’m gonna do it my way, it’ll be alright
