Ajatuksia

Kalasatamasta Kamppiin

26.11.2019


Michelangelon pilvet Bauhausin parkkipaikalla, marraskuussa 2018.

Michelangelon pilvet Bauhausin parkkipaikalla, marraskuussa 2018.

Säkkipimeä marraskuun aamu. Sataa.

Metrossa haisee märkä villakangastakki ja vähän pieru.

On tungosta, en mahdu istumaan. Se ei haittaa. Mikään ei haittaa, koska on perjantai ja kuulokkeissani Lucinda Williams laulaa lempikappalettani.

(lemon trees don’t make a sound
’til branches bend and fruit falls to the ground
baby, sweet baby)

Kaarteessa metro nytkähtää. Horjahdan ja ostoskassini kaatuu lattialle.

Sormeni hipaisevat samasta tangosta kiinni pitävän teinipojan sormia.

Hän katsoo minua kauhuissaan.

Yritän viestittää katseellani, että ei mitään hätää. Tämä oli vain tällainen tahaton ihmiskontakti, jollaisia joskus sattuu kaupunkiympäristössä.

Mutta hän katsoo tietenkin jo puhelinta.

Jatkamme matkaa kahdestaan, Lucinda ja minä.

Marraskuussa
Ehkä ei ole mitään täydellistä tasapainoa

You Might Also Like