Get into the groove

Muistatteko ysärileffan How Stella Got Her Groove Back? 

Siinä vähän elämäänsä kyllästynyt, tiukkapipo asianajaja löytää kadotetun gruuvinsa iskemällä Jamaikalta nuoremman miehen. (Elokuvan parasta antia on kuitenkin pyjamadisko, eli siis klubi, jossa tanssitaan yöppäreissä. Tulisipa tämä konsepti Jamaikalta Suomeen.)

tammikuu15-1

Leffa tuli mieleeni, sillä pari päivää sitten katsoessani peiliin ensimmäinen asia joka pomppasi mieleeni oli:

EEVA GOT HER GROOVE BACK!

Nuorempia jamaikalaisia ei ole näillä kulmilla pyörinyt, mutta kadonnut gruuvini on joka tapauksessa palannut. Mistä lie, en aio kysellä vaan seuraan mukana.

tammikuu15-2

Väittävät, että silmät ovat sielun peili, mutta minun kohdallani sitä taitavat olla hiukset.

Jotain selittämätöntä tapahtui vuosi sitten ja hiuslaatuni muuttui ihan äkillisesti aivan mahdottomaksi. Yhtenä aamuna vain heräsin (tai no, näin sen ainakin jälkeenpäin muistan) ja entinen lainepehkoni oli muuttunut alta piikkisuoraksi ja päältä säkkäränkäkkäräksi.

Pari päivää sitten katsoessani peiliin näin sieltä ensimmäistä kertaa vuoteen vanhan, tutun tukkani. Palasi takaisin yhtä äkillisesti kuin vuosi sitten katosikin.

tammikuu15-(9-of-9)

Ja kas kummaa, samoihin aikoihin kun hiukseni löysivät kadotetun gruuvinsa, niinpä löysi koko muukin muija.

Työjutut rullailevat innostavammin kuin aikoihin, onnekkaita sattumuksia osuu kohdalle kerta toisensa jälkeen, tuntuu että törmään koko ajan juuri niihin tyyppeihin, joihin minun kuuluukin sillä hetkellä törmätä… ja niin edelleen.

Kumpi oli syy ja kumpi oli seuraus? Ihan sama, sama gruuvi täällä joka tapauksessa raikaa.

tammikuu15-(1-of-9)

  • Takki Samuji (2nd hand)
  • Villapaita H&M
  • Hame Zara
  • Huivi Acne Studios
  • Kengät A.P.C. (2nd hand)
  • Laukku Samuji

Uuden vuoden suunnitelmia

Minä olen niitä ihmisiä, jotka tekevät uudenvuodenlupauksia joka vuosi. Rakastan uudenvuodenlupauksia ja kaikkea uuteen vuoteen liittyvää symboliikkaa, enkä ollenkaan jaksa mitään ankeaa realismia tähän aikaan vuodesta. (Ankeat realistit, minlle saa soitella vasta helmikuun loppupuolen tienoilla.)

Lupaukseni ovat yleensä varsin korkealentoisia – Suuria Teemoja tulevalle vuodelle konkreettisten tekojen sijaan. Tänä vuonna en heti keksinyt, mitä lupaisin. 2015 näyttäytyy suurena mysteerinä – kaikki on auki työkuvioista alkaen.

tammikuu15-6

Pari juttua, jotka haluan tänä vuonna tehdä, mutta ei näistä ehkä koko vuoden kantaviksi teemoiksi ole:

1. Juoksen enemmän.

2. Menen balettitunneille.

3. Alan käydä treffeillä.

4. Juon enemmän vettä.

5. Asun ainakin kuukauden Pariisissa.

Näitä miettiessäni hoksasin, että itseasiassa uudenvuodenlupaukseni on jo olemassa. Se taisi syntyä itsestään silloin uudenvuodenaattona, kun pohdiskelin jäänkö kotiin murjottamaan suunnitelmien peruunnuttua vai pistänkö mekon päälle ja juon samppanjaa, kuten olin halunnut.

tammikuu15-7

tammikuu15-8

Lupaukseni vuodelle 2015 on (kuvitelkaa tähän juhlallinen fanfaari):

Tänä vuonna alan elää sitä elämää, jonka haluan.

Esimerkiksi koko viime syksyn marisin, että Helsingissä ei tapahdu mitään ja että olen kyllästynyt istumaan himassa sohvalla. Lähtispä joku drinkeille ihan vaikka arki-iltana, kyllä piristäis marraskuuta kun vois laittaa mekon päälle ja korot jalkaan blää blää blää.

Vuonna 2015 haluan ajatella mieluummin, että jos kukaan ei lähde kanssani mihinkään keskellä viikkoa, etsin jonkun, joka lähtee (kai sellaisia ihmisiä on pakko olla jopa tässä koti-iltojen luvatussa maassa?). Tai lähden yksin. Ja takuulla muuten laitan korkkarit jalkaan.

tammikuu15

Pienistä asioista on hyvä aloittaa. Olen aina haihatellut että olispa kiva jos olisi hovimestari joka laittaisi aamulla soimaan klassista musiikkia, ja äsken tuossa hoksasin että onhan minulla kaiuttimet.

Ja tänään aamulla mietin vakavissani, että haluanko olla mieluummin ihminen, joka herättyään tekee aamupalan, istuu vähän aikaa kahvikupin ja lehden kanssa ihan rauhassa ja valmistautuu uuteen päivään kaikki aistit avoimina, vai ihminen, joka ensimmäiseksi herätessään tarkistaa kännykästä mailit ja alkaa vastailla niihin? No tietenkin haluan olla ensin mainittu. Joten tänään olin, ja koko päivä on ollut sen jälkeen paljon parempi.

Tämän vuoden Suuri Teema voisi siis olla, että kukaan ei enää estä minua elämästä sitä elämää jota haluaisin elää, en edes minä itse (!).

nimmari


Paluu arkeen

kahvitHmm, en tiedä kuvittelenko, mutta ihan kuin olisin tänään havainnut jonkinlaista kollektiivista helpotusta arkeen palaamisesta.

Lapsena ja varsinkin teininä ärsytti, kun äiti piti aina tiukasti kiinni siitä, että joulu kestää loppiaiseen asti. Kuusi oli olohuoneessa siihen saakka, samoin koristeet ikkunassa, ja minä halusin olla jo ihan kevätmeiningeissä. Piparitalonkin (ja karkit kuusesta) sai syödä vasta loppiaisena.

Loppiaisella on kyllä edelleen jonkinlainen henkinen merkitys, vaikka aikuisena saa syödä pipareita just silloin kun huvittaa. Vaikka uusi vuosi alkoi jo viikko sitten, niin vasta loppiaisen jälkeen tulee oikeasti sellainen olo, että NONNI! Pyhät on pyhäilty ja nyt mennään.

bleiseri-(1-of-3)

Vuoden ekaa palaveria markkeerasin oikein bleiserillä. Ryhti suoraksi ja niin edelleen.

lenkkarit-(1-of-1)

Todiste siitä, että lähden uuteen vuoteen 2015 muuttuneena naisena: arkeen paluussa parasta on vuoden ekat treenit. Hullua, mutta totta.

Valoa loppuviikkoon!