Taas raksuttaa

paivaunetPahoittelut, olimme hetken päiväunilla.

KIITOS kaikille viesteistänne ja kommenteistanne, olen aivan otettu siitä miten hyvin olette ottaneet uuden saitin vastaan! Niinkin hyvin, että kaista loppui kesken jo kolmessa päivässä – ja Murphyn lakien mukaisesti se tapahtui tietysti pyhäpäivänä, kun kukaan ei ollut vastaamassa palveluntarjoajan puhelimeen.

Mutta ei se mitään, saitti on saanut lisää gigoja, minä olen saanut lisää kahvia ja nyt kone hyrrää taas! Tuntuipa muuten pitkältä tuo päivän paussi. Olen ihan mahdottoman innoissani tästä ikiomasta blogista ja kaikesta hyvästä fiiliksestä, jota olen teidän suunnastanne viime päivinä saanut – ei malttaisi pysyä täältä pois ollenkaan.

Käytän vielä tiedotusluontoisen tilaisuuden hyväkseni vastatakseni muutamaan kysymykseen:

1. Näillä näkymin vanhat arkistot eivät ole siirtymässä tänne ainakaan heti. Mitä sitä vanhoja muistelemaan, mieluummin uuteen vuoteen kevyin kantamuksin. Lilyn arkistot jäävät auki. En myöskään pidä mahdottomana ajatuksena että voisin julkaista täällä uudestaan jotain vanhoja kirjoituksia. Jos teillä on siis jokin tietty postaus mielessä, huikatkaa!

2. RSS-feedin pitäisi nyt toimia.

3. Bloglovinin kautta seuraavat: olen lähettänyt pyynnön vaihtaa blogin URL, jotta teidän ei tarvitsisi tehdä mitään vaan tämä uusi osoite päivittyisi automaattisesti. Toivotaan, että Bloglovin reagoi pian.

4. Vähän on vielä viilausta kommentoinnissa, sivupalkin toiminnoissa ja muussa. Baby steps!


Matka alkaa

Hyvää uutta vuotta, ystävät – ja tervetuloa uudistuneeseen blogiini.

Kirjoittelen tätä ensimmäistä postausta vuoden ensimmäisenä aamuna. Aamutakissa pikkukeittiössäni, joka sekin kohta jää taakse, kun vuorossa on toinenkin muutto – tosin sellainen, joka vaatii hieman enemmän lihaksia kuin tämä virtuaalinen.

Kaikenlaista jännää siis tiedossa tälle vuodelle, uusi koti ja oma blogi. Ja uskon, että ne ovat vasta alkusoittoa. Tilulilulii.

Blogi tulee varmasti jatkamaan tutulla linjalla, eli aiheena on… no, kaikki mitä rakastin. (Ja joskus vähän sekin, mitä en niin rakasta.) Paino sanalla kaikki, eli blogi on jatkossakin monenkirjavien aiheiden sekametelisoppa aivan kuten innoittajansakin, tämä pikku juttu nimeltä elämä.

keittio

Alun perin aloitin blogin vuosia sitten, koska olin kyllästynyt ajatukseen siitä, että ihmisen pitäisi välittää tai innostua tietyistä asioista. Tietyissä piireissä pidettiin tyhmänä ja pinnallisena, jos tykkäsi vaatteista. Toisissa leiman sai siitä, jos ahmi tv-sarjoja eikä pelkästään eurooppalaisia elokuvia. Tiedotusopin laitoksella ei katsottu hyvällä, jos ilmoitti, että halusi mieluummin kirjoittaa naistenlehtiin kuin ryhtyä politiikantoimittajaksi. (Näin vuosia myöhemmin tämä kaikki vähän naurattaa, koska nykyään minulle on täysin itsestäänselvää, ettei minun tarvitse puolustella asioita, joista pidän.)

Halusin oman paikan, jossa saisi fiilistellä kaikkea, mikä innostaa – ja halusin tarjota sellaisen paikan myös lukijoille. Mikään aihe ei olisi liian pieni, suuri, turha tai vaikea. Se on oikeastaan edelleen tämän blogin kantava ajatus.

Kysyin vähän aikaa sitten teiltä ideoita, mitä uusi vuosi voisi tuoda mukanaan blogissani. Vastauksia yhdisti oikeastaan vain se, että niitä ei yhdistänyt mikään. Minusta se oli mahtavaa! Toiset kertoivat vihaavani filosofisia pohdintojani, toiset taas rakastivat niitä mutta eivät ymmärtäneet, miksi koen tarvetta kirjoittaa ripsiväreistä.

Olen aina ollut luonteeltani Pohdiskelija – saatan hyvinkin kassajonossa seisoskellessani miettiä yhtä hyvin ihmisyyden syvintä olemusta kuin sitä, mihin käyttäisin jääkaapin perälle nahistuneet porkkanat. (Tähän tulokseen olen viime aikoina tullut: ihmiset eivät ole sisimmässään hyviä eivätkä pahoja vaan juuri sitä mitä valitsevat olla, ja porkkanakakku on aina hyvä idea).

Pohdiskelut elämästä ja maailmasta tulevat siis aina olemaan itsestäänselvä osa blogiani. Mutta niin tulevat esteettiset ilotkin, juuri ne, joita parjataan pinnallisiksi – höpsis! – sisustaminen, vaatteet, kukat ja kynsilakat. Olen aina rakastanut näitä asioita, eikä se ole minusta mitenkään ristiriidassa sen kanssa, millainen ihminen olen.

Luonnollisesti täällä ovat jatkossa läsnä muutkin intohimoni kohteet – kirjat, elokuvat, tv-sarjat, taide, liikunta, ruoka ja matkat.

keittio2

Vuosikausia portaalissa bloganneena – ensin Trendin, sitten Lilyn alla – olen nyt ensimmäistä kertaa ihan omillani. Jännää! Olen siis nyt täysin itsenäinen bloggaaja, mutta tulen tekemään tiivistä yhteistyötä ainakin ystävieni Stellan ja Hannan, ehkä muutaman muunkin bloggaajan kanssa.

Kukaan ei maksa minulle bloggaamisesta, joten kaupallisia yhteistyökuvioita tulee varmasti blogissa olemaan. Niiden suhteen noudatan samaa linjaa kuin tähänkin asti – valitsen yhteistyökumppanini sen mukaan, mikä minua aidosti kiinnostaa ja puhun jatkossakin vain ja ainoastaan omalla suullani. Erona entiseen tulee olemaan se, että tästedes saan valita itse, millaisia mainoksia blogissani näkyy.

Kirjoittaminen on ollut pienestä asti unelma-ammattini ja olen tehnyt vuosia töitä sen eteen, että pystyn nykyään elättämään itseni kirjoittamalla. (Blogin lisäksi teen lehtijuttuja, copywritingia sekä yritysviestintää.) Tästä asiasta olen iloinen, ylpeä ja kiitollinen. Se ei olisi mahdollista ilman mainostajia, ei lehdissä eikä internetissä. Uskon, että suurin osa fiksuista ihmisistä ymmärtää tämän. Aina on niitä, jotka eivät ymmärrä – c’est la vie. 

Sivuston tekninen puoli ei ole vielä valmis. Moni asia on väärässä paikassa, osa puuttuu kokonaan. Myönnän – turhauttaa, mutta päätin ottaa tämän tervetulleena oppituntina siitä, että kaiken ei aina tarvitse olla heti valmista. Tärkeintä on kääriä hihat ja alkaa hommiin.

Tällaisilla eväillä siis eteenpäin. Olen ihan täpinöissäni, paitsi uudesta sivustosta myös uudesta vuodesta! En malta odottaa, mitä kaikkea 2015 tuo tullessaan, mutta ounastelen hyvää.

Ja tuli mitä tuli – siitä voi joka tapauksessa kirjoittaa.


Vuoden viimeinen ilta

uva5

uva3

Oli tosi lähellä etten jäänyt tänään illalla kotiin murjottamaan. Uudenvuoden pläänit peruuntuivat viime hetkellä ja marttyyrihenkinen suunnitelmani oli syödä kilo suklaata, vahdata leffaa ja olla aggressiivisesti tykkäämättä kenenkään hippakuvista Instagramissa.

Sitten ajattelin, että hitto mitä potaskaa! Minähän halusin nostella maljoja ja juhlia. Sanoin itselleni: Eeva Kolu! Onko tämä se ihminen, joka haluat olla vuonna 2015? Sellainen, joka antaa muiden sanella miten asiat menevät, vai sellainen, joka pistää mekon päälle, lakkaa kynnet ja keksii uuden suunnitelman vaikka lennosta!? MITÄ?? KUMPI?? AI KUMPI??? EN KUULE!! Jaa se jälkimmäinen? No niin, SILLÄ LAILLA! 

(Kyllä, olen löytänyt itsestäni pienen koutsi Taylorin kaikkien niiden vahtaamani miljoonan Friday Night Lights -jakson jälkeen. Clear eyes, full hearts, can’t lose!)

uva2

Uusi suunnitelma onneksi etenee täyttä häkää – sen ensimmäinen osa on skumppaa lasiin ja korkkarit jalkaan. 

uva1

Vuoden 2014 viimeisenä iltana oloni on kepeä, kirkas ja hyvä. Ei vain luottavainen siihen, että ensi vuodesta tulee hyvä, vaan suorastaan innokas. En malta odottaa, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Toivotan teille kaikille mitä mahtavinta uudenvuodenaattoiltaa, vietittepä sitä tanssilattialla tai sohvalla.

Ensi vuonna nähdään!

(P.S.: täällä on hyvä niksi glitter-kynsilakan poistoon. Jotenkin minusta tuntuu, etten ole ainoa jolla on sille huomenna käyttöä.)

((P.P.S. Muistuttakaa, että kerron ensi vuonna tuosta mahtavasta henkarista.))

(((P.P.P.S. Vielä kerran: HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!)))