Lokakuussa

lokakuu-(6-of-7)Eilen päällä oli ekaa kertaa talvitakki, lokakuu vetelee viimeisiään. Tänään huomasin miettiväni, että tämä on ollut paras kuukausi naismuistiin. Itse asiassa viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet ehkä parhaat koko tähänastisessa elämässäni.

Ulkoisesti mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Ei muuttoa, ulkomaanmatkaa, romanssia, uutta työpaikkaa, koiranpentua, lottovoittoa tai selkeää visiota tulevaisuudesta. Toisaalta olenkin oppinut, että ulkoiset asiat ovat aina toissijaisia. Sisälle sen sijaan on syttynyt valo. Maailma näyttää erilaiselta. Siinä on enemmän taikaa, iloa ja jännittäviä sattumuksia. Vähemmän pelkoa ja huolta ja tylsyyttä. Universumin salaisuudet alkavat loksahdella auki yksi kerrallaan.

lokakuu2

lokakuu1Toissapäivänä alkoi vapaaehtoistyöprojekti, jota olemme suunnitelleet kesästä asti: minun ja ystäväni nuorisoryhmä. Se on tällä hetkellä se juttu, johon keskityn täysillä – siksi täällä blogissakin on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. En muista, milloin mikään olisi jännittänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen tapaaminen, jolloin nuoret tapasivat sekä meidät että toisensa ekaa kertaa. 

Tässä syksyssä on ollut jotain ihmeellistä. Muutkin ovat sanoneet samaa: ilmassa on tekemisen meininkiä, kiirettä ja suhinaa, mutta ei kuristavaa stressiä. Itse olen tarttunut kaikenlaisiin projekteihin – varsinkin sellaisiin, joilla ei ole mitään tekemistä työni kanssa, ja jotka eivät näennäisesti edistä mitään päämäärää elämässäni. Onpa ihanaa tehdä asioita ihan vaan koska huvittaa. 

lokakuu-(1-of-7)

Sain ystävältäni lahjaksi ison morganiittimöhkäleen. Tiedättekö joskus, kun saa lahjaksi vaikka kukkia tai huonekasvin ja tulee tunne, että nyt on siivottava koko kämppä, ei tuota voi tuoda tänne pölykoirien ja ummehtuneiden energioiden keskelle?

Minulle tuli tuosta kivestä samanlainen fiilis. Siinä se nökötti sohvapöydällä puhtoisena ja kauniina ja sai kaiken muun näyttämään vähän tunkkaiselta.

lokakuu-(2-of-7)Joten siivosin, ja todellakin siivosin. Rahaasin petivaatteet, viltit, taljat ja tyynyt ulos. Kuurasin lattialistat, konttasin rätin kanssa pöydän alla ja imuroin (myös mattojen alta!). Poistin jopa sohvasta päälliset ja pesin nekin. Tuuletin, tuuletin ja tuuletin. Ja ai kuulkaa, nyt virtaa raikas ilma ja on ihmisen hyvä olla. Että kiitos vaan, kivi, toivottavasti viihdyt!

(Suosikkisiivousbiisini on muuten just nyt Kevin Jonasin Jealous. Se on tullut naapureille varmaan turhankin tutuksi tämän kaksi päivää kestäneen siivousprojektini aikana.)

lokakuu-(4-of-7)

Mitä muuta? Olen herännyt aikaisin fiilistelemään hämäriä aamuja, poltellut kynttilöitä ja alkanut jälleen kirjoittaa aamusivuja. Olen iloinnut Solsidanin ja The Affairin uusista jaksoista ja kävelylenkeistä (tällä hetkellä kuuntelen Elizabeth Gilbertin mainiota podcastia). Yhtenä päivänä jäin niin pahasti koukkuun siihen uuteen Shakira-kännykkäpeliin että kadotin vuorokauden elämästäni. (Jouduin poistamaan pelin kaikilta laitteiltani.) Olen juonut joka päivä pullakahvit.

jutui2

Yhtenä iltana muistin kesken iltakävelyn ee cummingsin kuuluisan runon. Heti kotiin päästyäni kaivelin sen esiin.

here is the deepest secret nobody knows
(here is the root of the root and the bud of the bud and the sky of the sky of a tree called life; which grows higher than the soul can hope or mind can hide)
and this is the wonder that’s keeping the stars apart 

i carry your heart (i carry it in my heart)

Olen lukenut runon sata kertaa elämässäni, mutta vasta nyt ymmärrän sen.

No, sellaista mulle. Mitäs teille?


Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna heräsin näkyyn, johon hyvän lauantai-illan jälkeen kuuluukin – keittiön pöytä oli täynnä tyhjiä pulloja, likaisia astioita ja kuivuneita juustonkannikoita.

Eilen pistettiin maailman asiat jälleen järjestykseen viinilasien äärellä. Aamulla naurattaa – edellisillan jutut universumin perimmäisistä salaisuuksista tuntuvat yhtäkkiä aika kaukaisilta, kun raaputtaa lautasista irti läikkynyttä steariinia.

Tai no, eivät ne perimmäiset totuudet niin kaukana ole tässä sunnuntaiaamussakaan. Yhden niistä paljastan teille nyt heti: parasta on herätä maailmaan, jossa jääkaapissa on aitoja karjalanpiirakoita.

(Ostin ihan loistavia ruokamessuilta, joku oli tullut Liperistä asti paistamaan.)

sunnuntai1-(2-of-2)sunnuntai1-(1-of-2)

Voi raivata pöydän tyhjäksi. Kietaista päälle pehmeän aamutakin, nakata piirakat paahtimeen ja klikkailla Spotifysta jonkun käheä-äänisen kitaranrämpyttäjän aamupalaseuraksi. Ladata iPadille lempisisustuslehden uusimman numeron ja keittää ison maitokahvin.

Ja kas, taas on maailma järjestyksessä.


Paluu Santorinille

”If you want to travel, there are many places you can go within you”, sanoi minulle eräs viisas mies viime viikonloppuna. Olimme totuuden ytimessä.

Tänään kuitenkin matkustin vähän kauemmas, nimittäin jääkaapille.

santoriniaamu-(3-of-4)Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli, että ikävöin Santorinille. Ihmettelin hetken, että mistäköhän tuokin tunne nyt putkahti (en mitenkään erityisemmin rakastunut Santoriniin), mutta tajusin, että sehän oli juuri tähän aikaan vuosi sitten, kun olimme siellä.

santoriniaamu-(2-of-4)

Tai siis, tarkemmin sanottuna: ikävöin aamiaisia Santorinilla. Ne olivat kiistatta parasta. Uusi päivä, terassilta aukeava näkymä kirkkaansiniselle merelle, tarjoilijoiden valkoiset takit. Ja ennen kaikkea se paksu kultainen hunaja, jota valutettiin kannusta kursailematta jugurttikulhoon…

Kaivelin kaappejani ja löysin tarpeet, joilla helsinkiläisestä keittiöstä taiottiin köyhän naisen Santorini: kahvia, kreikkalaista jugurttia, hedelmiä, saksanpähkinöitä.

santoriniaamu-(4-of-4)Oletteko koskaan kokeilleet kreikkalaista jugurttia, saksanpähkinöitä ja hunajaa yhdessä? Se on jumalaista. Opin yhdistelmän juurikin Santorinilla.

Pistin palamaan mereltä tuoksuvan kynttilän ja kajareista lomabiisejä, katoin sinivalkoista keramiikkaa pöytään. Miniloma Santorinilla, ihan hyvä alku tälle tiistaille.

santoriniaamu-(1-of-4)


Kipoi ja kupei

Irrationaalisen tunteellisesti astioihin suhtautuva henkilö täällä hei! Astiakaappiini on muuttanut uusia kippoja ja kuppeja, ja voi miten ne ovatkaan ihania.

kipot-(2-of-3)Tämän keraamisen kulhon löysin, kun oltiin äidin kanssa norkoilemassa SPR:n kirppiksellä. Se on ehkä kaunein astia ikinä, tai ainakin kaunein, jonka minä olen koskaan omistanut. Ihanuus ei välity kuvasta, vasta koskemalla.

Alun perin suunnittelin sitä viralliseksi café au lait -kulhokseni, mutta sen jälkeen kun tuo kulho muutti keittiööni, olen ollut kuin pikkulapsi, joka suostuu juomaan vain samasta mukista.

Olen tarjoillut astiasta hedelmät, syönyt siitä puuroa, jugurttia ja keittoa, juonut teetä… en vielä tosin kertaakaan café au lait’ta.

Parasta on kaataa kulho puolilleen salmiakkipääkalloja ja mennä sohvalle katsomaan Gilmoren tyttöjä.

kipot-(3-of-3)

Edbladin pienet keraamiset kupit löysin Dotsista. Ostin nämä espressokupeiksi, mutta ne ovatkin löytäneet kakkoselämän teekuppeina. Joskus on vaan plus chic tarjoilla teetä pikkukupeista kuin jättimäisistä saaveista (vaikka niillekin on aikansa ja paikkansa). Käsintehdyt kupit ovat kaikki vähän erikokoisia ja -muotoisia, mikä on hurmaavaa.

kipot-(1-of-3)

Ja hei, vinkki! Blogin Facebook-sivulla on meneillään viikonloppuarvonta, jossa voit voittaa omaksesi Iittalan Plektra-jakkaran. Käy ihmeessä osallistumassa.

Kivaa viikonloppua kaikille!