Parasta juuri nyt

keittiossa-(1-of-7)

Aamut uudessa keittiössä, hyviä.

Toisin kuin entisessä, täällä a) mahtuu, b) tekee mieli oikein olla, elää ja lorvia. Soitan musiikkia, poltan kynttilöitä ja puristan mehua.

keittiossa-(2-of-7)

Tämän hetken kovin juttu (siis uuden keittiön lisäksi): veriappelsiinit. Sesonki on kuumimmillaan, ja minä raahaan kaupasta isoja verkkosäkkejä selkä vääränä. Niistä tulee paras mehu.

Punainen väri kehittyy hedelmiin kylmissä lämpötiloissa (siksi niiden sesonki on talvella) ja sen määrä on tuuripeliä. Koskaan ei tiedä, mitä veriappelsiinin kuoren alla piilee.

Kokonaan oranssi on kamala pettymys, vaikka hyvältä sekin maistuu. Parasta on, kun leikkaa hedelmän auki ja löytää tummaakin tummemman, melkein violetin hedelmälihan. (Tuolloin päässäni alkaa aina soida Dexterin tunnari.)

keittiossa-(5-of-7)

Hihitin tälle uutiselle – Ruotsissa veriappelsiinien nimi on vaihdettu hedelmätukussa ”punaiseksi appelsiiniksi”, koska ruotsalaisten mielestä veri on tosi äcklig. 

Minusta veriappelsiini on suunnilleen ainoa kiinnostava hedelmän tai vihanneksen nimi suomen kielessä (no okei, spagettikurpitsa on myös aika hyvä). Toivottavasti poliittinen korrektius hedelmäosastolla jää lahden toiselle puolen.

keittiossa-(6-of-7)

Eilen tein ”veriappelsiinilimpparia” sekoittamalla yhden kolmasosan tuorepuristettua veriappelsiinimehua ja kaksi kolmasosaa Pellegrinoa.

Kuplavettä on kulunut muutenkin paljon viime aikoina, sillä uudenvuodenlupaukseni oli juoda PALJON enemmän vettä ja vähän vähemmän viiniä. Vien kemuihin oman pullon mukana – kun vissynsä hankkii nätissä lasipullossa, se tuntuu täysn validilta vaihtoehdolta kaivaa esille siinä vaiheessa, kun muut korkkaavat illan toisen valkkarin.

keittiossa-(7-of-7)

Mutta ei kai sentään perjantaita ilman drinkkivinkkiä? Tsekatkaapa viimevuotinen ohjeeni veriappelsiinista tehtyyn Bloody Maryyn.


Ajanhallintaa, nätisti

Minulla on elämänlaatua nakertava ongelma, joka on varmasti tuttu monelle muullekin, jolla ei ole säännöllisiä työaikoja. En oikein osaa irrottautua siitä tunteesta, että nytkin voisi olla tekemässä jotain hyödyllistä.

Luonnollisestikaan tämä ei tarkoita sitä että olisin jatkuvasti tehokas. Pikemminkin päinvastoin. Silloin, kun voisin rentoutua ja harrastaa, pyörinkin kotona miettimässä että jotain pitäis nyt tehdä. Eli en tee kunnolla mitään hyödyllistä, mutta en myöskään tee mitään oikeasti kivaa. Toisin sanoen: täydellisen haaskattua aikaa!

weeklyplanner1

Urheillessani tai ollessani ystävien kanssa osaan relata täysillä ja unohtaa kaikki velvollisuudet, mutta yksin kotona tehokkuusajattelu yrittää helposti ottaa vallan. Olisi ihanaa osata vain lukea rauhassa kirjaa, siivota kaapit tai painella taidenäyttelyyn ilman takaraivossa hiertävää ajatusta siitä, että nytkin pitäisi olla tekemässä jotain muuta.

Olin vähän aikaa sitten käymässä Fredan Papershopissa ja löysin tämän Rifle Paper Co:n viikkoaikataulun. Ajattelin heti, että ehkä tässä on ainakin osittainen ratkaisu ongelmaani! Vihossa on 52 samanlaista sivua jotka voi repäistä irti, yksi vuoden jokaiselle viikolle.

weeklyplanner2

Pidän yksityiskohtaista kalenteria puhelimessa, mutta tätä käytän isojen kokonaisuuksien, työasioiden ja velvollisuuksien aikatauluttamiseen. Kirjoitan tähän maanantaina ne asiat, jotka haluan saada sillä viikolla kunakin päivänä tehtyä. Kun katson aikataulua ja huomaan, että sille päivälle asetetut tavoitteet on täytetty, voin hyvällä omallatunnolla heittäytyä virran vietäväksi. Näen näppärästi kerralla koko viikon ja osaan ripotella eri hommat eri päiville vaativuuden ja niihin kuluvan ajan mukaan.

Suosittelen siis viikkoaikataulun tekemistä vaikka ihan käsin aaneloselle. Tällainen aikataulu on tosi hyvä, konkreettinen tapa hahmottaa se, milloin päivän hommat on tehty ja oma, velvollisuuksista ja hyödyllisyysajattelusta vapaa aika voi hyvillä mielin alkaa. Minun ei tarvitse tarttua seuraavan päivän tehtäviin tänään, paitsi jos nyt ihan välttämättä haluan.

Ystäväni jakoi vähän aikaa sitten Instagramissa lauseen If I was organized, I’d be dangerous. No, varo vaan maailma, tämä hallitsemattoman kaaoksen keisarinna on hissuksiin ottamassa teitä muita kiinni…


Tervetuloa, olet kotona

Arvatkaas mitä? Kirjoitan tätä postausta uudesta keittiöstäni. Tänne on jo tuotu ruisleipää ja suolaa.

muutto (4 of 6)

Huomaa kattaukseen kuuluva ruuvi.

Muutin eilen. Muuttopäivä oli kaoottinen, kuten asiaan kuuluu. Remontti ei ehtinyt valmistua kokonaan, muuttomiehet tulivat etuajassa ja kamat kannettiin sirkkeleiden ja remonttipölyn sekaan. Juuri kun olimme saaneet kaksi työpäivää vaatineet lattialistat valmiiksi, paikalle ilmaantui laajakaista-asentaja joka ilmoitti, että asunnon puhelinpiuha on poikki ja listat joudutaan poistamaan uuden asentamiseksi.

Mutta kiristävä hermo löystyi siinä vaiheessa kun suurin osa kamoista oli kannettu sisälle ja älysin, että nyt minä sitten oikeasti asun täällä. Laitoin ihan ensimmäiseksi jääkaappiin pikkupullon samppanjaa ja sytytin kynttilän.

muutto (1 of 6)

Uuden kodin ensimmäisiä illalliskutsuja vietettiin jo kaksi tuntia muuttoni jälkeen. Ystävät ilmestyivät ovelle ruokakassin kanssa ja kokkasivat sillä välin, kun minä purin laatikoita. Osalle riitti tuoli, osa joutui istumaan väärinpäin käännetyn muuttolaatikon päällä. Yhdestä lootasta löytyi onneksi pullo valkoviiniä.

Tämä oli juuri oikea alku elämälleni täällä – nyt kun minulla vihdoin on neljän hengen ruokapöytä, sohva ja nojatuoli, ovikello saa luvan soida aiempaa useammin.

muutto (2 of 6)

Mitä tulee sisustamiseen, olen kärsivällinen. Elän mieluummin vaikka puoli vuotta ilman sohvaa kuin ostan tylsän kompromissiratkaisun. (Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut, koska himoitsemani sohva löytyi kaverin olkkarista jo ennen muuttoa.)

Mutta mitä tulee muuttamiseen, olen lännen, idän, koillisen ja kaakon nopein. En halua elää muuttolaatikoiden ja epämääräisten läjien kanssa sekuntiakaan. Muutto loppui kuudelta illalla ja keskiyöllä kaikki laatikot odottelivat jo rappukäytävässä tyhjinä noutajaansa.

Pro-laatikonpurkajan vinkki: aseistaudu lasillisella (tai parilla) hyvää viiniä ja sillä soittolistalla, jota rakastat mutta et ehkä kehtaisi soittaa, kun kaverit ovat kylässä. (Ace of Base toimii erinomaisesti.) Mieti palkinto, jonka saa joko jokaisen tai vaikka joka viidennen tyhjän laatikon jälkeen. (Suklaa toimii erinomaisesti.)

muutto (5 of 6)

Mutta yksi realiteetti tässä valkeni laatikoita purkaessa: kylpyhuoneessa ja eteisessä ei kummassakaan ole ainoatakaan kaappia, rekkiä, laatikkoa tai muutakaan säilytyskalustetta. Koko asunnossa ei ole ainoatakaan vaatekoukkua.

Siksipä takit, kengät, kosmetiikat, pesuaineet ja hiustenkuivaaja majailevat juuri nyt lattialla. Juuri sellaisissa epämääräisissä kasoissa, joita vihaan. Kaoottinen elämäni jatkunee siis vielä tovin, mutta mitäpä pienistä. Keskilattialla mahtuu kuitenkin pyörähtelemään Ace of Basen tahtiin.


Maalari maalasi yksiötä (ja leikkasi pakastepizzaa saksilla)

remppa2

Kuluneelle viikolle on kuulunut pääasiassa tätä. Olen rähjäinen, likainen, ravitsemuksellisesti kammottavilla eväillä ruokittu, maalitahrainen ja malttamaton. Väsynyt, mutta onnellinen.

Timanttinen remonttitiimimme – äiti, ystäväni Mikko ja minä – freesasimme uuden asunnon kaikki seinät. Halusin pitää ne valkoisina, mutta vanha maali oli väsähtäneen harmahtavan sävyinen. Hämmästyttävää, että asunnon koko ilme muuttuu, kun seinät maalataan valkoisista valkoisiksi.

remppa (1 of 1)

Keittiöön ja ikkunaseinille käytettiin maalarinvalkoista – ikkunaseinille pitää kuulemma aina käyttää maalarinvalkoista, painotti isäni serkku, joka oli maalari. (Liittyy jotenkin ulkoa tulevaan luonnonvaloon.)

Muille seinille valitsin aavistuksen punaisella sävytettyä, lämmintä valkoista. Sen lämpö alkaa puskea esiin, kun ilta hämärtyy.

remppa (2 of 3)

Paras maalausvinkkini: rajaaja. En tajua miksi kukaan kiusaa itseään maalaamalla ilman tätä.

Muutakin remppaa on tehty: asenneltu listoja ja sen sellaista. Sekään ei ole läpihuutojuttu, kun on kyseessä vanha talo, jossa ei ole ainoatakaan suoraa seinää ja sähköjohdotkin kulkevat lattian ja seinien päällä. Onneksi isäni on taitava timpuri.

Kun illalla sammutan valot ja käyn nukkumaan, korvissani alkaa tinnitus joka värähtelee epäilyttävästi sirkkelin kirskunan taajuuksilla.

remppa1

Remppapäivien jälkeen illat ovat kuluneet muuttokuormaa pakkaillessa. Äsken iski nälkä, mutta tajusin että olen jo pakannut kaikki kattilat, pannut, lautaset ja veitset. Pyörin lähikaupassa ja mietin mitä lämmintä voi tehdä pelkällä uunilla ilman vuokaa ja syödä ilman lautasta ja haarukkaa. Ostin pakastepizzan ja leikkasin sen palasiksi saksilla, jotka olivat onneksi yhdessä muuttolaatikossa päällimmäisinä. Jälkiruuaksi nautiskelin uuden sadon Bilar-Pollyja. Raksamuijan elämää…

Vaan ei enää kauaa. Mikään viikko elämässäni ei ole tuntunut näin pitkältä, ei edes lapsena se viikko ennen joulua. En jaksaisi odottaa enää minuuttiakaan sitä hetkeä kun muuttoauto starttaa.