Hiekkaa varpaissa

puertoescondido-(3-of-9)

puertoescondido-(7-of-9)

Mexico City oli kiva, mutta parin päivän jälkeen sieltä piti päästä johonkin, missä on helpompi hengittää.

Alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata Oaxacaan opiskelemaan espanjaa, mutta koko kaupunki oli syystä tai toisesta tupaten täynnä enkä löytänyt järkevää majoitusta mistään.

Tuumasin, että kai sitä espanjaa voi oppia rannallakin?

puertoescondido-(6-of-9)

puertoescondido-(5-of-9)

Ja voihan sitä. Olen nyt Tyynenmeren rannalla, Puerto Escondidossa. Täällä on kuumaa, hikistä ja hiljaista.

puertoescondido

Opiskelen neljä tuntia päivässä espanjaa opettajan kanssa, joka kertoo kaksimielisiä vitsejä ja kirjoittaa romaania kannibaaleista. Lopun ajan makaan rannalla, juon kookoksia, käyn alkeellisia keskusteluja espanjaksi kaikkien kanssa jotka jaksavat kuunnella ja tilanteesta riippuen joko rapsuttelen tai juoksen karkuun paikallisia koiria.

(Tänään aamulla lenkillä jouduin kolmen verenhimoisen piskin saartamaksi ja yksi ehti jo näykätä pohkeesta. Perros locos!)

puertoescondido-(1-of-9)

En tiedä mitä on meneillään – minua varoiteltiin että Puerto Escondido on tupaten täynnä oleva ankea turistimesta, mutta täällä ei ole ketään. Ranta on suurimman osan ajasta autio lukuunottamatta muutamia sekopäisiä surffareita jotka uskaltavat uhmata isoimpia koskaan näkemiäni aaltoja. Vasta illalla rannalle ilmestyvät perheet ja lenkkeilijät. Minä istun vielä silloinkin hiekalla kookokseni kanssa ja vilkuttelen lapsille. Ja joskus pojille.

puertoescondido-(2-of-9)

Jos ei osaa surffata, täällä ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Se sopii minulle mainiosti. Makaan mahallani mauttoman rantapyyhkeeni päällä (LIFE’S A BEER) ja tuijotan aaltoja. Ne ovat minua korkeampia ja pitävät huumaavaa meteliä, joka kantautuu öisin hikiseen cabañaani vaikka asun parin korttelin päässä rannasta.

Lempikohtani on se hetken hiljaisuus, joka laskeutuu ohikiitäväksi hetkeksi silloin, kun aalto kasvaa täyteen mittaansa, juuri ennen kuin se hajoaa vaahtopääksi.

puertoescondido-(4-of-9)

puertoescondido-(9-of-9)

Ilta on laskeutunut ja hostellin tytöt kokkaavat burritoja. Se on päivän merkittävin tapahtuma, joten nyt on mentävä. Hasta luego!


Purple rain

mexicocity-(4-of-10)

mexicocity-(2-of-10)

mexicocity-(5-of-10)

Ensimmäisten päivien perusteella seuraavat asiat Meksikosta ovat totta: mariachi-orkesterit, kadulla (rahasta!) korttia pelaavat papat, konekiväärit, sinivalkoiset keramiikkalaatat, autoista huutelevat miehet, pyhimyspatsaat taksien konepelleillä. Ja se, että ruoka on hyvää.

Saavuin Mexico Cityyn yöllä. Taksi tipautti minut keskelle säkkipimeää katua, jolla ei näkynyt ainoatakaan elonmerkkiä. Päällimmäinen ajatukseni oli jaahas.

mexicocity-(6-of-10)

mexicocity-(3-of-10)

Seuraavana aamuna näin kotikatuni päivänvalossa ja sydän meinasi pysähtyä. Täällä on värikästä, vihreää, rauhallista ja kaunista. Ei yhtään sellaista, kuin ajattelin että Mexico Cityssä olisi (paitsi: ks. kappale yksi).

mexicocity-(1-of-10)

Lempiasiani on valtavat jakarandat, jotka ovat rakennuksiakin korkeampia ja joista sataa kaduille, autojen konepelleille ja hiuksiin violetteja terälehtiä.

(Lähettäisin niistä äidille kuvan, jos äiti vihdoin lataisi puhelimeensa Whatsapin. Mamma, toivottavasti näet kuvat täällä.)

Aina kun joudun kukkasateen yllättämäksi, alkaa soida päässä Princen Purple Rain.

mexicocity-(9-of-10)

mexicocity-(10-of-10)

Ensimmäisen päivän jälkeen olin sitä mieltä, että yksin matkustaminen oli maailman paskin idea. Ajattelin kaikesta miten paljon se ja se ystäväni rakastaisi juuri tuota ja tuota asiaa. Olin epävarma ja pelokas ja jännitin ihan tavallisia asioita kuten ravintolaan menemistä tai metrolla kulkemista.

Päätin alkaa etsiä merkkejä siitä, että kaikki menee hyvin. Nuo jakarandat olivat niistä ensimmäinen. Ja kun olin eksynyt seitsemännen kerran tunnin sisään ja aloin vähän jo hätääntyä, ohi ajavasta autosta kuului Curen Boys Don’t Cry. Sen sellaista.

mexicocity-(8-of-10)

mexicocity-(7-of-10)

Tänään koin oivalluksen: tämäkin kaupunki on täynnä ihan tavallisia ihmisiä, jotka elävät ihan tavallista elämää. Jotenkin tämän tajuttuani ei enää pelottanut. Ei edes elämäni ensimmäinen maanjäristys, jonka koin tänään.

Tutustuin meksikolaiseen tyttöön, jolla oli puhelimensa sääaplikaatiossa tallennettuna sekä Helsingin että Juuan säätiedot (hola Steffi!). Juuka, tapaamme taas. Kosmos ja huumorintajunsa.


Minä lähdin Pohjois-Karjalaan

juuka3

juuka1

juuka2

Terveisiä Juuasta! Vietin siellä pari päivää kuvauksissa, aivan uskomattoman hienossa 1800-luvun talossa.

Nukuin paremmin kuin aikoihin – sellaista voi sattua, jos öisin ei kuulu ääniä eikä näy kaupungin valoja.

Söin elämäni parhaat karjalanpiirakat ja tutustuin naapurin isäntään, joka ei ollut uskoa korviaan kun mainitsin etten koskaan elämässäni ole lämmittänyt leivinuunia. Lähikaupasta sai tuoretta riistaa, mutta ei basilikaa. Erilainen maailma.

juuka4

Ja hei arvatkaapa mikä on tällä hetkellä Juuan isoin ruokatrendi? Naapurin herra kertoi. Se on nyhtöhirvi. On kuulemma hyvää tortillan välissä.


Ai kauhia

Tuota noin… ostin äsken lennot Meksikoon.

Sain idean eilen, kun katselin muiden reissukuvia ja pyöriskelin omassa turhautumisessani. Olen ”ollut lähdössä” latinalaiseen Amerikkaan puolitoista vuotta, mutta en ole toteuttanut haavettani, koska en ole saanut ketään matkaseuraksi. (Tämä on lähestyvän kolmikymppisyyden sudenkuoppia – kaikki ovat töissä tai reissaavat kaksin siippojensa kanssa.)

Jouduin taas kerran (!!!) sanomaan itselleni, että ay mujer, sinun unelmasi eivät voi olla kiinni siitä, mitä muut tekevät tai eivät tee. Ihan itte pitää lähteä ja tehdä. Nyt härkää sarvista.

Hain rohkaisua yksinreissaamisen sankariltani Roosalta ja päätös syntyi noin viidessä minuutissa: ensi kuussa tämä gringa lähtee Meksikoon.

Näyttökuva 2015-2-21 kello 14.09.56Pelottaa ihan helvetisti. En niinkään pelkää sitä, että reissussa olisi vaarallista, koska sattuupa noita rikoksia ja onnettomuuksia ihan täällä koto-Helsingissäkin. Olen reissannut ennenkin yksin, mutta vain tutuissa kohteissa – Meksiko on a whole another level.

Enemmän pelkään itseäni – sitä että en uskalla tehdä mitään, että en tutustu keneenkään, että kukaan ei puhu minulle ja hengaan koko reissun yksinäni jossain hotellihuoneessa ja missaan kaiken mahtavan.

Mutta sittenpähän se nähdään. Ensimmäinen askel on nyt otettu.

Matkasuunnitelmaa ei ole – lennot ovat Mexico Cityyn ja sitä enempää en tiedä. Katsoin äsken kartasta, että Meksiko on hiton iso – öbauttiarallaa isompi kuin koko Kaakkois-Aasia yhteensä. Todennäköisesti voin siis unohtaa ainakin Jukatanin niemimaan nyt kokonaan, mutta Oaxaca vaikuttaa aika mielenkiintoiselta…?

Otan äärettömän kiitollisena vastaan kaikki vinkit ihanista kaupungeista, parhaista rannoista, mahtavista majoitusmestoista ja mistä vain, ja lupaan puolestani jakaa omani teille kunhan niitä kertyy (olettaen, että uskallan poistua sieltä hotellihuoneesta).

Ja jos joku teistä sattuu olemaan Meksikossa niin huikkaa, mennään margaritoille.