Simpukoiden aika

simpukat-(1-of-9)

simpukat-(6-of-9)

Oli synkkä ja myrskyinen yö…

… kun lainasin naapurista viiden litran kattilan ja haudutin kaksi kiloa sinisimpukoita.

simpukat-(2-of-9)Olen vuosien saatossa kokeillut jos jonkinmoista tapaa tehdä simpukoita – on ollut kookosta, chiliä ja currya ja vaikka mitä – mutta loppujen lopuksi paras on  aina se perinteisin ja yksinkertaisin: simpukat ranskalaisittain, valkoviinissä haudutettuna.

Valkoviinissä haudutetut simpukat ovat helppoudessaan seuraavana heti pizzan tilaamisen jälkeen – ja nopeudessa voittavat senkin. Iso padallinen sinisimpukoita herättää vieraissa kuitenkin enemmän ihastuneita huokauksia kuin Pizzataksin laatikko. (Tiedän, koska olen kokeillut kumpaakin.)

simpukat-(8-of-9)

simpukat-(3-of-9)

Simpukat ovat roisia ruokaa, ja minusta niille täydellinen pari on belgialainen kalja tai ranskalainen sauvignon blanc. Tällä kertaa illallispöydässä oli jälkimmäisiin lukeutuva Fumées Blanches -valkkari, jota kaadoin lasien lisäksi myös simpukoiden liemeen. (Viinit saatu blogin kautta.)

Hanki kyytipojaksi hyvää leipää – liemi on älyttömän hyvän makuinen, joten haluat varmasti jotain, mitä siihen voi dippailla.

simpukat-(4-of-9) simpukat-(7-of-9) Simpukoissa kivaa on paitsi se, että ne ovat helppoja ja hyviä, myös hauskaa ja sosiaalista syötävää. On aina plussaa, kun saa syödä sormin ja läiskiä rippeitä yhteen isoon astiaan. Vähän vaihtelua tavanomaiseen, paljon naurua ja sopivasti roiskeita – juuri niitä pimeänä vuodenaikana illallispöytään kaipaa.

simpukat-(5-of-9)

Simpukat valkoviiniliemessä

(2-4 annosta)

1 kg eläviä sinisimpukoita

2 keskikokoista salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä

3 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl voita
nippu persiljaa

Simpukat myydään nykyään yleensä valmiiksi putsattuina, mutta jos simpukoissa näkyy kuorissa likaa tai kuorten välistä pilkistäviä partoja (sellaista naavan näköistä), nypi ne pois ja harjaa kuoret juuresharjalla.

Kopauta avonaisia simpukoita kevyesti pöytää vasten. Jos kuori sulkeutuu, simpukka on elossa. Jos kuori jää auki, heitä simpukka pois.

Pilko salottisipuli ja valkosipuli hienoksi. Kuumenna isossa kattilassa oliiviöljyä ja kuullota sipuleita 5-10 minuuttia, kunnes ne ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Lisää sen jälkeen valkoviini, simpukat, voi ja persilja kattilaan. Laita kansi päälle ja hauduta n. 5 minuuttia (simpukoiden ei tarvitse peittyä liemeen – ne kypsyvät höyryssä). Ravista välillä kattilaa hauduttamisen aikana.

Tarjoile simpukat hyvän maalaisleivän ja halutessasi valkosipulimajoneesin kera.

Kommentointi suljettu Valviran ohjeistuksesta.


Kohti joulua: Mehevä sinihomejuusto-pekonipiiras

cremebjoulu-(4-of-7)Yhteistyössä Crème Bonjour

Mietin, miten esittelisin teille tämän piirakan. Sitten totesin, että mitä sitä kiertelemään.

Tämä piiras on härski. Se ei pyytele anteeksi mitään.

Ei sitä, että se sisältää kolmea erilaista juustoa, pekonia ja kermaa.

Eikä varsinkaan sitä, että se maistuu hiton hyvältä. Jos tämä piiras menisi karaokeen, se laulaisi I’m sexy and I know it.

Itse asiassa, me kaikki voisimme todennäköisesti oppia tältä piirakalta jotain itsevarmuudesta…

cremebjoulu-(6-of-7)

Olen vuoden mittaan tehnyt Crème Bonjourille reseptejä, ja tämä jouluunkin mainiosti sopiva ohje on niistä viimeinen.

En ole itse sinihomejuuston suurin fani – suhtautumiseni siihen on oikeastaan aika neutraali. Paitsi joulun alla. Silloin alan jostain syystä himoita sinihomejuustoa – suosikkini on sähäkkä stilton piparin ja viikunahillon kera.

cremebjoulu-(1-of-7)cremebjoulu-(2-of-7)

Tässä piiraassa sinihomejuuston vahvuutta tasapainottaa mieto tuorejuusto, joten se voi maistua niillekin, joille sinihomejuusto on yleensä hieman liiankin ärhäkkää.

Pohjaan kokeilin voin ja oliiviöljyn sekoitusta, josta tuli timjamin kanssa piirakkapohjan makuun kiva pieni twisti.

cremebjoulu-(7-of-7)

Sinihomejuusto-pekonipiirakka

pohja:

3 dl vehnäjauhoja
1 tl kuivattua timjamia
100 g Crème Bonjour Voi & Oliiviöljy (jääkaappikylmää!)
1 kananmunan keltuainen (jääkaappikylmä)
n. 2 rkl jääkylmää
vettä

täyte:

1 keskikokoinen purjo (vain valkoinen ja vaaleanvihreä osa)
150 g pekonia
loraus oliiviöljyä

170 g sinihomejuustoa
200 g Crème Bonjour maustamatonta tuorejuustoa (ei kevyt)
2 dl kuohukermaa
2 dl vahvan makuista juustoraastetta (esim. cheddar, vanha gouda, emmental)
2 kananmunaa
rouhittua mustapippuria

koristeluun:

tuoretta timjamia

Tee ensin pohja: sekoita kulhossa vehnäjauhot ja timjami. (Todennäköisesti et tarvitse erikseen suolaa, sillä rasvassa on riittävästi makua.) Laita rasva veitsellä tai teelusikalla pieniin paloihin ja nypi sormin jauhojen joukkoon, jotta saat kuvan kaltaisen muruseoksen. Toimi mahdollisimman nopeasti, jotta rasva ei lämpene liikaa.

Sekoita joukkoon kananmunan keltuainen ja vain sen verran jääkylmää vettä, että saat taikinasta muotoiltua pallon. Laita taikina jääkaappiin jäähtymään vähintään 30 minuutiksi.

cremebjoulu-(1-of-1)

Taikinan jäähtyessä valmista täyte: leikkaa purjo suikaleiksi ja paloittele pekoni. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja paista purjoa ja pekonia 5-10 minuuttia, kunnes purjo on läpikuultavaa ja pehmeää.

Murustele sinihomejuusto. Säästä 1/3 sinihomejuustosta koristeluun. Sekoita kulhossa keskenään tuorejuusto, 2/3 sinihomejuustosta, kerma, juustoraaste ja kananmunat. Sekoita joukkoon purjo ja pekoni. Mausta rouhitulla mustapippurilla (täytteeseenkään et todennäköisesti tarvitse enempää suolaa kuin juustot ja pekoni itsessään antavat).

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Painele täyte piirakkavuoan (halkaisija n. 22 cm) pohjalle ja painele pohjaan reikiä haarukalla. Paista pohjaa yksin 8-10 minuuttia.

Ota pohja pois uunista ja levitä täyte pohjan päälle. Ripottele loppu sinihomejuusto päälle ja laita takaisin uuniin 25-30 minuutiksi kunnes täyte on kevyesti ruskistunut.

Anna vetäytyä n. vartin verran ennen tarjoilua. Piiraan voi tarjoilla kylmänä tai lämpimänä, mutta omasta mielestäni se on lämpimänä parasta. Koristele tuoreilla timjaminoksilla.


Mainio marraskuu

Marraskuu on ollut hillittömän hauska. On tehty vaikka mitä, riekuttu, laulettu karaokea, tanssittu mitä kummallisimmissa paikoissa, solmittu uusia tuttavuuksia, ehkä ystävyyksiäkin. En ole suotta ristinyt tätä magical marraskuuksi.

marraskuuEilen käytiin nuortenryhmän kanssa lätkämatsissa, taisi olla koko elämäni toinen sellainen. Meillä oli paikat suoraan ekalla rivillä. Pläts ja donk vaan kuului kun ukkoa liiskattiin pleksiin.

Ymmärsin, miten nopeasti jääkiekkoilijat todella luistelevat. Se näyttää melkein lentämiseltä. Ja joskus vähän baletilta.

2015-11-11-ravintolatori-torikokous-lowres-16Lisäksi tämä on ollut oikea illalliskutsujen kuukausi. Parhaat on vietetty tietysti kavereiden keittiöissä, ja omassani. En enää ujostele kutsua vähän vähemmänkin tuttuja ihmisiä luokseni viettämään iltaa  – ajattelen, että kyllä he kieltäytyvät, jos eivät halua tulla.

Hyvänä kakkosena koti-illalliselle tulevat communal dinnerit, joita alkaa olla jo parissakin helsinkiläisessä ravintolassa. Niissä syödään yhdessä isolla porukalla muiden asiakkaiden kanssa, ja tulee juteltua kaikenmoisille uusille ihmisille. Tarjontaa kannattaa kysellä ainakin Torista sekä Vanhan kauppahallin Storysta.

2015-11-11-ravintolatori-torikokous-lowres-25Kävin katsomassa Svenska Teaternin Mamma mia! -musikaalin. Vasta tämän nähtyäni silmäni aukesivat sille, kuinka huimia biisintekijöitä abbalaiset tosiaan olivat! Mielettömiä melodioita, uskomattoman nerokkaita koukkuja, lyriikoita joissa rallatusten takaa hiipiikin jotain synkempää… Thank you for the music!

(Ja rakastan myös: Svenskanin tekstityslaitteita! Epävarmuus ruotsintaidoista ei tule enää jatkossa olemaan este teatteri-illalle.)

marraskuu-(1-of-2)Ja Kiasma, ihana tapa viettää puolikas päivä. Rakastan Kiasmaa rakennuksena ja tilana, se on jo itsessään minulle sellainen rauhan ja puhtaiden fiilisten keidas. Lisäksi siellä on juuri nyt varsin hyvät näyttelyt, mainio kokonaisuus. Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu yllätti monikerroksisuudellaan – myönnän, että menin sinne hirveällä ennakkoasenteella. Markus Heikkerön näyttely oli jännä katsaus yhden taiteilijan kehitykseen. Eniten tykkäsin kuitenkin muotokuvaa esittelevästä Face to Face -näyttelystä. Heta Kuchkan videomuotokuva 11 vanhainkodin asukkaasta nauratti, itketti ja piti naulittuna penkkiin koko teoksen ajan.

Ehkä minulle koko näyttelyn huikein teos oli Lauri Astalan Pieni spektaakkeli läheisyydestä, joka meni ihon alle ja sai vielä pitkään pohdiskelemaan kaikennäköistä, minua, sinua, meitä, ykseyttä, yhteyttä…

Suosittelen myös Ateneumin Henri Cartier-Bresson -näyttelyä. En ole nähnyt sitä vielä Ateneumissa, mutta olen nähnyt saman näyttelyn kahdesti ulkomailla. Se näemmä seuraa minua ympäri maailman. Kuinka jännittävää, että kohtaamme tällä kertaa minun kotikaupungissani, monsieur Cartier-Bresson.

marraskuu-(2-of-2)

Toisaalta joinain iltoina on ollut parasta hengailla ihan vaan yksin kotona, koska on ollut Antti Holma Show ja Yökylässä Maria Veitola, ja Netflixin uudet sarjat. Ne ovat tänä syksynä ihan priimaa. Jessica Jones, tosi hyvä. Master of None, aivan mahtava.

Koti-iltoina olen jo korkannut glögit. Kyytipojaksi siivutan persimoneja, ne ovat nyt parhaimmillaan.

Tänään kutsuin kaksi kaveria syömään sinisimpukoita. Haudutan ison kattilallisen, pistän kynttilät palamaan ja stereoista ehkä vanhaa Eltonia (joka loppuillasta kuitenkin vaihtuu Erasureksi, tai Hausmyllyksi, mitä näitä nyt on…).   Täydellinen synkän ja myrskyisän illan aktiviteetti – juuri nyt tuulee niin että ikkunaruudut helisee. Ohje simpukoille seuraa perässä!

Kuvat Cindy Riera, Stella Harasek & meitsi


Himo

Marraskuussa olen himoinnut avokadopaahtoleipää sekä nauranut Nigellan avokadopaahtoleipäkohua.

Tiivistettynä: Nigella Lawson valmisti uudessa ruokaohjelmassaan avokadopaahtoleipää ja kansa raivostui. Kun on liian yksinkertaista. Kohusta kirjoittivat kaikki isot brittimediat Telegraphista Daily Mailiin.

Paljastan nyt salaisuuden: avokadopaahtoleivän pointti on juuri se, että jokin niin yksinkertainen voi olla niin täydellistä.

avokado-(1-of-1)

Avokadopaahtis on saatava joka aamu. Siksi minut on nähty lähiseudun kaupoissa usein epätoivoisena kymmeneltä illalla puristelemassa avokadoja ja pohtimassa, ehtisikö juuri tämä yksilö kypsyä aamuun mennessä.

Avokado tohjoksi haarukalla, päälle reilu loraus hyvää oliiviöljyä ja laadukasta sormisuolaa. Son siinä. Ehkä retiisiä, kurkkua tai tomaattia, tai joskus pistaasiöljyä jos sille päälle sattuu…

Avokado ja paahtoleipä ovat molemmat kiellettyjen listalla fodmap-ruokavaliossa, mutta en enää jaksa kieltää itseltäni mitään. Jos ihminen himoitsee avokadoa, kai siihen on syy…? Ehkä rakkaus (avokadoihin) parantaa tämänkin (vatsa)haavan. Kokeillaan. Katellaan.

Kivaa torstaita!