Irrationaalisen tunteellisesti astioihin suhtautuva henkilö täällä hei! Astiakaappiini on muuttanut uusia kippoja ja kuppeja, ja voi miten ne ovatkaan ihania.
Tämän keraamisen kulhon löysin, kun oltiin äidin kanssa norkoilemassa SPR:n kirppiksellä. Se on ehkä kaunein astia ikinä, tai ainakin kaunein, jonka minä olen koskaan omistanut. Ihanuus ei välity kuvasta, vasta koskemalla.
Alun perin suunnittelin sitä viralliseksi café au lait -kulhokseni, mutta sen jälkeen kun tuo kulho muutti keittiööni, olen ollut kuin pikkulapsi, joka suostuu juomaan vain samasta mukista.
Olen tarjoillut astiasta hedelmät, syönyt siitä puuroa, jugurttia ja keittoa, juonut teetä… en vielä tosin kertaakaan café au lait’ta.
Parasta on kaataa kulho puolilleen salmiakkipääkalloja ja mennä sohvalle katsomaan Gilmoren tyttöjä.
Edbladin pienet keraamiset kupit löysin Dotsista. Ostin nämä espressokupeiksi, mutta ne ovatkin löytäneet kakkoselämän teekuppeina. Joskus on vaan plus chic tarjoilla teetä pikkukupeista kuin jättimäisistä saaveista (vaikka niillekin on aikansa ja paikkansa). Käsintehdyt kupit ovat kaikki vähän erikokoisia ja -muotoisia, mikä on hurmaavaa.
Ja hei, vinkki! Blogin Facebook-sivulla on meneillään viikonloppuarvonta, jossa voit voittaa omaksesi Iittalan Plektra-jakkaran. Käy ihmeessä osallistumassa.
Kivaa viikonloppua kaikille!
Mä saan myös mielihyvää kauniista astioista. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi rumia astioita.
Astioihin saa (ja pitääkin) suhtautua tunteella, eikä se tarkoita, että olisi materialisti. Se kai se pyrkimys olisi, että kodissa olisi vain sellaisia tavaroita, jotka ilahduttavat itseä. (Tähän on itsellläni vielä matkaa, mutta suunta on jo oikea.) Todella kauniita kipoi ja kupei olet onnistunut löytämään. 🙂 Niissähän on muuten myös wabi sabi -henkeä, josta kirjoittelin viimeisimpään sisustuspostaukseesi. 🙂
Suhtaudun myös tunteella astioihin/tavaroihin. Ihan sama minkä merkkisiä, mutta jos niillä on jokin itselle tärkeä tarina niin olen myyty :). Äidin ja isän 60-luvulla kihlalahjaksi saama atlantic sitruspuristin on ehkä kallein aarteeni ikinä ja mikä parasta se toimii edelleen :).
Mun pitää nyt mennä googlaamaan toi sitruspuserrin 😀
tiedätkö minkä firman tai tekijän tuo iso kulho on?
Heippa, se on jonkun käsintekemä 🙂
Ihana kuppi. Ihan kuin olisin tän ennenkin tänne kirjoittanut, mutta tosiaan heti kun epäsopivat astiani ovat löytäneet uuden kodin lähden kirppiskierrokselle <3
Astioiden metsästys kirppiksiltä on yksi elämän suuria iloja 🙂
Ihania kippoja kaikki tyynni! Sain pari päivää sitten kipinän täydellisten espressokuppien metsästykseen, tämä postaus ei ainakaan helpottanut. Tunnen sielunsisaruutta myös Gilmoren tyttöjen osalta, nyt on meinaan rankka putki päällä!
Joo mä katon taas pitkästä aikaa, se vaan sopii tähän vuodenaikaan niin hyvin 🙂
Ah, salmiakki ja Gilmoren tyttöjä. Sä oot mun naisii Eeva!!!
Läpy!
En jätä sua roikkuu! Läpy right back at you! Aurikoo ja hymyjä sun päivään.
Astiahamsteri myös täällä! Minä sain viikko sitten valaistuksen, että jos minä arvostan ja rakastan kauniita astioita, niin miksi kissojen pitäisi syödä rumista teräskipoista?? Viime päivät olen siis kulkenut kaupoissa sillä silmällä. Pitäisi olla sopivan kokoinen, muotoinen, syvyinen… ja sopivan nätti. 🙂 Vielä ei ole tullut vastaan sitä oikeaa kippoa mutta olen toiveikas! Kirppiskierros on vielä tekemättä, pitäisi ehtiä aamulla ajoissa töihin, että pääsisi iltapäivällä ajoissa ulos!
Mä en kyllä ole yhtään astiahamsteri, oikeestaan just päinvastoin – mulla on tosi vähän astioita mutta niiden pitääkin sitten olla sitäkin ihanampia 🙂 Ja joo, lemmikit ansaitsee kans kivat kupit! Varsinkin jos ne ei ole 70-kiloisia ahmattikoiria, joiden kohdalla tuo käytännöllisyys sanelee aika paljon 😀