Pyykki pyörii koneessa, naamassa hunajanaamio ja lasissa punkkua. Näin on hyvä.
Heinäkuun viimeinen lauantai ja vielä hyvä sääkin. Tänään olisi takuulla tapahtunut vaikka mitä. Mutta meikätyttöpä oli pitkästä aikaa fiksu, pysähtyi, veti henkeä ja kysyi itseltään – mitä tarvitset juuri nyt? Halojaa kroppa ja sielu, lupaan kerrankin kuunnella.
Sitä ne ovat yrittäneet näillä pitkittyneillä jatkuvilla flunssilla sanoa – ota vähän iisimmin.
Joten otan iisimmin, vaikka takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että heinäkuun viimeinen lauantai menee hukkaan. Kesä menee hukkaan. Elämä menee hukkaan. Juuri nyt olisi se aika kun pitäisi mennä, tehdä, tutustua tyyppeihin, takoa duunia, rakentaa sitä loistavaa tulevaisuutta.
Mutta jaa, enpä tiedä. Olen rakentanut itselleni loistavaa tulevaisuutta nyt ahkerasti pari vuotta, eikä se ole vieläkään täällä. Itse asiassa se ei näytä olevan edes matkalla tänne. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että se on eksynyt johonkin, kenties hypännyt Amsterdamin kentällä väärään vaihtoyhteyteen tai jäänyt junasta väärällä pysäkillä. Pyörii nyt jossain Kouvolassa aivan eksyneenä.
(Jos olette nähneet loistavan tulevaisuuteni jossain teillä päin, pistäkää postipakettina Helsinkiin. Vastaanottaja maksaa postikulut.)
Ehkäpä heitän siis hanskat tiskiin ja kokeilen, josko loistava tulevaisuus lilluttelisi luokseni vähän vähemmälläkin duunilla.
Nostan jalat sohvapöydälle ja korkkaan uuden kirjan. Kuinka ollakaan, se kertoo naisesta, joka aloittaa uuden elämän. Pariisissa. C’est peut être une signe…
Jes, just näin. Hyvä Eeva!
Ihana nimimerkki!
Voi kiitos! :’)
Kouvolassa sitä ei näy. Tai ainakaan minä en vielä ole törmännyt. Lupaan lähettää Helsinkiin, jos näkyy. 🙂
Kiitos, pitäkää silmät auki!
Kouvolassa? Loistava tulevaisuus? Tsihih… 😀 Ei tosiaan ole näkynyt, vaikka hankintalistalla se on itsellänikin.
No mutta, amen!
🙂
Kiitos mukavasta, tärkeilemättömästä blogista. Jonkin aikaa olen lukenut, nyt ekaa kertaa kommentoin. Pakko kysyä vielä edellisen postauksen kenkätilityksestä. Sisältääkö 6 paria kaikki jalkineet kuten talvisaappaat, nilkkurit, sandaalit, avokkaat, kävelykengät, kumisaappaat, lenkkarit…? Oho, siinä olikin jo 7. Rohkenen kysyä vielä, mitä sisältyy kuuteen kenkäpariin? Vaikken suurta kenkävalikoomaa omistakaan, karsimisen varaa olisi rutkasti. Pitäisi saada Tampereellekin vastaava kierrätysryhmä.
Kumisaappaita ja urheilukenkiä en ole laskenut tuohon mukaan, ne ovat musta asia erikseen 🙂 Tällä hetkellä mulla on kahdet nilkkurit (joita käytän ympäri vuoden), kahdet matalat sandaalit, ballerinat ja yhdet korkeakorkoiset sandaalit. Varmaan niitä kenkiä jossain vaiheessa tulee lisää, mutta en halua hankkia mitään ennen kuin löytyy ihan passelit.
Mä luulen että törmäät siihen takuulla! ;)) tunnistan tuon saman malttamattomuuden, ja vaikka tietää, ei malta oottaa.. ?! Huoh 🙂
Haha, kärsivällisyys ei tosiaan taida olla se minun ykköshyveeni 🙂 Tsemppiä kohtalontoverille!
Mikä kirjan nimi on?
Sarah Turnbullin Almost French. Toistaiseksi ei kauhean hyvä, mutta jatkanen loppuun asti 🙂
Oletko jo lukenut tuon pinon alimmaisen Thinking fast and slow? Jos yes, niin mitä tykkäsit?
Heippa, sain tuon kirjan just lahjaksi, en ole vielä edes avannut! Oon kyllä kuullut siitä paljon hyvää.
Niin sitä minäkin halusin kysyä että mikä kirjan nimi? Kiinnostaisi lukea tuo. Kun tässä sellainen tunne että voisin minäkin aloittaa uuden elämän..vaikka Pariisissa…..Sama tunne…ei tapahdu mitään joka näyttäisi sen uuden alulta vaikka kuinka yritän…siispä jos lakkaisin yrittämästä minäkin…Että osut aina oikeaan näillä jutuillasi. Näitä kiva lukea ja saada tukea ja ideoita. Et ehkä tiedä miten suuresti vaikutat positiivisesti varmasti monenkin lukijan elämään vaikka jutut olisivat kuinka arkipäivää. Kiitos Eeva! (olen listannut kaikenlaista merkittävää ja sinä olet ”merkittävät henkilöt listallani”!)
Almost French on kirjan nimi, kirjoittanut Sarah Turnbull. Ja kiitos Annee kommentistasi, tuli ihan puna poskille! Kiitos 🙂
Paljonko tällä blogilla on muuten lukijoita? Pakko saada muuten pannareita nnnyt. 🙂
Flunssan kourissa ollaan täällä ja pois luisuvaa kesää surren pyöritty ympäri kämppää. Sopivasti osui siis tämä juttu ja päätin jättää stressaamisen ja keskittyä tähän päivään. Kai sairastamisestakin voi tehdä hetken taidetta. 🙂
Rentouttavaa sunnuntaita!
Henna
http://kaikuvana.blogspot.com
Hah, että sattuikin! Minäkin mietin eilen, että elämäni (ja eilispäivä) menee ihan hukkaan, kun olen edelleen yksin, sinkkuna, ja vietän ihanan kesäpäivän yksin kotona (tosin kävin salilla ja lenkilläkin). Mutta vietin päivän kuitenkin lukemalla ja aurinkoa ottamalla parvekkeella, ja vielä illallakin oli sellainen olo, että olin saanut akut ladattua ihan kunnolla 🙂
Omanikin on varmaan eksyksissä. Kumma miten tiet onsin kovin selvät, sitten pukkaa lenssua, kaikki vaikuttaa yhdeltä sekamelskalta ja mihinkään ei tunnu olevan mitään suuntaa.
Edit: Join Pukkan Detoxia ja avot maailma kirkastui!
Kirjoitin vuonna 2012 facebook päivitykseen että motivaatio karkasi keskellä hämeentietä. Ottakaa hänet kiinni. Ilmoituksia ei tullut. Koin hurjaaakin hurjempaa sielunsisaruutta. Lähekkö kahville? Terkuin ee.
Kiitos kenkäpoliittisesta vastauksestasi. Hienoa, että olet pystynyt pitäytymään noin vähäisessä määrässä popoja. Ei kun itsekin vaan karsimaan…
😀 Namastee, Eeva. &Pariisi on aina hyvä idea 🙂 <3