Pionit ovat halpoja, liljat ovat halpoja, mansikat ovat halpoja. Sinistä taivasta niin kauas kuin silmä kantaa, auringonpaistetta niin paljon että siinä voi lillua ja kieriskellä kuin kylpyvedessä.
Just nyt on helppoa elää yltäkylläisyydessä, ihan hemmoteltuna.
Ystäväni Jenna totesi joskus viime syksynä, että mä aattelin nyt heittäytyä ihan universumin lellipennuksi. Minä ajattelin tänään Jennaa ja tuota lausetta.
Taidanpa heittäytyä lellikersaksi minäkin. Ehkä hyviä asioita tapahtuu niille, jotka odottavat niitä ja pitävät itseään niiden arvoisina? Testaamisen arvoinen ajatus.
Joten kuuleeko maailma, antaa tulla! Saa lahjoa, auringonpaisteella ja yllättävillä käänteillä.
Täällä ollaan valmiita ottamaan vastaan kaikki, eikä lahjahevosen suuhun katsota.
Mää luin, että piereskellä kuin kylpyvedessä.
No jos on pakko niin mieluummin auringossa kuin kylvyssä.
P.S. Torstaina ollaan niin lelli-Jenna ja lelli-Eeva, katotaan mitä tapahtuu.
Tykkään sun blogista mutta tätä nyt en yhtään tajunnut! Tässä viime aikojen oikeistohegemonisessa ympäristössä olen ehkä vaan kyllästynyt näihin ”jokainen on oman onnensa seppä” ja ”jos vaan tarpeeksi kovasti haluat, saat” jne . jne. Eli kunhan asenne on oikein niin mitä vaan voi tapahtua? Joo, asenne on tärkeää mutta kyllä siihen elämään vaikuttaa kaikenlaiset ulkoiset tekijät ja olosuhteet, joita ei vaan muuteta pelkästään muuttamalla omaa asennetta tai unohtamalla epäilykset.
Ja sitten kyllä tökki sekin, että ensin hehkutat kuinka kivaa ja nautinnollista elämä on jo nyt, eli en oikein ymmärrä, mitä universumin pitäisi tuohon päälle lellipennulle vielä tarjota?
Olen pahoillani kun jätin tänne nyt tällaisen negatiivisen nillittävän kommentin, mutta keitti vaan yli enkä oikein ymmärrä mitä haluat tällä sanoa. Muuten oon kyllä tykännyt blogista ja ajatuksistasi suuresti.
Niin, kaipa tämän kirjoituksen voi nähdä oikeistohegemonisena yksilöllisyyden ylistyksenä. Tai sitten vaikka niin, että oo la laa, onpa nyt just paljon kaikkea mahtavaa, jolla meitä hemmotellaan. Että ehkä hyviä juttuja tapahtuu, kun antaa tapahtua ja pysähtyy vielä huomaamaan ne, vaikka nyt sen auringonpaisteen joka on kaikille ilmaista.
Asiat voi nähdä niin monella tavalla 🙂
Moi Eeva! En ole aiemmin kommenttia jättänyt, vaikka pidemmän aikaa jo seuraillut. Vaikutat ihanan aidolta sekä kauniilta ihmiseltä, niin ulkoa kuin sisältäkin. Osaat kirjoittaa minusta tavalla, jota harva osaa. Osaat muotoilla ajatukset ihanasti ja kekseliäästi. Se tekee minusta blogistasi ainutlaatuisen ja siksi yhden lemppareistani. Piristyn joka postauksestasi!
Aurinkoista kesää sinulle!
Kiitos S, olipas kiva kommentti tähän keskiviikkoon. Lisään sen todisteeksi siitä, että lellikersoina ollaan.
Jee aurinko ja kesä! Mistä ostat noita ihania Pioneita? Kaikissa niissä kukkakaupoissa, joissa minä käyn on vaan väärän värisiä ja ei ollenkaan noin hienoja kukkayksilöitä (muuten varmaan tosi kivoja kylläkin)!
No kelaapa, ne on ALEPASTA! Ja maksoivat 2 e/kpl!!
”Ehkä hyviä asioita tapahtuu niille, jotka odottavat niitä ja pitävät itseään niiden arvoisina?”
Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa blogiasi, koska minua on alkanut harmittaa tällaisten toteamusten yleistyminen nykyajan blogeissa ja kirjoituksissa. Nautin todella paljon blogisi seuraamisesta, mutta en ymmärrä, miksei asioista voi iloita ja nauttia ilman että aletaan pohtia, kuka ne ansaitsee ja millä perusteilla? Liputan itsekin positiivisen ajattelun voiman puolesta, mutta en vähääkään usko, enkä halua uskoa, että hyvät tai huonot tapahtumat olisivat siitä oikeasti riippuvaisia. Elämänasenne ja olo sen sijaan toki voivat parantua, jos ymmärtää nauttia enemmän elämästä.
Ehkä tämä häiritsee enemmän sen takia, että en itse ole mikään perusterve ihminen, vaan käynyt läpi suuria leikkauksia ja kärsinyt koko elämäni kivuista ja rajoituksista. Olen silti onnellinen ihminen ja nautin pienistä iloista niinkuin sinäkin. Minulle vain on sattunut universumi heittämään tällaisen taakan kannettavaksi. Aivan kuin kaikille muillekin, jotka kärsivät jostain. En haluaisi uskoa että olemme siitä itse vastuussa, koska emme vain toivo tarpeeksi hyviä asioita.
Tämä nyt oli tällainen huomio nykypäivän ilmapiiristä, ja toivottavasti näitä juttuja mietittäisiin vähän enemmän. Kauniita kesäpäiviä sinne!
Heippa, en nyt ehkä ihan tiedä osuiko kritiikkisi oikeaan paikkaan, vaikka ymmärrän toki pointtisi. Tässä kirjoituksessa kyse oli siitä, uskooko itse ansaitsevansa hyviä asioita, ei siitä kuka jonkun muun arvion mukaan ansaitsee ja kuka ei. Pahojen asioiden ansaitsemisesta tässä jutussa ei puhuttu mitään, se oli oma tulkintasi 🙂
For the record: mun mielestä IHAN KAIKKI IHMISET ANSAITSEE HYVIÄ ASIOITA ilman mitään muita perusteita kuin että hyvä kuuluu kaikille, se ei ole edes mikään kysymys. Ja silti: niiiin moni (tietoisesti tai tiedostamattaan) ei usko ansaitsevansa, ja joskus sitä toki itsekin huomaa ajattelevansa niin.
Kiitos selvennyksestä, mukava kuulla ettet tarkoittanut nuita lauseita niin kirjaimellisesti. Tämä on vain sellainen ihan mielenkiintoinenkin ilmiö, johon olen törmännyt (kulttuurintutkija kun olen) tosi monesti. Kun on lukenut paljon sellaisia ”hyviä asioita tapahtuu niille jotka haluavat niitä”- mantroja, herkistyin varmaan tulkitsemaan sinunkin tekstisi sellaiseksi. En tiedä oletko itse huomannut sellaisen ajatusmallin lisääntyneen.
Tämä oli tosiaan eka kerta kun kommentoin yhtään mihinkään, ja tuli paha mieli että olin muiden kommentoijien mielestä tiukkapipo ja onneton ihminen. Vaikka kommenttini lukemalla varmasti selviää, että kohdistin kritiikkiä nimenomaan VAIN nuihin hämmennystä herättäneisiin lauseisiin hyvien asioiden saamisesta. Minua ei häiritse pätkääkään toisten onnellisuus, päinvastoin, ja olen itsekin juuri samanlainen pienistä asioista iloitsija kuin Eeva. Sen takia luen tätä blogia; koska samaistun kirjoittajaan ja saan iloa niistä vaaleanpunaisista pionikuvista ja kirjoituksista. Voin kai siis esittää myös ajatuksia jos joku asia jää vaivamaan? …Ehkä kannattaa pysyä normaaleissa keskustelutilanteissa.
Niinpä. Vähän sama fiilis, ettei paljon viitsi blogeihin kommentoida muuta kuin nyökkäileviä kommentteja. Koska jos yrittää keskustella, ihan asiallisesti kertoa oman erilaisen näkemyksen, niin kuraa tulee. Ikävä ihminen olet.
Se on kurjaa, mutta vaikuttaisi, että aito keskustelu kannattaa säästää todella niihin keskustelutilanteisiin tai harvoihin paikkoihin, joissa on some-keskustelua.
Mulla ei koskaan ole ollut pioneita maljakossa, koska en ole koskaan nähnyt niitä myytävänä. Lieköhän niitä pääkaupunkiseudun ulkopuolella tarjolla? Täytyy pitää silmät auki 🙂
Omituista ylireagointia taas täällä kommenttiboksissa. Musta tää oli kiva juttu, joka muistutti että tosiaan on ihan ok ajatella ansaitsevansa hyvää ja odottaa hyviä juttuja tapahtuvaksi 🙂
Niinpä, kaikki me ansaitaan 🙂
Hmm, parista ylläolevasta kommentista paistaa vähän läpi taas se suomalainen ajattelutapa, että jos minä en ole onnellinen niin et kyllä sinäkään saa olla etkä varsinkaan saa mainita tai kirjoittaa mitään onnellisuuteen liittyvää. Miksi näin, en tiedä, ja se harmittaa… Jokaisella on omat ongelmansa ja harmituksensa, niin varmasti Eevallakin. Mutta onko se oikeasti keneltäkään pois, että Eeva haluaa olla avoin uusilla kokemuksille ja onnellinen pienistä, tai vaikka vähän suuremmista asioista? En usko, että on. Itse ainakin tulin tekstistä ja kauniista kuvista paremmalle tuulelle, kiitos niistä!
Moliina toi ehkä paremmin esiin sen, mitä itsekin ajoin takaa. Olen itse hyvin positiivinen, onnellinen ja iloinen ihminen ja toivon samaa muille, mutta en vaan ymmärtänyt tätä postausta lainkaan. Ehkä tästä postauksesta vain jotenkin paistoi läpi tällainen henki:
”Kun ihminen on ohjelmoinut itsensä ajattelemaan pelkkää myönteistä universumin avulla, hän ei edes uskalla ajatella mitään kielteistä. Mistään. Hänhän voisi vetää puoleensa jotain ikävää, jos negatiiviset ajatukset kimpoaisivat universumin korviin. Silloin on pakko ajatella hyviä asioita, uskoa vain siihen, että unelmat vielä toteutuvat.
Tarkoitus on manifestoida eli jankuttaa tätä mielikuvaa itselle ja ympäristölle päivästä toiseen ja elää mielikuvaunelmassa. Ympärillä voidaan käydä maailmansotaa, delfiinit voivat kuolla sukupuuttoon ja lapset joutua siepatuiksi, kunhan vain pysyttelee visiossa. Tämä on valmennusmetodi, jonka avulla voi kiihottaa itsensä kohti tavoitetta.”
http://www.olivialehti.fi/jutut/lifecoach/
Varmasti ylitulkitsen ja pahoitteluni siitä. Jotenkin tuntuu vaan että universumi on kuin trendikäs versio jumalasta (ja ei, en ole uskovainen, olen vain ihan tyytyväinen elämääni ilman että kuvittelen minkään suuremman voiman vaikuttavan siihen).
Kaikesta huolimatta ihanaa ja aurinkoista keskiviikkoa Eevalla ja muille kommentoijille!
Oho, kaiken tuon päättelit minusta tämän kirjoituksen perusteella..? 😀 Ja maailmansotakin mainittu. Ei kai tässä voi kuin todeta, että jokainen lukee jutusta juuri sen mitä haluaa. Have fun 🙂
Pakko vielä kommentoida, että en päätellyt sinusta henkilönä tai persoonana mitään tämän postauksen perusteella, sanoin että postaus oli samanhenkinen kuin tuossa lainauksessa esitetyt jutut ja olisin halunnut keskustella postauksen sisällöstä, en sinusta henkilönä. En todellakaan halunnut arvostella sinua henkilökohtaisesti.
Olen sosiologi ja kiinnostunut yhteiskunnallisista ilmiöistä ja yritän haistella ”trendejä”; nämä universumi-heitot ovat mielestäni kovasti lisääntyneet viime aikoina (yleisesti siis, blogisi ulkopuolellakin) ja siksi olin kiinnostunut, mitä tällä postauksella tarkoitit, kun en sitä ihan aidosti ymmärtänyt. Mutta nyt kun luen ensimmäistä kommenttiani, ymmärrän kyllä, että ilmaisin itseni ihan liian kärkkäästi. Pyydän sitä anteeksi!
Ja toki ymmärrän, ettet tarkoittanut tätä postausta niin tosissaan otettavaksi, itse vain näen että tällaiset kevyemmätkin heitot ovat osa laajempaa ilmiötä. Kaiken kaikkiaan tällainen universumiin tukeutuminen, siltä merkkien ”odottaminen” yms. ja se, miksi siitä on tullut nykyisin kovin suosittua, on kiinnostava aihe, josta voisi keskustella enemmän, mutta ehkäpä blogisi kommenttikenttä ei ole oikea paikka siihen.
https://www.youtube.com/watch?v=6eqCaiwmr_M
🙂
jaa joku oli jo ehtinyt postaamaan videon 😀 ja minä luulin olevani cooli
Ihana, ihana ihana! <3 kolahti!
Minun mielestä pointti on se, että me voidaan kaikki olla lellipentuja jos halutaan. Vai kuinka monelle aurinko, kukkaset tai mansikat (tai edes yksi niistä) on täysin saavuttamaton ilmiö? 😀 Nyt oikeesti niitä kireitä poliittisia tai muuten negatiivisia päähineitä löysemmälle niin ehkä sitten ois kaikilla mahdollisuus huomata jotain positiivista omasta päivästään/elämästään/itsestään. Lelli-Eevan innoittamana voin tässä ilmoittaa että aurinko paistaa tämänkin lellikin risukasaan (huom. sekä aurinko että risukasa ilmaiseksi saatua), täällä risukossa on seurana ihana kissa ja paras ystävä (huom. molemmat myös ilmaisia) ja minulla on loppuviikko vapaata, jolloin voin esimerkiksi joogata, tehdä kävelylenkkejä ja lukea. Ilmaiseksi. Kiitos ja anteeksi.:D
Samaa mieltä! Mä päätin just lelliytyä täksi ajaksi, joka mulla on tässä ennen kesätöiden alkua. Koska voi ei ja tosi ikävää, etten saanut koko kesäksi täydellistä kesätyötä. Pääsen siis löllöttämään puolet nuoremman pikkusiskon ja kirjojen kanssa pariks viikkoo, SE se on täydellistä. Hii jes, terkut sekä lelli-Eevalle että lelli-Jennalle, jonka vanhoi kirjoituksia palaan yhä aika ajoin lukemaan!
Haha 🙂 Kiitos Tuuvetti ja Pauliina, aurinkoa risukasoihinne! xx
Voi ei, toivottavasti tuo blogipostauksen lopun ”eikä lahjahevosen suuhun katsota” ei tarkoita lisää sponsoroitua ja piilosponsoroitua sisältöä. Tämä on kiva blogi, mutta mennyt ikävästi sponsoroituun suuntaan. Ei onneksi niin pahasti kuin kollegasi Stella ja Hanna, joiden meno alkaa jo olla jo naurettavaa, mutta kuitenkin.
Tämän blogin vahvuus on sen aitous, siksi ei kannata hypätä sponsorijunaan, vaikka varmaan matkoista ja lahjoista vaikea kieltäytyä onkin.
Kaupallinen tavoite ei koskaan voi samalla 100% olla aitoa.
Jutussa toivottiin auringonpaistetta ja yllättäviä käänteitä, mutta se olikin salakieltä sponsorilahjoille? Jaahas 🙂
Moikka!
Ihana postaus ja ihania ajatuksia Eeva 🙂 Tykkään sun tyylistä, keep going on! <3
Olen täysin samaa mielä siinä sinun kanssasi Eeva, että jokainen meistä ansaitsee hyviä asioita! Ihan jokaikinen. Eikä se mene niin, että sormella osoitellaan: "hän on ansainnut enemmän hyviä asioita kuin tämä toinen tässä". Asiat ovat loppujen lopuksi asioita. Uskon vahvasti siihen, että se oma asenne on juuriki se millä kuvaava adjektiivi (hyvä, ihana, opettava, herättelevä, pysäyttävä) siihen "asian" eteen liitetään.
Universumi, jumala, jumalat, elämä, maailman sielu… Niillä kaikilla on aika paljon yhteistä kun tietystä kantista ajattelee. Se mitä termiä haluaa mistäkin käyttää riippuu henkilöstä itsestään.
Loppujen lopuksi tärkeintä on, että on hyvä fiilis ja onnellinen. Jos se on jonkun mielestä oikeistolaista hegemoniaa, niin olkoon! Mielestäni kaikki saaavat olla onnellisia poliittiseen suuntautumiseen katsomatta 😉
Ihania päiviä sinulle Eeva! 🙂
Kiitos Laura, samoin sulle! x
Tiedän kaksi keinoa, joilla saa ”auringon paistamaan risukasaankin”. Frasierin uusinnat ja tämä blogi 🙂
Voi kiitti, Frasier on kyllä paras. Tai siis Niles.
Mun mielestä on ehkä ylitulkintaa, että tällaiset universumia syleilevät postaukset kertois juuri mistään sen suuremmasta ilmiöstä, kuin että bloggaajilta alkaa aiheet huveta mutta postaustahti pitää. Eikä mitään kovin kontroversiaalia voi ehkä enää sanoa näissä lifestyle-ympyröissä. Jäljelle jää pioni, aurinko ja meri. Niistä me kaikki voidaan olla samaa mieltä.
Paitsi että näköjään ei voida 😀
😀
Hei Eeva, olen lukenut blogiasi jo vuosia, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun lähetän sinulle kommenttia – jännittävää!
Haluan kiittää sinua ihanasta ja aidosta blogista, jonka lukeminen saa aina hyvälle tuulelle. Toivon, että jatkat samaan malliin 🙂
On muuten aika huvittavaa, kuinka paljon tämä kommenttiboksi muistuttaa äidinkielen tekstitaidon koetta: ihmiset esittävät kilvan tulkintojaan siitä, mitä postauksella haluttiin sanoa 😀 Minua, nuorta vihervasemmistolaista naista, tämä postaus ei loukannut eikä ärsyttänyt tippaakaan, vaikka sitä oikeistohegemonisuudesta syytettiinkin.
Ihanaa kevättä lellipentu-toverit!
Jeps juurikin, ja yleensä kuitenkin se, mitä minä haluan postauksella sanoa on just se, mitä siinä sanotaan 🙂 Tämä joka jutun ylitulkinta (ja poliittisen agendan etsintä :D) alkaa käydä vähän uuvuttavaksi, mutta yritän muistaa ottaa huumorilla. Kiitos Riariina kivasta kommentista 🙂
Hyvä postaus ja pidän ajatuksistasi. Täytyy olla avoin sille mitä maailmalla on tarjota! Satuin vain katsomaan tämän Amy Schumerin ohjelmapätkän just tänään ja tässä tuo universumin voima on ymmärretty vähän eri vinkkelistä 😀 Amy Schumer on muutenkin aivan paras!
https://www.youtube.com/watch?v=6eqCaiwmr_M
Amy Schumer on mahtava 🙂 Ja ylipäätään kaikille, ei nyt ehkä kannata ottaa noita mun universumiläppiä ihan niin tosissaan…
Minusta tämä koko kommenttiketju on kuin suoraan sketsistä. Miten noi kaikki kliseet on saatu taas samaan postaukseen? 😀 Voisi nopalla heittää ja valita satunnaisia postauksia lifestyle blogeista ja asiayhteydestä riippumatta saada samat ylitulkinnat. Huoh. Voimia Eeva näiden vastailuun, vaikka uskonkin sinun ottavan huumorilla. Kesä, kukat, mansikat, meri. So simple. Ja kuitenkin niin tulkinnanvaraista? 😀
Muista tulkita ne mansikat ennen kuin syöt 🙂
Ohhoh, olipa tunteita herättävä postaus 🙂 Minussa tämä aiheutti lähinnä iloa tulevasta kesästä sekä ihastusta kauniista kuvistasi, kodistasi ja sanoistasi. Kiitos taas!
Kiitos A-E!
Yhtään vetämättä johtopäätöksiä sinun eeva maailmankatsomuksesta tai mistään mitä yrität tai et yritä sanoa, pakko viitata ihanaisen sara karlssonin blogin tapahtumiin. Muistan ajan kun saran blogissa käytiin kuumaa syyttelyä ja närkästymistä saran maailmankatsomuksesta ja blogikirjoituksista, miten ne suorastaan olivat joidenkin mielestä syy ihmisten kärsimykseen ja eriarvoisuuteen, jos nyt ei jonkun sodankin alkamiseen. Mutta jossain vaiheessa onneksi närkästyjät ilmeisesti kyllästyivät ja lähtivät etsimään uutta syntipukkia, tai sitten ehkä huomaamatta hiljaa alkoivat nähdä maailman eri lasein. Eikö siinä mitä usein kiivaiten haluaa vastustaa ole jotain mikä niin kovin osuu johonkin, no mene ja tiedä. Joka tapauksessa uskon että tässäkin lootassa vielä tuuli tyyntyy. Iloisia päiviä eeva ja kaikille ihanille kommentoijille saraa lainatakseni: ”kaikki on hyvin!” Pus 😉
”Mutta jossain vaiheessa onneksi närkästyjät ilmeisesti kyllästyivät ja lähtivät etsimään uutta syntipukkia” — niinpä 😀 Kiitos S tsempistä! Mairittelevaahan se toisaalta on, että jutut herättävät niin vahvoja ajatuksia että joku närkästyy 🙂
En tiedä.. jotenkin tämä 3 kopla on vähän ylimielistä, ”universumia” kiitellään joka toisessa lauseessa ja vaaditaan vielä vähän enemmän. Kun astioilla on sielu, ollaan onnellisia ja cooleja.
Mäkin taidan mennä pötkölle sängylleni lellikersana ja odotella mitä hippuja taivaalta sataakaan 😉
Suosittelen, saatat yllättyä 🙂
No anteeksi nyt kaikille (ei taida anteeksipyytelyt edes tässä tilanteessa auttaa) että käytin päivästäni aikaa juttusi lukemiseen ja esitin siitä asiallisen ajatuksen, ihan koska kiinnosti niin paljon, että ajatteletko tosiaan noin. Huolestuttavaa että näin monet tuntevat itsensä paremmaksi ihmiseksi kun saavat tahallaan väärinymmärtää ja naureskella jonkun kommentille ja keksiä omasta päästään minkälainen nillittäjä ja ihmisraunio kyseinen tyyppi mahtaa olla. Oon saanut sustakin eeva aivan erilaisen käsityksen ihmisenä.
Harmi että ajattelet noin, minusta vastaukseni sinulle oli kyllä täysin asiallinen. Täällä varmasti moni on viitannut muuhunkin viimeaikaiseen kommentointiin, en usko että he viittasivat nimenomaisesti juuri sinuun. Tämmöstä tää on, kun on jotain mieltä niin joku saattaa olla eri mieltä – pätee sekä bloggariin että kommentoijiin 🙂
Kommenttisi olikin asiallinen, ja minusta sen olisi voinut jättää siihen kun asia selvisi. Ei niitä ”vastakommentteja” ollut täällä kuin kaksi, niin väkisinkin tulee käsitys että minuunhan se kiusaaminen myös kohdistuu. Ei kai se nyt haittaa että on eri mieltä tai kertoo mitä oikeasti tarkoittaa jollain, mutta tuommoinen joukolla naureskelu ja ihan selvä tahallinen väärinymmärtäminen on vaikeampi ymmärtää. En ole aiemmin käynyt lukemassa kommentointejasi, joten en tiennyt että vastaanotto voisi olla tämmöinen.
Miksi kirjoitat blogia ja annat kommenttiimahdollisuuden, jos et kestä pienintäkään kritiikkiä tai sitä, että joku kehtaakin olla eri mieltä kanssasi (apua, joku ei ollutkaan just samaa mieltä kun minä, nyt kyllä pyörryn, mutta onneksi saan lahjaksi hieronnan/pikaterapian/yksityislääkärin kotikäynnin, kunhan vain muistan tuoda tämän tarpeen ja sen täytttämän yrityksen esiin blogikirjoituksessa)?
Blogisi on julkinen ja sinä julkinen henkilö, paras tottua myös kritiikkiin, joka on ihan asiallista. Asiattomat jutut ja kiusaamiset ovat toista, mutta näyttää siltä ettet kestää edes tarkentavaa kysymystä.
Kun koko maailma ei nyt voi vaan olla kaikesta kanssasi samaa mieltä ja koko ajan huutaa hyvä Eeva, ihanaa jeejejejejejejeje. Sellainen maailma olisi aika tylsäkin, vai mitä?
Blogisi on kiva, mutta vähän realismia ja kestävyyttä kehiin näiden kommenttien suhteen. Tämä on julkinen blogi, sen mukanaan tuomat jutut pitää vaan kestää. Plussat (kuten nuo ilmaiset terapiat ynnä muut) kuitenkin varmaan helpottavat kestämään negatiivisuudet 🙂
Ja ehkä kritiikkejä voi myös käyttää kehittymiseen…
Relaa 🙂 Mielestäni olen täällä kyllä vastaillut ihan asiallisesti kaikkiin ”tarkentaviin kysymyksiin”, ainakin asiallisiin sellaisiin. En tiedä mistä olet siis saanut sellaisen käsityksen, että täällä ei saisi esittää eriäviä mielipiteitä. Homma toimii molempiin suuntiin – jos kommentoi blogiin, saattaa joku olla eri mieltä kommenttisi kanssa. Opetellaan siis molemmat kestämään tämä 🙂
Tekstisi lukiessa tuli mieleen vaan yksi sana: halleluja! 🙂
Aurinkoista päivää!
Voi apua! Eevaa saa kritisoida, mutta kritisoija pahoittaa mielensä jos hänen kritiikkiään kommentoidaan tai kritisoidaan… Ihan yhtä lailla julkisia ne kommentitkin ovat, jos ne laittaa julkisen blogin julkisiin kommentteihin.
Blogisi ja elämänasenteesi on ihana! Toisen onni ei ole itseltä pois kuitenkaan! Sen kun muistaa, on jo pitkällä.
Eeva on loistava kirjoittaja, jonka tekstit herättävät intohimoja moneen suuntaan – sehän on vain hyvä! Tekstit ovat journalistisesti onnistuneita, koska ne herättävät keskustelua, jopa todella syvällisistä asioista, kuten maailmankuvasta. Kyllä hyvästä henkilökohtaisesta tekstistä aina piirtyy jokin näkemys ihmisestä ja elämästä, ja sehän suorastaan kutsuu kommentoimaan, myös vastalauseisiin. Ei erimielisyyksistä kannata kenenkään loukkaantua, kamalaa jos niitä ei olisi. Meitä on moneksi!
Nimenomaan. Jos lause alkaa sanoilla ”ehkä hyviä asioita tapahtuu niille jotka…” , on olemassa aika iso todennäköisyys, että joku voi tulkita sanoman kirjaimellisesti niin, että hyvien asioiden tapahtuminen olisi riippuvainen tahdonvoimasta jne. Mikä sattumoisin on nykyään aika pelottavan yleinen maailmankatsomus. Jos lempibloggaaja heittää tuommoisen lauseen ilmoille niin kai siitä saakin herätä keskustelua. Ja kun Eeva selvensi mitä hän sillä oikeasti tarkoitti, olen kyseisestä asiasta täysin samaa mieltä. Eli että jokainen saa odottaa hyviä juttuja ja toivoa niitä jne. Olisi tosi kiva jos tämmöistä syventävää keskustelua voitaisiin käydä ilman joukkolynkkausta ja haukkumista.
Ja jos lause alkaa sanoilla ”alussa oli suo, kuokka ja Jussi” on olemassa iso todennäköisyys, että joku tulkitsee tämän kannanottonoa naisia vastaan koska Jussi on (perinteisesti) miehen nimi, kannanottona ympäristöasioita vastaan koska lause viittaa siihen, että Jussi meinaa kuokkia suota eli tuhoaa suoeläinten alkuperäisen elinalueen ja lauseen voi myös tulkita väkivaltakulttuuria edistävänä koska kuokalla voi suon lisäksi hutkia myös naapuria. Ts. ihan mistä vaan voi tulkita ihan mitä vaan jos lukee blogeja kuin piru intternettiä.
Aaa, jos lause alkaa sanoilla ”alussa oli suo, kuokka ja Jussi”, minä aina oletan, että on iso todennäköisyys, että jatko viittaa jollain syvällisellä ja ajatuksia avartavalla tavalla Pohjantähti-trilogiaan – ja sit se ei koskaan viittaa! :'(
Tässä keskustelussa nuo sanat saivat minut heti ajattelemaan oikeisto-vasemmistojakoa – niin selvä viittaus, niin selvä viittaus. Mutta ei. Odotin jopa jonkinlaista analyysia Suomen sisällissodasta ja siitä miten se oli jollain tavalla tällaisten blogipostausten vika. Se olisi ollut jo ihan loistava jatko tähän Eevan alkuperäiseen postaukseen. 😀 Mutta taas sai pettyä.
Kommenttiboksin hengessä minä taidan nyt loukkaantua ”suo, kuokka ja Jussi” -fraasin jatkuvasta VÄÄRINKÄYTÖSTÄ ja tuntea ylemmyyttä kaikkia muita kohtaan. 😛 (No tuota jälkimmäistä nyt ei voi estää, sehän mulla on aina.)
Ei mutta vakavissaan. Minusta on periaatteessa ymmärrettävää, että nuo universumin lellikki -jutut kytkeytyvät helposti ihmisten mielissä siihen self help -osastoon, jossa pyöritään oman navan ympärillä tilaamassa asioita universumilta – ja se taas jatkuu yksilökeskeisen oikeistoajattelun löytymisenä. Sanasto kumminkin on sitä samaa, eikä postauksen hienovaraista huumoria ehkä heti huomaa. Mutta jos tuntee kontekstin, ei varmaan pitäisi olla vaaraa väärinymmärtämisestä. Eihän siitä niin kauaa ole, kun Eeva itse kirjoitti aika kriittisen tekstin siitä henkisestä kasvusta, jossa tuijotellaan vain omaan napaan: http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin/jeesaa-ittees-mut-jeesaa-ny-hei-vahan-muitakin
Ah, sisällissota ois ollu liian ilmeistä. Ja totta kai se on blogistien vikaa! Mitäs loivat kamalaa kansan kahtiajakoa 1918!!!
Kiitti Eeva taas ihanasta tekstistä 🙂 itsekin oon viime päivinä meinannut räjähtää ilosta kun tää kesä on nyt oikeasti taas näyttänyt kasvonsa meille 🙂 toi aurinko, kesänsininen meri ja vaaleanvihreät puut ne vaan tekee ihmisen onnelliseksi, kun vaan pysähtyy huomaamaan ne. Ja ne on ilmaisia, kuten sanottu 😉 eikä viittaa oikeistohegemoniaan, en kyllä suostu luovuttamaan merta oikeistolaisten etuoikeudeksi 😀
Huh, monesti on mielestäni nämä blogosfäärin ”kyllä vaan oikea asenne ratkaisee, ajattele itsesi onnelliseksi/rikkaaksi/ei-köyhäksi” -jutut kritiikkinsä todellakin ansainneet, ja Eevakin sai mielestäni täysin oikeutettuja kriittisiä kommentteja esim. terapiablogaukseen ja muutamaan aiempaan juttuun, mutta nyt ihan oikeesti on vähän luettu tätä tekstiä kuin piru raamattua.
Oikeistolainen yksilökeskeinen ajattelutapa tietty vaanii nykyään kaikkialla, mutta tää bloggaus *aidosti* oli mielestäni ihan vaan höyhenenkevyt lifestylebloggaus pioneista ja auringosta. Tuo yksi lause hyvistä asioista toki menee ehkä sellaiseen nykyään tyypilliseen self help -puheeseen, mutta edelleen mielestäni tosi viaton tokaisu tässä yhteydessä. Että nyt ehkä inan vois relata.
Tsemppiä Eeva, se on lopulta tosi iso plussa että sulla on näin iso, aktiivinen ja tarpeen tullen myös oikeasti kriittinen lukijakunta. Varmaan välillä kadehdit lähinnä ainoastaan ”oo, oot niin nätti, mistä noi farkut on” -tyyppisiä kommentteja saavia blogistikavereitasi, mutta trust me – tätä meininkiä, niin blogin kuin sen kommenttiboksin puolella, on sata kertaa mielenkiintoisempi lukea.
Anniinan kommentti on tosi hyvä! Olen usein miettinyt samaa, että nämä asenne ratkaisee -jutut tuntuvat olevan tämän hetken trendi, joka ilman muuta herättää myös kritiikkiä. Self help -puhe taitaa olla nykypäivän vastine jumalalle, koska ihminen on kuitenkin kautta aikojen tarvinnut jotain syvempää eikä ole mikään ihme, etteikö niin olisi tämän päivän pinnallisessa ja rationaalisessa maailmassakin. Itseänikin se samoja teemoja toistava self help -puhe välillä ärsyttää, koska kaikkiin asioihin ei pysty pelkällä asenteen muutoksella vaikuttamaan. Kuitenkin moniin voi, sillä vaikeuksistakin selviäminen on pitkälti kiinni siitä, kuinka asian korviensa välissä käsittelee. Ja Eeva, minäkin luen paljon ennemmin keskustelua siitä, mitä kukakin voi ansaita milläkin ajatuksella kuin ”Ootpa nätti väkäkolmonen väkäkolmonen väkäkolmonen” -tyyppisiä kommentteja! Aurinkoista torstaita!
Niin ja toi vika lause oli sit huumoria.
Toisiks vika siis! Todellakin toivotan aurinkoista torstaita ihan vilpittömästi! 😀
Niin mun virhe taisi olla se että erehdyin lukemaan ekalla kerralla jutun juuri siihen ärsyttävään self help- kategoriaan kuuluvaksi. Ja olen kyllä ymmärtänyt kaikkien aiempien kirjoitusten pointit ja huumorit varsin hyvin. Sen toisen kommentoijan oikeistolaistulkinnat meni munkin mielestä vähän yli, ja ymmärrän että semmoisesta kärkkäämmästä kommentoinnista saatetaankin närkästyä toisellakin puolella. Mutta harmi tosiaan ettei täällä ilmeisesti pysty käymään sen syvällisempiä keskusteluita kuin ”onpa ihkut farkut jee”. Mää en ainakaan ole niin kovapäinen että jaksaisin kauaa mitään pilkkaamista ja Eevankin ”yritän nyt vaan kestää noita idiootteja nillittäjiä”-asennetta. (mikä näköjään jatkuu uusimmassa bloggauksessa) Jäi jotenkin niin huono fiilis että eiköhän tämän blogin seuraaminen ollut tässä.
Toisaalta erittäin huvittavaa ja toisaalta erittäin surullista lukea osaa näista kommenteista.Tämä oli elämänmyönteinen postaus ja jos lukee sanatarkasti niin siellähän sanotaan että EHKÄ ja TESTATA.Sisälukutaito hoi? Olen aina ajatellut ettei kukaan voi olla niin tyhmä että ajattelisi että blogikirjoitukset ovat koko totuus,sisältävät kaikki mielenkiinnon kohteet,mutta,mutta,nyt täytyy tarkistaa ajattelua tuon osalta.Näköjään jotkut kuvittelevat että bloggaajan koko ajatusmaailma on nähtävillä täällä. Ihanaa että on tälläisiä kevyitä,hauskoja ja välillä ajatuksia herättäviä blogeja.Kyllä me kaikki osaamme hakea tiedon maailmanpolitiikasta muualta.Ja eihän hesarin tai timesin politiikka-osastolla puhuta lifestylesista.Miksi lifestyle-blogin pitäisi ottaa kantaa kaikkiin maailman murheisiin.Muistan kun eräs ystäväni sanoi että minä olen selvinnyt läpi elämän ilman suuria vastoinkäymisiä ja kolhuja,kerroin sitten hänelle osan kaikista sairauksista,raha-huolista yms.mitä olen joutunut kestämään ja hän oli aivan ihmeissään että kuinka voin olla niin iloinen kaikista niistä huolimatta.No,koska uskon itsekin tuohon että MYÖS hyviä asioita tapahtuu kun niitä odottaa! Kiitos Eevalle ihanasta blogista ja upeaa kesää!
Mä luen paria blogia, toista katsoen vain kuvat ja toista (tätä) keskittyen tekstiin, en siis juuri koskaan katso kommentteja. Musta sun kirjoittamistyyli, kirjoituksen sisältö, kuvat ja etenkin asenne on niin positiivista, että inspiroidun ja tulen poikkeuksetta hyvälle mielelle kun täällä käyn, niin nää kommenttiboksin tapahtumat tulevat aina tosi yllätyksenä. Miten eri ihmiset voi lukea saman tekstin ja kokea sen niin eri tavalla, käsittämätöntä. Mukavaa kesää Eeva!
Hei Eeva, kiitos ihanasta blogista ja tästä(kin) valoisasta postauksesta! Hyvien asioiden odottaminen universumilta olisi varmaan välillä paikallaan ihan kaikille meille ihan jo senkin takia, että jos itse unohdun joskus odottamaan vain lisää niitä ikäviä, suljen kyllä ehkä mielen ja silmät niiltä hyviltä jutuilta. Mutta kyllä mä tunnistan myös ajatuksen tuolta jostakin ylemmistä kommenteista, sen että jotenkin yllättävän usein joku sanoo että ”hyviä asioita tapahtuu niille jotka odottavat niitä” tavalla tai toisella, varmasti yleensä kepeällä huumorilla, ja kyllä mun mielestä olisi mielenkiintoista joskus keskustella siitäkin että onko se tosiaan niin. Nimittäin silloin jos tuo lause ei olekaan enää kepeää optimistisen elämänasenteen fiilistelyä vaan jos siihen oikeasti uskotaan ihan sellaisenaan, kyse ois aika mielenkiintoisesta maailmankatsomuksellisesta keskustelusta, jossa positiivisena juttuna on totta kai se optimistisen elämänasenteen vahvuus ja toisaalta kolikon kääntöpuolella se ajatus, että jos minulle tapahtuukin pahoja asioita ja etsin niihin syitä tahtomattanikin, voisiko syy olla se, että en osannut odottaa niitä hyviä juttuja. Ehkä kahvilapöytä tai tyttöjen ilta olisi parempi tällaiselle keskustelulle kuin blogin kommenttiboksi, toivottavasti itsekin sellaiseen keskusteluun vielä törmään! Silti minusta on ihan hauskaa, että ihmiset bongaavat myös blogikirjoittelun kepeästä retoriikasta kysymyksiä ihan isoihin maailmankatsomuksellisiin keskusteluihin.
Aurinkoista kesää sinulle ja kaikille muillekin!
Hei, minustakin on kiva, että kommenttiboxissa voi keskustella myös kriittisesti. Ehkä aika on vähitellen ajamassa pelkkien pioni-asu-olet ihana – life style -blogien ohi. On kiva lukea hyvin kirjoitettuja ja kepeitä ajatuksia, niin kuin Eevan blogissa.
Silti minäkin tutkijana uskon, että yksikään kepeä ajatus ei ole pelkästään neutraali vaan heijastaa aikansa arvoja, ihmiskuvaa ja maailmankatsomusta. Ja siitä keskusteleminen – kriittisestikin – antaa meille kaikille ajattelemisen aihetta!
Olen samaa mieltä Marjan kanssa. Luen tätä blogia ja pidän Eevan tavasta kirjoittaa. Kiitos Eeva 🙂 Mutta minullekin tämä postaus hieman särähti korvaan. Tuon hyviä asioita tapahtuu niille, jotka niitä odottaa lisäksi kun aloituksessa sanottiin, että pionit ja mansikat on halpoja.
Jotenkin tuo kolahti ikävästi päivänä jolloin julkistettiin heikompiosaisiin kohdistuvat ja tulo- ja sosioekonomisia eroja kasvattavat leikkaukset ja kun tietää, että meillä on täällä erilaisten määritelmien mukaan noin miljoona köyhyysrajan alapuolella olevaa, joille pionit ja mansikat ovat aivan liian kalliita, muiden elämään kuuluvia asioita. Meillä on täällä enenevässä määrin kaksi väestöryhmää. Toiset, joille mansikat on halpoja ja toiset, jotka venyttävät senttiä kyetäkseen selviytymään seuraavaan päivään, viikkoon ja kuukauteen.
Blogit eivät kuitenkaan ole olemassa tyhjiössä, vaan lukijat lukevat niitä osana tätä maailmaa ja heijastuksena tästä maailmasta. Kerroin siis tässä vain miltä minusta tuntui, kun tämän luin muutama päivä sitten. Se mitä Eeva tarkoitti sanoa tai miten muut tämän kokivat voi olla jotain aivan muuta 🙂