Lokakuussa

lokakuu-(6-of-7)Eilen päällä oli ekaa kertaa talvitakki, lokakuu vetelee viimeisiään. Tänään huomasin miettiväni, että tämä on ollut paras kuukausi naismuistiin. Itse asiassa viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet ehkä parhaat koko tähänastisessa elämässäni.

Ulkoisesti mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Ei muuttoa, ulkomaanmatkaa, romanssia, uutta työpaikkaa, koiranpentua, lottovoittoa tai selkeää visiota tulevaisuudesta. Toisaalta olenkin oppinut, että ulkoiset asiat ovat aina toissijaisia. Sisälle sen sijaan on syttynyt valo. Maailma näyttää erilaiselta. Siinä on enemmän taikaa, iloa ja jännittäviä sattumuksia. Vähemmän pelkoa ja huolta ja tylsyyttä. Universumin salaisuudet alkavat loksahdella auki yksi kerrallaan.

lokakuu2

lokakuu1Toissapäivänä alkoi vapaaehtoistyöprojekti, jota olemme suunnitelleet kesästä asti: minun ja ystäväni nuorisoryhmä. Se on tällä hetkellä se juttu, johon keskityn täysillä – siksi täällä blogissakin on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. En muista, milloin mikään olisi jännittänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen tapaaminen, jolloin nuoret tapasivat sekä meidät että toisensa ekaa kertaa. 

Tässä syksyssä on ollut jotain ihmeellistä. Muutkin ovat sanoneet samaa: ilmassa on tekemisen meininkiä, kiirettä ja suhinaa, mutta ei kuristavaa stressiä. Itse olen tarttunut kaikenlaisiin projekteihin – varsinkin sellaisiin, joilla ei ole mitään tekemistä työni kanssa, ja jotka eivät näennäisesti edistä mitään päämäärää elämässäni. Onpa ihanaa tehdä asioita ihan vaan koska huvittaa. 

lokakuu-(1-of-7)

Sain ystävältäni lahjaksi ison morganiittimöhkäleen. Tiedättekö joskus, kun saa lahjaksi vaikka kukkia tai huonekasvin ja tulee tunne, että nyt on siivottava koko kämppä, ei tuota voi tuoda tänne pölykoirien ja ummehtuneiden energioiden keskelle?

Minulle tuli tuosta kivestä samanlainen fiilis. Siinä se nökötti sohvapöydällä puhtoisena ja kauniina ja sai kaiken muun näyttämään vähän tunkkaiselta.

lokakuu-(2-of-7)Joten siivosin, ja todellakin siivosin. Rahaasin petivaatteet, viltit, taljat ja tyynyt ulos. Kuurasin lattialistat, konttasin rätin kanssa pöydän alla ja imuroin (myös mattojen alta!). Poistin jopa sohvasta päälliset ja pesin nekin. Tuuletin, tuuletin ja tuuletin. Ja ai kuulkaa, nyt virtaa raikas ilma ja on ihmisen hyvä olla. Että kiitos vaan, kivi, toivottavasti viihdyt!

(Suosikkisiivousbiisini on muuten just nyt Kevin Jonasin Jealous. Se on tullut naapureille varmaan turhankin tutuksi tämän kaksi päivää kestäneen siivousprojektini aikana.)

lokakuu-(4-of-7)

Mitä muuta? Olen herännyt aikaisin fiilistelemään hämäriä aamuja, poltellut kynttilöitä ja alkanut jälleen kirjoittaa aamusivuja. Olen iloinnut Solsidanin ja The Affairin uusista jaksoista ja kävelylenkeistä (tällä hetkellä kuuntelen Elizabeth Gilbertin mainiota podcastia). Yhtenä päivänä jäin niin pahasti koukkuun siihen uuteen Shakira-kännykkäpeliin että kadotin vuorokauden elämästäni. (Jouduin poistamaan pelin kaikilta laitteiltani.) Olen juonut joka päivä pullakahvit.

jutui2

Yhtenä iltana muistin kesken iltakävelyn ee cummingsin kuuluisan runon. Heti kotiin päästyäni kaivelin sen esiin.

here is the deepest secret nobody knows
(here is the root of the root and the bud of the bud and the sky of the sky of a tree called life; which grows higher than the soul can hope or mind can hide)
and this is the wonder that’s keeping the stars apart 

i carry your heart (i carry it in my heart)

Olen lukenut runon sata kertaa elämässäni, mutta vasta nyt ymmärrän sen.

No, sellaista mulle. Mitäs teille?


Kommentit ( 33 )

  • Cassie kommentoi 29.10.2015 14:50

    Oi, Eeva olet ihana! <3

    Vastaa

    • Eeva kommentoi 29.10.2015 17:06

      Kiitos Cassie, niin sinäkin! x

      Vastaa

  • Toinen Eeva kommentoi 29.10.2015 15:12

    Ihana kirjoitus! Pidän siitä, miten kerrot pienistä asioista ja ilonaiheista. Minunkin syksyni on ollut kaunis ja työntäyteinen – sillä hyvällä tavalla onneksi. Ja kiitos podcast-vinkistä, sain Serialin juuri kuunneltua ja yhtäkkiä kävely- ja juoksulenkit ovat paljon tyhjempiä… Elizabeth Gilbert siis kuunteluun.

    Vastaa

    • Eeva kommentoi 29.10.2015 17:08

      Kiitos kaima! Hyviä kävelyitä ja kevyitä askelia!

      Vastaa

  • näin kommentoi 29.10.2015 15:18

    Joo. Ymmärsin, mistä puhut. Itse vietin oman syksyisen lomaviikkoni alakuloisissa merkeissä, mutta elämä alkoi helpottaa, kun aloin siivota. Ihana kuulla, miten paljon hyvää kivi on tuonut elämääsi. Tässä sen näkee, miten pienestä voi saada paljon, kun taas jotkut saa paljostakin vähän.

    Vastaa

    • Eeva kommentoi 29.10.2015 17:08

      Siivoaminen auttaa Kaikkeen! Hyvää syksyä :)

      Vastaa

  • riikka1234 kommentoi 29.10.2015 15:43

    Tuo vapaaehtoistyöprojekti kuulostaa kiinnostavalta! Voisitko kertoa siitä joskus enemmänkin?

    Vastaa

    • Eeva kommentoi 29.10.2015 17:09

      Ehkä jossain vaiheessa, katsotaan miten hommat lähtee rullaamaan :)

      Vastaa

  • Aino kommentoi 29.10.2015 16:49

    Ihanaa, että elämä tuntuu hyvältä. Sitä vain ihmettelen, ettei elämässäsi ole mainitsemiesi kahden viimeisen kuukauden aikana tapahtunut mielestäsi ”mitään merkittävää” (esim. ulkomaanmatka). Kuitenkin teit syyskuun loppupuolella vaelluksen Santiago del Compostelaan, ja silloisista kirjoituksistasi oli selkeästi luettavissa, miten suuri merkitys sillä oli sinulle. Toivon, että syksysi jatkuu yhtä hyvänä ja stressittömänä. Kiitos ihanasta ee.cummingsin runosta!

    Vastaa

    • Eeva kommentoi 29.10.2015 17:02

      Hmm, mun mielestä tässä postauksessa ei kyllä missään sanottu, että mitään merkittävää ei olisi tapahtunut :) Päinvastoin, hyvinkin merkittäviä asioita on tapahtunut… Ne vaan ovat olleet sisäisiä, eivät ulkoisia muutoksia.

      Vastaa

      • anna kommentoi 2.11.2015 12:41

        Luettelet niitä merkittäviä asioita, mitä EI ole tapahtunut, ja listassa mainitaan mm. ulkomaanmatka. Eipä tuo nyt suuri asia ole, mutta pisti vaan minunkin silmään.

        Vastaa

        • Eeva Kolu kommentoi 2.11.2015 20:24

          Hmm jaa, omassa mielessäni varmaan olen ajatellut että tulevaisuudessa ei ole tiedossa ulkomaanmatkaa, jota odottaa. No, harmi jos tämä yksittäinen ajatusvirhe nyt vei huomion koko kirjoitukselta…

          Vastaa

  • iinaem kommentoi 29.10.2015 16:55

    Itselläni on ollut ehkä stressaavimmat ja kamalimmat pari-kolme kuukautta, mukaan on mahtunut niin rakkaan ystävän äkillinen kuolema kuin vastahakoinen muutto takaisin Suomeen. Kandiahdistuskin aina välillä iskee… Sen kirjoittaminen onneksi etenee ihan suunnitellusti.

    Kaikkiin edellä mainittuihin ja muihinkin murheisiin auttaa kuitenkin täällä blogissa vierailu sekä monet asioista, joita täällä usein kohtaa: kävely- tai juoksulenkit, rauhalliset hetket tee-/kahvikupin kanssa (ikävä kyllä rauhalliset aamut ovat muisto vain nyt kun joudun väliaikaisesti asumaan jälleen vanhempieni luona), koirakaverin rapsuttelu tai kirjojen lukeminen (Potter-maratonin tein muutama vuosi sitten, paras juttu ikinä!). Siitä haluaisinkin kiittää; tämä blogi on vähän kuin virtuaalinen teekupponen tai lempikirja, aina tulee hyvä ja rauhallinen olo kun tämä sivu on auki. :)

    P. S. Olisi minulla juttutoivekin: olen blogisi kautta löytänyt podcastien maailmaan, ja yritänkin aina toisinaan löytää uutta kuunneltavaa. En kuitenkaan edes tiedä minne suunnata Serialin jälkeen (Mystery Show on ihan mukiinmenevä korvike, toki)! Olisikin huippua jos voisit kirjoitella lempparipodcasteistasi, itselleni käy mikä tahansa genre kunhan podcast on laadullisesti hyvä. :)

    Vastaa

    • Eeva kommentoi 29.10.2015 17:04

      Paljon voimia, valoa ja jaksamista syksyysi! Noissa pienissä mainitsemissasi jutuissa piilee iso voima, pidä niistä kiinni. Podcasteja en kauhean monia hyviä tiedä, mutta vinkkaan kun tulee vaataan!

      Vastaa

      • Tiina kommentoi 30.10.2015 05:19

        Hei, inspiradiossa on hyviä, pitkiä haastatteluja. sopii lenkille, siivoukseen, jne: http://inspirad.io/

        Vastaa

        • Essiy kommentoi 30.10.2015 16:56

          Kiitos upeasta vinkistä! Rakastan kuunnella puheohjelmia, mutta haluan kuunnella niitä vain kivoista aiheista, koska mulle puheohjelmien kuuntelu on rentoutumista. Tämä saattaa pelastaa taad monta hetkeä kun ”en löydä mitään kivaa kuunneltavaa”.

          Vastaa

        • Marras kommentoi 31.10.2015 09:24

          Jälleen kerran niin kauniita kuvia! Kiitos linkkivinkistä Tiinalle!

          Vastaa

  • Lumikki kommentoi 29.10.2015 17:02

    Mulle on tapahtunut vähän kuin sulle: elämääni on tullut valo :). On ihanaa, että niin voi tapahtua, vaikka ulkoisesti asiat eivät ole ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tarkoitan siis omaa elämääni.
    Muakin kiinnostaisi kuulla lisää siitä vapaaehtoistyöprojektista!

    Vastaa

  • Ida kommentoi 29.10.2015 17:39

    Hei Eeva! Tämä kirjoitus vastaa tosi paljon omaa kokemustani tästä syksystä, joten tuntui melkein oudolta lukea kirjoitustasi. Tunnen oloni rauhalliseksi ja jotain taikaa omassa elämässäni on ollut. Ehkä kaikki positiiviset tunteet nousevat, kun olen ruvennut käyttämään meditaatio appia ja oppinut hengittelemään :)

    Vastaa

  • Emilia kommentoi 29.10.2015 19:09

    Uskomatonta, taas olen ollut tosi samanlaisissa ajatuksissa! Kaunis kirjoitus. :)

    Vastaa

  • ippe kommentoi 29.10.2015 19:31

    Voi hyvänen aika, jotenkin tämän kirjoituksen myötä tajusin miksi olen lukenut blogiasi iäisyyden. Oletpas ihana. Ja toi runo on niin hieno, ja alkoi itkettää kun sen luin taas tässä yhteydessä, toi vika lause on niin. Ja kiteytti sellaisen fiiliksen, kun oon kävelly, hyvin hitaasti näissä käsittämättömän aurinkoisina päivinä, että kylläpäs sitä voi olla kiitollinen elämästä kaiken laman ja stressin ja kuonan keskellä ja siitä huolimatta. Jee!

    Vastaa

  • Henriikka / Aamukahvilla kommentoi 29.10.2015 19:56

    Sinä se oot ihana.

    Vastaa

  • Suvi kommentoi 29.10.2015 22:03

    Kiitos tästä postauksesta sekä ee cummingsin runon muistuttamisesta, nämä sanat tulivat mitä täydellisimpään hetkeen! Viime kuukaudet on itsellä olleet melkoista pyöritystä mutta olen alkanut pikkuhiljaa nauttimaan pienistä asioista sekä sanomaan taas ”kyllä” enemmän. Tähän päiväänkin kiteytyy niin paljon kaikkea, päällimmäisenä se että koirani säikäytti minut pahanpäiväisesti saamalla ensimmäisen epilepsiakohtauksen sylissäni. Tilanne oli hirveä mutta nyt koira sekä omistaja voivat hyvin!
    ”i carry your heart (i carry it in my heart)”

    Vastaa

  • Pee kommentoi 29.10.2015 23:00

    Ihana, rakas runo, oli meidän vihkimisessäkin mukana. Hyvää syksyä Eeva ja kiitos runon muistuttamisesta mieleen!

    Vastaa

  • Anksa kommentoi 30.10.2015 01:15

    Ihania sanoja Eeva! Jälleen kerran. :)

    Ystäväni houkutteli minut myös podcastien maailmaan pari päivää sitten. Lataankin koko ajan lisää ja etsin vaikka mitä kuunneltavaa. Podcastien maailma tuntuu loputtomalta! Siispä vinkit hyvistä kiinnostavat todella! Gilbertiä latasinkin jo aiemmin, joten se kuunteluun seuraavaksi.

    Aurinkoa!

    Vastaa

  • Täti-ihminen kommentoi 30.10.2015 09:05

    Kiitos Eeva, että jaat välähdyksiä elämästäsi täällä blogissa. Tavoitan sinun hetkesi ja jaan sen kanssasi, oli se sitten kevyesti keskellä päivää tai syvempää luotaavaa. Itsellänikin on ollut jonkunlainen etsintävaihe, ennemminkin uuden muutoksen sijaan haen paluuta minuun parikymmentä vuotta sitten. Siihen joskus minuun, joka innoissaan tarttui ensi kertaa villapuseron tekoon tai vesiväreihin sen enempää miettimättä onnistumista tai lopputulosta. Mielenkiintoisten haastattelujen ystävänä haluaisin jakaa
    Ylen Elävän arkiston sivuilta löytyvän Miten minusta tuli minä haastattelusarjan. Mielenkiintoisia vieraita ohjelmaa sympaattisesti luotsaavan Marko Gustafssonin vieraana. Sohvan nurkkaan kahvikuppi kämmenissä, huomaamatta hengitys tasaantuu ja ajatus leijailee kevyesti kuin hiukkanen iltapäivän auringossa.
    http://haku.yle.fi/?q=marko%20gustafsson&category=El%C3%A4v%C3%A4%20arkisto

    Vastaa

  • EvaL kommentoi 30.10.2015 10:44

    Tänään on vika yö nykyisessä kämpässäni, huomenna on muutto, sitten asun yhdessä miesystäväni kanssa. Marraskuussa alkaa taas yötyöt. Stressiä lisää hammassäryt, joita kukaan ei elämäänsä juurikaan toivo. :D Muuten kulunut kuukausi on ollut kaunis, sää mitä upein, kuljen vieläkin nahkatakissa mutta consseista olen jo joutunut luopumaan.

    Vastaa

  • Laura kommentoi 30.10.2015 16:43

    Raaaakastan tuota runoa niin paljon! <3__<3

    Vastaa

  • Hanna kommentoi 31.10.2015 09:12

    Aina tulee hyvä mieli kirjoituksistasi. Kiitos taas. Tämä erityisesti huokui sellaista tyyneyttä ja rauhaa, joita kaipaan omaan elämääni. Minua myös kiinnostaa uusi projektisi.

    Vastaa

  • Mikälie kommentoi 31.10.2015 23:22

    Olet yksinkertaisesti vain paras ja aidoin ikäisesi bloggari, mitä löytyy. Luot uskoa tulevaan, et markkinahöttöä. Kiitos ja kumarrus. Pidä tuo.

    Vastaa

  • Hailie kommentoi 2.11.2015 11:04

    Ihanaa kuulla, että jollakin/joillakin on noin ihana ja inspiroiva syksy! Omissa piireissäni enemmän tai vähemmän isot romahdukset ovat ajankohtaisia, niin myös omalla kohdallani. Onneksi syksy on kaunis ja valonpilkahduksia löytyy kun osaa katsoa.

    Vastaa

  • eve kommentoi 2.11.2015 18:43

    Kiitos taas. Tämä on ehdottomasti kaunein blogi ihan kaikista. Joka kerta joku kohta saa minut hymyilemään, pyyhkimään silmäkulmia, tirskahtamaan nauruun, ajattelemaan. Tulen tänne aina silloin, kun minulla on oikeasti hetki ihan hiljaista ja rauhallista aikaa. Haluan lukea rauhassa, lukea toiseen kertaan ja pysähtyä. Kiireen ja metelin keskellä hyvät ajatukset valuisivat hukkaan. Aurinkoa syksyysi!

    Vastaa

  • mervi kommentoi 6.11.2015 09:50

    Solsidanin ja Affairin uusia jaksoja täälläkin ja Shakiran peli koukutti syysloman ajaksi, poistin sen kun opiskelut jatkuivat… :D

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *