Kuluneelle viikolle on kuulunut pääasiassa tätä. Olen rähjäinen, likainen, ravitsemuksellisesti kammottavilla eväillä ruokittu, maalitahrainen ja malttamaton. Väsynyt, mutta onnellinen.
Timanttinen remonttitiimimme – äiti, ystäväni Mikko ja minä – freesasimme uuden asunnon kaikki seinät. Halusin pitää ne valkoisina, mutta vanha maali oli väsähtäneen harmahtavan sävyinen. Hämmästyttävää, että asunnon koko ilme muuttuu, kun seinät maalataan valkoisista valkoisiksi.
Keittiöön ja ikkunaseinille käytettiin maalarinvalkoista – ikkunaseinille pitää kuulemma aina käyttää maalarinvalkoista, painotti isäni serkku, joka oli maalari. (Liittyy jotenkin ulkoa tulevaan luonnonvaloon.)
Muille seinille valitsin aavistuksen punaisella sävytettyä, lämmintä valkoista. Sen lämpö alkaa puskea esiin, kun ilta hämärtyy.
Paras maalausvinkkini: rajaaja. En tajua miksi kukaan kiusaa itseään maalaamalla ilman tätä.
Muutakin remppaa on tehty: asenneltu listoja ja sen sellaista. Sekään ei ole läpihuutojuttu, kun on kyseessä vanha talo, jossa ei ole ainoatakaan suoraa seinää ja sähköjohdotkin kulkevat lattian ja seinien päällä. Onneksi isäni on taitava timpuri.
Kun illalla sammutan valot ja käyn nukkumaan, korvissani alkaa tinnitus joka värähtelee epäilyttävästi sirkkelin kirskunan taajuuksilla.
Remppapäivien jälkeen illat ovat kuluneet muuttokuormaa pakkaillessa. Äsken iski nälkä, mutta tajusin että olen jo pakannut kaikki kattilat, pannut, lautaset ja veitset. Pyörin lähikaupassa ja mietin mitä lämmintä voi tehdä pelkällä uunilla ilman vuokaa ja syödä ilman lautasta ja haarukkaa. Ostin pakastepizzan ja leikkasin sen palasiksi saksilla, jotka olivat onneksi yhdessä muuttolaatikossa päällimmäisinä. Jälkiruuaksi nautiskelin uuden sadon Bilar-Pollyja. Raksamuijan elämää…
Vaan ei enää kauaa. Mikään viikko elämässäni ei ole tuntunut näin pitkältä, ei edes lapsena se viikko ennen joulua. En jaksaisi odottaa enää minuuttiakaan sitä hetkeä kun muuttoauto starttaa.
Kuulostaa niin tutulta.. Viikkojen rempparuokavalion seurauksena kasvot kukoistaa kaikenmoista paukamaa vitivalkoisella naamalla ja silmäpusseilla höystettynä ja muut vartalon osat huutavat halleluujaa toimistotyöiselle vieraista työasennoista. Olisipa se jo valmis ja joku muuttanut puolesta!
Hahahaha, kuvailit just nappiin mun tänhetkisen ulkonäön 😀 Tsemppiä!
Haha, laitatin viime kesänä uuden lattian. Sitä ennen piti repiä mm. vanhat listat veke jotka oli liimattu lattiaan kiinni sekä naulattu seinään kiinni sekä kesken seinää valkoinen jalkalista vaihtui ruskeaksi sormilistaksi. Myös asunnossani kulkee sähköt seinien päällä ja olkkarissa on valokatkaisija joka laittaa eteiseen valon päälle. Tää logiikka! 😀 Tulee sellainen olo kuin Pariisissa jälleen asuisi!
Meilläkin on monessa seinässä tuota lämmintä valkoista. Erityisesti talvisin antaa ihan lämpöisen, aurinkoisen väreen valoon!
Raikas, vasta maalattu valkoinen pinta on kyllä yksi ihanimmista remonttijutuista. Ja muuttamisen jälkeen se tunne, kun ensimmäistä kertaa jää yksin uuteen kotiin. Siinä on jotain taikaa!
Pitkiä viikkoja elellään täälläkin, mun pitää oottaa uuden asuntoni valmistumista ja muuttoa vielä 2 KUUKAUTTA. Mutta tuntuu hauskalta oottaa jotaki niin paljon, kutkuttava tunne!
Ps. kiitti maalisävyvinkeistä, sain lisävahvistuksen omille suunnitelmilleni. 🙂
Mä pakkaan aina survival kit:in kun muutan. Laukku missä on yksi teemuki, lusikka, haarukka, veitsi, juustohöylä ja lautanen. Luulen olevani tosi etevä, kunnes muutos jälkeen etin pitempään sitä survival kit:iä kuin menisi aikaa kaivaa ko. kamat keittiön laatikoista. 🙂
Mä niin toivoin että mun edellinen muutto ois ollut viimeinen, mutta täällä omassakin kodissa vähän jo muuttojalkaa vipattaa..
Voi vitsit, miten täälläkin odotellaan kovasti sun muuttoa! Sisustusjuttuja!
Lämmin valkoinen on hyvä valinta. Meillä tuli kaiken remontin keskellä maalattua maalarinvalkoisella ja se on turhan kylmä ja kova.
Kiva, kun jossain blogissa näkee remonttikuvia, missä ihmisillä on remppavaatteet päällä, kiitos 🙂
Olin juuri kommentoimassa, että miten Eeva on ihailtavan tyylikäs myös remppavaatteissa, farkuissa ja raitapaidassa 🙂 Itselläni remppa-asuna viime kesän lämpimillä oli vanhoista legginseistä pätkäistyt sortsit, toppi ja turvakengät. Nämä ryysyt kenkiä lukuunottamatta kääräistiin sitten suojapapereiden kanssa kaatopaikkakuormaan rempan päätyttyä.
Kas, täällähän maalataan myös. Itsekin maalasin eilen, tosin meillä valkoinen peittyi rohkean räikeään turkoosiin. Nyt keväällä huomaan himoitsevani täyteläisiä värejä. Ikkunaseinä jäi kuitenkin ennalleen, kun muistelin kirvesmiesisäni muinoin sitä suositelleen. Taisi vinkissä jotain perää olla. 😉
Eeva, vaikka tämä postauksesi liittyykin aivan toiseen asiaan, niin en voi olla kiittämättä inspiraatiosta kokeilla paahdetun paprikapeston reseptiä. Olen tehnyt sitä nyt pari kertaa, ja kuten säkin, olen aivan täysin koukussa. Se makuelämys – aivan mahtavaa! Ja miten helppoa! Ja sopii syötäväksi (melkein) aivan kaiken kanssa! 🙂
juurikin näin. tosin meillä leikataan aina kaikki pitsat saksilla, siistimpää kuin veitsi tai pitsaleikkuri!
me muutimme reilu vuosi sitten ja voi jeesus sitä malttamattomuutta. asunto oli ostettu kesällä, odotimme noin 5 kk ennen avainten saamista ja nopeaa pintaremppaa (olkkarin seinät valkoisista valkoisiksi, makkareista tapetit pois ja sama homma). mä olin töissä ja tilailin sälekaihtimia ja keittiöön kaapinovia, mies 2-3 lapsen kanssa tulevassa kodissa vuorotellen lastenvahti- ja remppahommia mun isän ja isosiskon miehen kanssa. ylivoimaisesti vaikeinta oli odotella uusia kaapinovia vanhojen (ysärimintunvihreä…) tilalle.
nyt on maalailtu (=mies) ylimmän kerroksen tummansinisiä (…) vinoseiniä valkoisiksi seinä kerrallaan (koska lapset, mies tekee sen öisin), säästetään keittiön yhteensä kuusimetriseen kivitasoon (joka päivä inhoan enemmän marmorikuvioitua laminaattitasoa), suunniteltu herratiesminäkesänä tehtävää kylppäriremppaa (iso mutta mintunvihreä kylppäri, sellainen maailman rumin peilikaappi jnes) ynnä muuta. ihan ku joka kuukausi saisi uuden kodin 😀