Terveisiä Juuasta! Vietin siellä pari päivää kuvauksissa, aivan uskomattoman hienossa 1800-luvun talossa.
Nukuin paremmin kuin aikoihin – sellaista voi sattua, jos öisin ei kuulu ääniä eikä näy kaupungin valoja.
Söin elämäni parhaat karjalanpiirakat ja tutustuin naapurin isäntään, joka ei ollut uskoa korviaan kun mainitsin etten koskaan elämässäni ole lämmittänyt leivinuunia. Lähikaupasta sai tuoretta riistaa, mutta ei basilikaa. Erilainen maailma.
Ja hei arvatkaapa mikä on tällä hetkellä Juuan isoin ruokatrendi? Naapurin herra kertoi. Se on nyhtöhirvi. On kuulemma hyvää tortillan välissä.
Nyhtöhirvi kuulostaa ihan liian siistiltä!
Oi, tuoretta riistaa!
Ja hei, nyhtohirvi kuulostaa niin hyvalta, nam.
Voi että minulle tuli kotoisa olo näistä kuvista. Ja alkoi hirveästi tehdä mieli karjalanpaistia ja -piirakoita. Terveisin tyttö Pohjois-Karjalan.
Omassa Etelä-Suomeen ja ulkomaille keskittyneessä kuplassaan unohtaa usein, että Suomi on myös tätä ja paljon muuta. Nyhtöhirvi ja leivinuuni ♡ kiitos muistutuksesta ja ihanaa päivää! Upeat kuvat!
En pahus soikoon edes vilkaisisi noita croissantteja jos mahdollisuus olisi hyviin karjalanpiirakoihin!
Oi tuli ikävä mummolaa! Tuolla juuan suunnalla on tullut asuttuakkin joskus ! <3
Oi, tuli ikävä Liperiin. Siskon mökille. Saaressa sijaitsee vanha torppa, jossa ei ole nykyajan mukavuuksia. Seurapelejä, grillailua, chillailua, saunomista ja valoisia kesäiltoja.
Ja noi piirakat! Niitä myydään lähimarketeissa. Etsin viime kesänä sitruunaruohoa, kauppias toi sitruunamelissaa. Erilaista, indeed.
Luulisin että hyviä ja oikeita piirakoita voi saada sieltä etelästäkin raakapakasteena. Jos ei, niin äkkiä palautetta kauppiaalle. Tai sitten voi vilkasta vaikka Karelinan sivuja ja tilata ite. Ja ei niiden ite tekeminenkään oikeastaan niin kovin vaikeaa ole. 🙂
Hallista saa Liperin piirakoita. Lisäksi tuon aina mökkireissulta monta säkillistä pakkaseen. Mutta kotona nautittuna se ei ole sama asia. Se paras seura, fiilis ja valo ovat siellä torpassa.
Ooh kotoisa P-Karjala! Piristit harmaata päivääni, nyhtöhirvi nauratti, ja mieli tekee itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Kiitos. 🙂
Heippa Eeva! Osaisitko ehkä neuvoa missä päin Pariisia kannattaisi yöpyä? Suunnittelen tässä matkaa, ja haluaisin löytää mukavan alueen josta löytyisi jokin rento ja viihtyisä hotellintapainen. Voisi olla vähän ydinkeskustan ulkopuolellakin. Tarkoitus olisi välttää sellaista tyypillistä suurkaupunkilomaa ja nähdä muutakin kuin muita matkailijoita ja ruuhkaisia keskustakatuja. Kiitos jo etukäteen!
Tajusinpa vasta että aika huonosti pohjustin viestini, Pohjois-Karjalasta Pariisiin jne. 😀 Ajattelin että saattaisit nopeastikin nimetä jonkin kivan kaupunginosan, shoppailuvinkit ovat ainakin olleet todella hyviä, kiitos niistä. 🙂
Moikka, mun suosikkeja on Marais, Bastille ja vähän villinä korttina Belleville. Vika ei kyl varmasti oo kaikkien mieleen 🙂
Kiitokset!
Aiai, nyt pitää vinkata hullun hyvästä nyhtöhirvi-ohjeesta, jos tekee mieli testata;
http://ida365.fi/2014/07/30/nyhtohirvi-aka-pulled-moose/
Ihan parasta. Ja ihan parasta että se on siellä TRENDI! Hihii.
Liikuttavan kömpelöitä piirakoita – kiertoilmauunilla Helsingin Alppiharjussa syntyy samoja herkkuja hieman sirommalla rypytyksellä. Juukalainen vuolukivileivinuuni tekee saman mökillä. Ja Pohjois-Karjalasta löytyvät myös maailman parhaat muusiperunat, perinneperuna Musta. Terveisiä vaan kaikille entisille ja nykyisille juukalaisille!
Huippua että olet käynyt Juuassa, Juuka maailmankartalle!
tervetuloo tänne juukaan,täältä löytyy kaikkee mitä muualla ei osata edes haaveillakkaan.
Aivan mahtavaa, että Juuka kiinnostaa ihmisiä. Ensimmäisenä on sanottava, että oli mukavaa nähdä ”terveisiä Juuasta” oikein kirjoitettuna – meinaan vaan, että yleensä jopa aikakauslehdet kirjoittavat sanan väärin ”Juukasta”. Lämmitti mieltä – samoin kuin tunnelmalliset kuvat 🙂 Tuo basilikan puuttuminen tosin kuulostaa hieman oudolta, voihan se toki ollakin – en ole itse basilikaa siellä vieraillessani kaivannut, mutta kyllähän sieltäkin esim. kuivattua rakuunaa löytyy, ei ihan olla pudottu maaliman kartalta – ja etenkin ollaan sitten vastapainoksi oikein ruokatrendiksi nostettu nyhtöhirvi 😉 Itse olen lähtenyt Juuasta jo piiiiiiiiitkä aika sitten, mutta Juuka ei lähde kulumallakaan ihmisestä, vaan aina sitä huomaa alkavansa vaahdota asiasta kuin asiasta, joka Juukaa tai juukalaisuutta vähänkään läheltä liippaa – kuten nyt tuli huomattua 😀 Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta 🙂
Ei hitto! Juuasta tulee ihan toden totta maailman parhaat karjalanpiirakat. Tai ainakin tulivat silloin, kun mummolani naapurin emäntä niitä pyöritteli. Noin viisi sekuntia per piirakka rypytyksineen päivineen, koko tekoprosessin näkeinen oli osa makua. Ruistaikina oli ihan todella rukiista, ja täytettä juuri sopivasti, ja suolan määrä just passeli. Perheellämme oli tapana tilata tältä emännältä laatikoittain näitä piirakoita, mutta sittemmin hän on mennyt ilmeisesti sen verran huonoon kuntoon, että piirakoiden teko jäi. Hienoa siis, jos Juuassa osataan yhä edes sinne päin 😉
Ihana juttu ja kauniit kuvat! Vinkki Eelenille, että Juukaa on aikoinaan kutsuttu Pohjolan Pariisiksi sen villin menon vuoksi, joten et ollut ihan hakoteillä :). Tulipa taas ikävä kotikylääni Juukaan! Sama juttu täällä, että vaikka itse on lähtenyt Juuasta, ei Juuka koskaan lähde minusta, aina sinne ikävöi!
Oh! Mäkin olin viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa Pohjois-Karjalassa! Saavuimme myöhään perjantaina Kontiolahdelle ja aamulla heräsin 70-luvulla. 90-vuotias Erkki ei ole muuttanut talossa mitään sen rakentamisen jälkeen. Siellä hän hoitaa omaa metsää yksinään ja liiallinen vierasmäärä (5hlö) ajoi hänet päiväunille saunan (kylmän) lauteiden rauhaan. Murre oli niin vahvaa ettei tälläinen eteläntyttö oikein aina pysynyt jutussa mukana.
Ja sieltä tulee aivan mielettömiä palasaippuoita: Sola Saippua!