Elämä Koti

Nousee päivä, laskee päivä

22.1.2015

Nykyisessä vuokrakämpässäni on paljon, mitä ei tule ikävä. Hajoilevat pinnat, minikokoinen vessa, jonka ovea ei saa kiinni ja jossa istutaan sivuuttain, käsin tiskaaminen, oikuttelevat sähköviritykset, onhan näitä…

Älkää ymmärtäkö väärin, olen rakastanut  tätä luukkuani ihan koko sydämestäni. Se pelasti minut elämäni vaikeimpana jaksona. Siinä on Helsingin kaunein ovi ja vanha 1900-luvun alun postiluukku, jossa lukee KIRJEITÄ. (Kerran jopa sain kirjeen, Australiasta.) Talvella saa polttaa isoja kynttilöitä valkoisessa kakluunissa. Minkä asunto häviää käytännöllisyydessä, sen se voittaa kolminkertaisesti tunnelmassa.

nakyma2

Mutta yhtä asiaa tulen ikävöimään jopa enemmän kuin kaunista vanhaa kakluunia: tätä näkymää!

En edes osaa kertoa miten mieletöntä on herätä aamulla, avata silmät ja nähdä heti ensimmäisenä taivas. Istua illalla keittiössä juomassa teetä ja katsella täysikuuta. Herätä kesäaamuina pinkkeihin auringonnousuihin ja katsella talvella kuinka lumi sataa Helsingin katoille.

Olen monesti näinä hetkinä ajatellut, että parhaita asioita elämässä ei todellakaan voi ostaa rahalla. (Tai no, ehkä ostamalla ylimmän kerroksen asunnon.)

nakyma

Eilen tuijottelin (taas) ikkunasta ulos ja mietin, pitäisikö olla vähän surullinen, kun joudun luopumaan näistä hetkistä. Sitten tajusin, että asiat ovat juuri oikealla mallilla. Muutto ei olisi voinut osua sopivampaan hetkeen, ja uskon (itse asiassa tunnen ytimissäni), että tästä alkaa ihan uusi vaihe elämässäni, parempi, toistaiseksi paras.

Ja samaan aikaan olen kiitollinen siitä, että tässä edellisessäkin elämänvaiheessa oli jotain näin hienoa, uniikkia, jotain, joka kuului vain siihen. Olisi paljon huonompi lähtöasetelma aloittaa elämässä uusi vaihe, jos ajattelisi, ettei edellisessä ollut mitään ikävöimisen arvoista.

Siispä terve, ja kiitos kuutamoista.

Maalari maalasi yksiötä (ja leikkasi pakastepizzaa saksilla)
Lautalattian uusi ilme

Saattaisit pitää myös näistä

  • I May Say 22.1.2015 at 9:39

    Tuttu tunne. Haikeaa ja silti innostavaa.
    Mullakin oli ihana koti, joka piti minusta huolta elämän huonoina hetkinä. On edelleenkin, mutta nyt jaan sen perheen kanssa. Se asunto oli minun pesäni.
    Ja se oli tip-top kunnossa, vuokraisäntä tuli tuttavaksi, jonka kansaa edelleen lähetellään joulukortteja jne.
    Mutta aika aikaansa kutakin.
    Nauti noista ikkunalaudoista ja auringonnousuista vielä kun voit 🙂
    Seuraavassa asunnossa on jotain uutta ihasteltavaa sielläkin!

    • Eeva Kolu 22.1.2015 at 12:04

      Joo, kyllä uusi asuntokin on aivan ihana, ja luulen että tulen olemaan siellä vielä paaaaljon onnellisempi kuin olen täällä ollut.

  • Blue Peony 22.1.2015 at 9:46

    Niin tuttu tunne. Samanlaisin haikein aatoksin ajattelen opiskeluaikaista kämppääni, jossa oli mm. huoneen puolella kahdeksan nurkkaa eikä yhtään suoraa seinänpätkää. Kun lapsi lentää pesästä ja mahdun yksinäni pienempiin neliöihin, haaveilen etsimäni tuollaisen unelmakämpän uudestaan. Sitten minusta tulee keski-ikäinen, joka kulkee rappukäytävässä haaveellinen hymy kasvoillaan, viis veisaa siitä, ettei imuri mahdu nurkkiin ja palaa keskiyöllä teatterista juomaan ikkunalaudalla teetä kuunvalossa.

    • Eeva Kolu 22.1.2015 at 12:03

      Just noinhan se menee, sykleissä tämä elämä. Ja ihana ajatella, että edessä voi odottaa vielä jokin ihana, josta aikoinaan joutui luopumaan 🙂

  • linne 22.1.2015 at 9:53

    Meinasin tirauttaa haikeuskyyneleen, sillä olen itse samanlaisessa tilanteessa. Muutan kauniista kodista pois vuokran kohtuuttoman nousun takia ja tällä hetkellä remontoin tulevaa kotia. Olen innoissani, mutta samaan aikaan hieman levoton ihanan kodin taaksejättämisestä. Uudessa kodissa odottaa toisaalta oikea puulattia, itsemaalatut valkeat seinät ja kauniit naapuritalot kolmeen eri suuntaan avautuvista ikkunoista. I’d rather be moving than static!

    • Eeva Kolu 22.1.2015 at 12:03

      No mutta, sun uusi koti kuulostaa ihanalta! Kuten toki munkin 🙂

  • A 22.1.2015 at 10:21

    Eeva pliis, ota meille kuva pikkuruisesta vessastasi! Vielä kun voit!

    • Eeva Kolu 22.1.2015 at 12:02

      HAHAHA! Se on niin pieni ettei kuvaan mahdu kuin ehkä vessanpöntön kulma 🙂 Mutta kokeilen.

      • A 22.1.2015 at 7:19

        Jes! Nouse jakkaran päälle ja ota ylhäältä. Kaikkea sitä – elämäni ensimmäinen bloggaajalle esitetty toive :”””D

  • Audrey 22.1.2015 at 11:15

    Hei! Tiedätkö mistä johtuu, ettei postauksissa näy minulle tuo ”korostettu” kirjoitus lainkaan? Nytkin jäi arvoitukseksi, että mitä siinä postiluukussa lukee ja minkä näet ensimmäisenä silmät avattuasi 😀

    • Eeva Kolu 22.1.2015 at 12:01

      Siis mitä ihmettä?! Nyt on kyllä kummallista. Kertoisitko millä selaimella/laitteella luet blogia? (Ps. luukussa lukee KIRJEITÄ ja ikkunasta näkyy taivas 🙂

      • Audrey 27.1.2015 at 12:01

        Hups, unohdin vastata tähän. Nyt kyllä näkyy tekstit taas ihan selvästi, mutta aiemmin ei näkynyt mitään. Käytän Chromea ja otin äskettäin Adblockin pois päältä, joten en tiedä onko sillä vaikutusta? 🙂

        • Pekka 30.1.2015 at 11:13

          Selainten lisävimpaimilla on joskus paha tapa sotkea muuta toimintaa, hyvä että löysit tekijän joka vaikutti 🙂

  • Lisbeth 22.1.2015 at 11:31

    Ihan pakko sanoa, että olen kerran ostanut 30-luvun talosta asunnon melkein vain siitä syystä, että postiluukussa luki tuo ”kirjeitä” 🙂

    • Eeva Kolu 22.1.2015 at 12:04

      En yhtään ihmettele!

  • Ilona 22.1.2015 at 11:58

    Nyt on pakko kommentoida tähän postaukseen, vaikka sitä en usein tee. Tahdoin vain sanoa, että saat tällaisen tylsistyneen kotiäidinkin haaveilemaan ihan muusta kuin omakotitalosta maalla ja kakaroista pihalla. Melkein jo tunsin olevani raikas city-sinkku, jonka elämä on täynnä mahdollisuuksia, vaikka sydän joskus raskas olisikin.

    Upea kaikessa rosoisuudessaan tuo Helsingin kattojen yllä oleva asuntosi, toivottavasti sen uusi asukas arvostaa maisemaa yhtä paljon kuin sinä! Itse laitan nyt luomuhunajaa teeheni ja jatkan ulkona olevien lastenvaunujen katselua…

    • Eeva Kolu 22.1.2015 at 12:05

      Kiitos kommentistasi Ilona! Ja hei, onhan sunkin elämä täynnä mahdollisuuksia, mäkin haaveilen välillä talosta maalla ja kakaroista pihalla 😉

  • Moi 22.1.2015 at 12:58

    Turusta piti saada aikanaan vuokrakämppä, missä oli niin pikkuruinen keittiönurkkaus ettei sinne mahtunut jääkaappia ja kämpän pohjapiirrustus oli muutenkin aivan järjetön ja epäkäytännöllinen. Mutta se oli kaunis 20-luvun talo korkeilla huoneilla ja ihanilla ikkunalaudoilla, joten hällä väliä.

  • katiaviron 22.1.2015 at 4:58

    Nyt kun ajattelen niin mun ja mieheni kaikki kodit ovat olleet nimenomaan niitä joissa kolhii itseään kummallisissa nurkissa, joissa ei ole säilytystilaa (mikä on oikeastaan siunaus), joissa parasta on näkymä tai kitisevä lattia tai toimimaton mutta kaunis takka.

  • Heidi 22.1.2015 at 6:15

    Ikkunanäkymät ovat tärkeitä. On hyvä jos näkee luontoa, taivasta, puita tai vettä. Parhaimmassa tapauksessa kaikkea näitä. Mitä näet uuden asuntosi ikkunasta?

  • A 23.1.2015 at 11:15

    Hei, Kohta entinen kotisi vaikuttaa ihanalta sen vajauksista huolimatta, onkohan tähän tulossa jo uusi asukas. Olen nimittäin kiinnostunut, laittaisitko minulle kehen voin olla yhteydessä jos…

    Ja uuteen kotiisi lämpimiä, kirkkaita ja hyvviä tuulia!

    • Eeva Kolu 23.1.2015 at 5:13

      Heippa A, koti on jo löytänyt uuden asukkaan. Mukavaa viikonloppua!

  • kuuntelija 24.1.2015 at 7:07

    Kirjoitat kyllä tosi kauniisti.