Tiedättekös, mitä tajusin yhtenä aamuna?
Että jos maailmassa on yksi asia, joka tekee minut joka ikinen kerta onnelliseksi, se on… astiakaappini. Yllätyin tästä havainnosta vähän itsekin, mutta niin se on.
Aina kun avaan astiakaapin, tulen hyvälle tuulelle. Pysähdyn hetkeksi ihastelemaan sekalaista seurakuntaani.
Siellä on kaikkea riittävästi muttei yhtään liikaa. Olen valikoinut huolella ja ennen kaikkea tunteella joka ikisen astian. Luulen, että juuri sen vuoksi kaapin avaaminen tekee minut joka kerta onnelliseksi, eivät niinkään ne itse astiat…
… vaikka rakastan kyllä niitä kaikkia. (Älkää kertoko laseille, mutta rakastan keramiikkaa ja puisia lautasia vielä vähän enemmän.)
Moneen liittyy löytämisen riemua ja tarinoita, kaikki on haalittu eri paikoista ympäri Suomea ja maailmaa. Mikään ei varsinaisesti mätsää, ja silti kaikki sopii täydellisesti yhteen.
Luulen, että tässä ollaan nyt jonkin suuremman totuuden äärellä.
Mistä nuo ihanat kristallilasit on? Just tuollaisia olen etsiskellyt.
Lasit näyttää Hobstareilta, joita myydään ympäri Suomea sisustus/lifestylemyymälöissä. Googlaamalla ”Hobstar” löytyy myyntipaikkoja.
Kiitti, noitahan ne just taitaa olla.
Pienet asiat arjessa on niitä jotka tekee onnelliseksi – ja kodin esineissä tärkeintä kyllä on juuri se, että ne on valittu tunteella, ja että niihin liittyy joku tarina, silloin niiden kanssa viihtyy. Ihana astiakaappi. <3
Näinpä juuri 🙂
ihania astioita <3 mä oon kans yks astiafriikki. mulla on niitä ihan liikaa. mutta ne on niitä arjen ilahduttajia!
Mulla on itse asiassa tosi vähän astioita (no vähän on kyllä kaappitilaakin), sitä suuremmalla syyllä kaikkien pitää olla IHANIA! Mutta ymmärrän hyvin tuon astioiden kertymisen, ne on niin ihania esineitä…
Joo, I feel you. Meneillään just karsinta, omaa silmää ei-miellyttävät kiertoon 🙂
”Maailmassa on liikaa ihania astioita ja liian vähän kaappitilaa”.
Omassa kaapissa on sellaisiakin jotka pitäisi laittaa kiertoon, mutta paljon ihania ja rakkaita astioita. Osa itse ostettuja, osa perittyjä, osa lahjaksi saatuja.
Kannattaa laittaa ne kiertoon joutavat kiertoon, niin sitten ne ihanat ja rakkaat saa enemmän tilaa loistaa 🙂
Saisiko noiden hurmaavien sinikorvaisten, kuvioitujen teekupposten valmistajasta tai mallista lisätietoja? 🙂
Ne on Meksikosta, perinteistä Pueblan kaupungin keramiikkaa 🙂
Mä söin aikoinaan varmaan vuoden Kellogs-paketin mukana tulleesta kulhosta, koska en vaan suostunut ostamaan ”jotain” astioita vaan odotin kunnes ne oikeat lautaset tulee kohdalle. Tulihan ne ja niitä ostin, mutta sitten menivät lopettamaan sen sarjan. Sitten syötiin siltä yhdeltä ehjäksi jääneeltä lautaselta (ja siitä Kellogs-kupista) kunnes löysin Sarjattoman. Murokulhot silti toin rahtasin vaihtarireissusta Koreasta sen jälkeen kun Suomesta olin etsinyt 5 vuotta eikä kukaan tuntunut osaavan valmistaa oikeanlaisia. Ja miltä tuntuukaan nähdä päivittäin omassa kaapissa kokonainen lasisto, jonka sain isovanhemmiltani toissa jouluna. He saivat sen 60 vuotta sitten häälahjaksi!
Tää oli musta jotenkin aivan ihana stoori, että miten ne muut astiat hajoili mutta aina vaan palattiin takaisin siihen Kelloggs-kulhoon. Nauti lasistostasi!