Kylmän päivän lämmin salaatti

Kasvisreseptejä on toivottu paljon. Tässä yksi, joka syntyi kun iskin yhteen kaikki jämät, mitä jääkaapista löytyi.

Siitä tuli niin hyvää, että seuraavana päivänä ostin siihen ainekset kaupasta ihan tarkoituksella ja tein uudestaan.

bataattisalaatti-(1-of-1)

Talvella en voi edes kuvitella syöväni kylmää salaattia pääruuaksi, jo pelkästä ajatuksesta tulee vilunväreitä ja väsymys. Mutta kylmällä kelillä tekee aina mieli juureksia. Ja mausteita. Tässä on molempia, ja salaattikin maistuu, kunhan se on lämmin.

Mausteinen mustapapu-juuressalaatti

(kahdelle)

1 keskikokoinen bataatti (n. 200 g)
2-3 porkkanaa
oliiviöljyä
1 tl jauhettua juustokuminaa
hyppysellinen kanelia
cayenne-pippuria maun mukaan
suolaa
mustapippuria

1 tkl (275-400 g) mustapapuja
100 g fetajuustoa
tuoretta persiljaa tai korianteria
loraus sitruuna- tai limemehua

Halutessasi kuori juurekset (itse yleensä jätän kuoret, koska olen laiska ja koska niissä on ravintoaineita). Leikkaa bataatti kuutioiksi ja porkkanat noin pikkusormen paksuisiksi tikuiksi.

Levitä juurekset leivinpaperille ja lorauta päälle reilu loraus oliiviöljyä. Mausta juustokuminalla, kanelilla, cayennepippurilla, suolalla ja mustapippurilla. Paahda 225-asteisessa uunissa n. puoli tuntia tai kunnes juurekset ovat sopivan paahtuneita ja alkavat hieman tummua reunoista. Kääntele kerran paistoajan puolivälissä.

Sekoita keskenään juurekset ja mustapavut. Murustele päälle feta ja silppua persilja tai korianteri. Mausta lorauksella sitruuna- tai limemehua. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Salaatin voi syödä lämpimänä tai kylmänä, mutta minusta se on parhaimmillaan lämpimänä. Jos säästät osan seuraavaan päivään ja syöt salaatin kylmänä, voit lisätä hieman oliiviöljyä kastikkeeksi.

 


Alkuun valokuvausharrastuksessa

fenkolilinssikeitto-(1-of-3)Blogiani pitkään lukeneet ehkä tietävät, että olen kulkenut kuvaajana pitkän matkan. Alkuaikojen kuvani olivat… noh, sanotaan, että hellyyttäviä. (Vaihtoehtoisia ilmaisuja: tosi ruma jne.)

Näyttäisin mielelläni vertailun vuoksi jonkin näistä mestariteoksista, mutta alkuaikojen kuvia ei ole säästynyt – mielestäni elämä on liian lyhyt varmuuskopioimiseen ja annan vanhojen kansioiden kuolla samaa tahtia läppäreiden kanssa. Ehkä parempi niin, vaikka olivathan ne suoraan keittiön loisteputkien alla otetut vihreänkelmeät lähikuvat lasagnesta melkoista modernin taiteen tykitystä.

Kuvaamisesta on vuosien varrella tullut niin paljon kysymyksiä, että tein tässä vielä julkisen kuvaajaurani päätteeksi tiivistelmän vinkeistäni. Ensimmäinen osa käsittelee niitä yleisimmin kysyttyjä juttuja, jotka itse asiassa kaikki liittyvät alkuun pääsemiseen valokuvaharrastuksessa. Toisessa osassa jaan omat vinkkini niille, joilla kamera on jo kädessä.

pauliina-(3-of-10)

Kännykkäkuvaamisen aikakaudella oikean kameran hallinnasta voi olla yllättävää hyötyä muillekin kuin ammattikuvaajille, toimittajille ja bloggaajille. Olitpa yksityisyrittäjä, joka tarvitsee kuvia nettisivuilleen, tai halusitpa vain yllättää ystävät tai sukulaiset kivalla lahjalla (paperille teetetty kuva – melkoista luksusta vuonna 2016!), kuvaaminen on hyvä taito hallita. Ennen kaikkea valokuvaaminen on hauska, luova ja palkitseva harrastus, jossa uuden oppiminen ei lopu ikinä.

Totean jälleen kerran: en ole ammattilainen enkä edes erityisen lahjakas. Nämä vinkit ovat amatööriltä amatööreille. Toivottavasti niistä on iloa valokuvaharrastuksessa!

kesakuu15-(11-of-11)

Millainen kamera kannattaa hankkia?

Ihan millainen vain, kunhan sitä opettelee käyttämään! Ihmiset tuntuvat usein ajattelevan, että hyvien kuvien salaisuus on tietyssä kamerassa tai linssissä, ja niin se osittain onkin – mutta vasta kun niistä tajuaa jotain.

Yleisesti hyväksytty neuvo on aloittaa pokkarikamerasta, joka todennäköisesti löytyy jo kotoa. Itse kuitenkin innostuin valokuvaamisesta nimenomaan vasta kun ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Markkinoilla on nykyään todella hyviä, kohtuuhintaisia, aloittelijoille sopivia järkkäreitä, joilla on hyvä aloittaa valokuvaamisen perusteiden opettelu. Yleensä niillä saa aikaan tosi hyvää jälkeäkin! Hinnat lähtevät n. 350 eurosta ylöspäin.

Ja sitten se ylivoimaisesti kysytyin kysymys: Mitä kameraa käytän? Itse kuvaan tällä hetkellä Nikonin D750:llä, joka on ihan huikea enkä ole täysin vakuuttunut, että olen kuvaajana sen arvoinen. Suosittelen tuota kameraa varauksetta niille, joilla on jo kokemusta järkkärikuvaamisesta ja kunnianhimoa kuvaamisen suhteen, mutta aloittelija ei missään nimessä tarvitse noin jämerää (tai arvokasta) kalustoa. Ennen D750:ta kuvasin Nikonin harrastelijajärkkärillä, jonka tämänhetkinen vastine taitaa olla D3300.

istanbul-(47-of-48)

Mistä kannattaa aloittaa kuvaamisen opettelu?

Aluksi kannattaa tutustua valokuvauksen perusasioihin:

  • Mitkä kaikki tekijät vaikuttavat valotukseen?
  • Mitä tarkoittaa valotusaika?
  • Mitä tarkoittaa aukko?
  • Mitä tarkoittaa ISO-herkkyys?
  • Mitä tarkoittaa polttoväli?
  • Mitä tarkoittaa syväterävyys?
  • Mitä tarkoittaa valkotasapaino?

Kun tiedät nämä, tiedät oikeastaan kaiken, mitä tarvitsee tietää hienojen kuvien ottamiseen – loppu on hienosäätöä. Näihin kaikkiin löydät vastauksen valokuvaamisen oppikirjasta… tai yksinkertaisella Google-haulla. En osaa ikävä kyllä suositella mitään tiettyä sivustoa tai opusta – itse olen saanut perusoppini kuvaustaitoisilta ihmisiltä elämässäni ja sitten tehnyt Google-iskuja asioiden syventämiseksi.

Nykyaikaiset kamerat ovat niin fiksuja ja hyviä, että tajuamatta kuvaamisesta mitään voi silti saada todella hyviä kuvia – tuurilla. Kun osaat perusasiat, et ole tuurista riippuvainen, vaan aina tilanteen herra.

aitienpaiva-(5-of-6)

Hyvä tapa oppia on keskittyä yhteen yllä listatuista asioista kerrallaan ja tutustua siihen ensin teoriassa ja sitten käytännössä. Sanotaan vaikka, että haluaisin ymmärtää, mitä tarkoittaa aukko (olen kirjoittanut aiheesta täällä). Selvittäisin ensin lukemalla, mikä on aukko ja mikä on sen rooli valokuvaamisessa. Sen jälkeen ottaisin kameran käteen ja alkaisin kokeilla, miten aukon säätäminen vaikuttaa valokuvien lopputulokseen. Seuraavana päivänä tekisin saman ISO-herkkyyden kanssa, jne.

Aloittelijan ei kannata heti alkaa kuvata täysmanuaaliasetuksilla, mutta ei myöskään jämähtää täysautomaattiasetuksiin – siinähän katoaa koko järkkärikuvaamisen idea! Minulle helpointa oli aloittaa aukonvalintatilalla (A tai Av), jossa kuvaaja valitsee aukon mutta kamera säätää valotusajan. Kun sen alkaa hallita, voi siirtyä manuaaliin.

takkilokakuu-(3-of-7)

Millainen objektiivi kannattaa hankkia?

Tämä kappale on tarkoituksella edellisen jälkeen, sillä mielestäni objektiivikaupoille ei kannata lähteä ennen kuin tajuaa valokuvaamisen perusasiat. Järkkärin rungon mukana tulee yleensä ihan kelpo zoomiobjektiivi, jolla on hyvä aloittaa. Kun haluaa viedä harrastuksen seuraavalle tasolle, voi hankkia toisen linssin, jolla saa vaihtelua kuviin. Suurelle osalle ensimmäinen lisähankinta on 50-millinen linssi, joka onkin erinomainen valinta esimerkiksi muotokuviin. Jos haluaa kuvata laajakuvaa kuten maisemia tai sisustuskuvia, voi esimerkiksi valovoimainen 24 mm linssi olla hyvä vaihtoehto. Useimmilla valmistajilla on näistä linsseistä markkinoilla suhteellisen edulliset versiot.

Linssejä ei kannata ostaa ennen kuin ymmärrät miten polttoväli ja aukko vaikuttavat kuvan lopputulokseen, koska tarvitset tätä ymmärrystä oikean linssin valintaan.

aukko (2 of 4)

(Varoitus: seuraava tekstinpätkä saattaa olla uhkaava, jos et vielä tajua kuvaamisesta mitään, mutta älä lannistu! Lukemalla perusasiat tässä kaikessa on ihan pian järkeä.)

Objektiivien hinnat vaihtelevat alle satasesta tuhansiin euroihin. Aloittelija ei tarvitse superkalliita hifistelylinssejä, vaan valinnassa tärkeimmät ominaisuudet ovat perusasiat: polttoväli ja linssin valovoima eli maksimiaukko. Kiinteäpolttovälisellä objektiivilla tarkoitetaan linssiä, jolla ei voi zoomata, eli kuvaat aina samalla polttovälillä. Valovoima ilmoitetaan f-lukuna objektiivin nimessä, eli esimerkiksi ”Nikkor AF-S 50 mm f/1.8” tarkoittaa, että objektiivin polttoväli on kiinteä 5o mm ja maksimiaukko 1.8. Zoomiobjektiiveissa kannattaa huomioida, että yleensä (ei aina) maksimiaukko ei ole sama kaikilla polttoväleillä. Myös tämän näkee linssin nimestä, esim. Nikkor AF-S 28-300 mm/3.5 – 5.6 tarkoittaa, että linssillä voi kuvata polttoväleillä 28-300 mm ja maksimiaukko vaihtelee 3.5 ja 5.6 välillä.

Jos kaipaakin nimenomaan valovoimaa, voi jokin kiinteäpolttovälinen linssi olla aloittelijalle paras vaihtoehto, sillä valovoimaiset zoomit tuppaavat maksamaan.

laivalla-(8-of-23)

Suosin itse kiinteäpolttovälisiä objektiiveja ja ylivoimaisesti eniten kuvaan 50-millisellä (Nikkor 50 mm f/1.4). Tykkään siitä, että kiinteäpolttovälisellä linssillä tiedän aina suunnilleen, millaisen lopputuloksen saan. (Kuvaamisesta tietämättömät ihmiset eivät usein ymmärrä, että zoomaaminen vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin pelkkään kuvan rajaukseen.) Nämä ovat kuitenkin makuasioita – moni rakastaa kuvata zoomeilla ja pitää kiinteäpolttovälisiä linssejä rajoittavina. On joka tapauksessa hyvä kuvata jonkin verran molemmilla, jotta ymmärtää, mikä vaikutus zoomaamisella on lopputulokseen ja löytää oman kuvaustyylinsä.

Lisähuomautuksena: samalla objektiivilla saa erilaisen lopputuloksen riippuen siitä, kuvaatko kroppikenno- vai täyskennorungolla. Harrastajajärkkärit ovat kuitenkin käytännössä aina kroppikennoisia, joten aloittelijana sinun ei tarvitse vaivata tällä päätäsi, mutta tästäkin on hyvä olla tietoinen!

subru-(15-of-16)

Mitä aloittelijan kannattaa kuvata?

Kaikkea! Moni tykkää irvailla sille kuinka aloittelevat kuvaajat kuvaavat lähikuvia kukista ja omista kengistään, mutta mitä sitten? Kuvaa, kuvaa, kuvaa, vain sillä tavalla voi oppia. Aluksi ei todellakaan kannata olla huolissaan kuviensa omaperäisyydestä, luovuudesta tai taiteellisesta sisällöstä, vaan kuvata vain mahdollisimman paljon. Sillä tavalla oppii tekniset perusteet ja saa kameran haltuun.

Vaikka kannattaa kuvata paljon, ei kuitenkaan kannata kuvata holtittomasti. Heti alusta asti opit enemmän, kun käytät pari sekuntia kuvakulman ja rajauksen miettimiseen ennen kuin painat laukaisinta.

Valokuvaamisen tekniikkaa voisi verrata kielioppiin: sitä voi hallita kieliopin täydellisesti, mutta kirjoittaa silti pitkäveteistä tekstiä, jossa ei ole mitään sisältöä. Toisaalta tietty määrä kieliopin hallintaa vaaditaan, jotta ne säkenöivät ajatukset saa muille ihmisille ymmärrettävään muotoon. Sama pätee kuvaamiseen – hyvä tilanne ja tunnelma on paljon kiinnostavampaa kuin teknisesti täydellinen kuva, mutta ilman minkäänlaista teknistä osaamista et saa kuviin vangittua omaa visiotasi.

kevatkadut-(4-of-6)

Kuvaa kaikkea, mitä pidät vähänkään kiinnostavana. Kun on kuvannut jonkin aikaa, silmä alkaa harjaantua, ja alat huomata ympäristössäsi täysin uudenlaisia asioita ja kuvakulmia. Alat pitää kiinnostavina asioita, joita et aiemmin edes huomannut.

Armollisinta on aloittaa kuvaaminen luonnonvalossa, valoisaan aikaan, ilman salamaa, ei suorassa auringonpaisteessa. Hämärä, keinovalo, ärjyn kirkas auringonpaiste ja salamalla kuvaaminen vaativat jo astetta enemmän kikkailua.

Hyviä harjoituskohteita ovat elottomat esineet, asetelmat sekä ihmiset, jotka viihtyvät kameran edessä. Haastavampia kohteita ovat lapset, eläimet, aikuiset, jotka inhoavat olla valokuvissa, maisemat sekä ruoka. (Toisin kuin usein luullaan, hyvän ruokakuvan ottaminen on oikeasti vaikeaa.) Mutta nämä alkavat olla jo seuraavan postauksen juttuja…

Toivottavasti tämä vastasi joihinkin kysymyksiinne! Kuvaamisen iloa!

powered-by-nikon


Heroes

bowie

Hänen ansiostaan halusin lähiöteininä pukeutua tekoturkissomisteiseen takkiin ja piirtää silmiin mustat rajaukset. Mutta ennen kaikkea hänen ansiostaan uskalsin tehdä niin, vaikka kaikilla kuului olla Helly Hansenin toppatakki.

Ja kun 15 vuotta myöhemmin pohdin elämäni vaikeinta päätöstä, hän lauloi turn and face the strange niin kauan että uskoin.

Kiitos Bowie, ikuisesti inspiroiva.

And we kissed, 
as though nothing could fall
and the shame was on the other side.


Sunnuntai

Kiitos ystävät kaikista viesteistänne. Niitä on reilun viikon ajan suorastaan ryöpynnyt sähköpostiini, blogin kommenttilaatikkoon, Facebookiin ja Instagramiin. Olen häkeltynyt ja yritän vastata kaikille, mutta jos joku jää, niin tietäkää, että jokaikinen on luettu ja jokaiselle on hymyilty. Toisille jopa vähän itketty. Kaikista liikututtu ja tunnettu kiitollisuutta.

sondag-(1-of-2)

On ollut uskomatonta tajuta, miten monille ja missä kaikissa tilanteissa tämä blogi on ollut tavalla tai toisella läsnä. Viesteissä on puhuttu kosinnoista ja armeijan teltoista. Opiskelijabokseista ja synnytyslaitoksista, Meksikosta ja Joensuusta. Kiitos, on ollut kunnia saada olla hetkissänne mukana, vaikka tietämättänikin.

Viestien lukeminen on ollut ihanaa, mutta haikeaa. Pieni jossittelija sisälläni ajattelee: mitä jos olisin saanut ne kaikki ihmeelliset ihanat taianomaiset viestit jo ennen kuin päätin lopettaa bloggaamisen? Siinäpä ennen kaikkea muistutus itselleni – jos on hyvää sanottavaa, sano. Mielellään heti. 

(Ja nyt harmittaa, että en muistanut perjantaina lounaalta lähtiessäni kehua vuolaasti Latva-baarin punaviinistä lihapataa. Toivottavasti viesti matkaa perille jotain kautta. Oli nimittäin mainio pata.)

sondag-(2-of-2)Mitä muuta kuuluu viime päiviin? Kävin katsomassa uuden Tarantinon ja jouduin toteamaan, että ehkä jo tovin vaikeuksissa ollut suhteeni Tarantinon kanssa on nyt lopullisesti kuopattu. Seuraavana päivänä kävin katsomassa pietarilaisen balettiteatterin versoin Joutsenlammesta. Siinä tarinan alkuperäinen traaginen loppu oli muutettu onnelliseksi. Tanssijat olivat upeita, mutta jäi vähän väljähtänyt maku suuhun, eikä johtunut Finlandia-talon kahvista.

Viikon parhaan taide-elämyksen tarjosikin lopulta oman keittiöni ikkuna. Tänään olen istuskellut laudalla pitkään ja katsellut miten lumi sataa maahan. Jänniä kiertoteitä. Kun hiutaleita katsoo tarkkaan huomaa, että ne leijailevat itse asiassa ylöspäin, heittävät piruetteja (kuin pietarilaiset balettitanssijat konsanaan, jep jep) ja satavat kaikkiin muihin suuntiin paitsi alaspäin. Miten ne koskaan päätyvät maahan ja narskumaan kenkieni alle, sitä en tiedä.