Enää en ole nälkäinen

Pari asiaa, jotka olen oppinut ruuasta ja syömisestä tänä kesänä.

(Okei, osa on toki jo vanhoja totuuksia, mutta niitäkin on välillä hyvä kirkastaa.)

resepti5

Ruoka on ruokaa, mutta ruuasta tulee ateria vasta kun sen ympärille kietoutuu jotain muuta. Tunnelma, katettu pöytä ja ihan aito pysähtymisen hetki.

Note to self: Sohvalla kulhosta kaavittu riisimössö Netflixin pauhatessa taustalla ei ole ateria. Siitä lähtee ehkä fyysinen nälkä, mutta minusta kun tuntuu, että ihmiset ovat nykyään kauhean nälissään vaikka syövät liikaa. Kai se on hyvien, aidosti tyydyttävien kokemusten nälkää.

resepti6

Olen onnellinen ja onnekas, kun yksineläjän statuksestani huolimatta saan syödä seurassa monta kertaa viikossa. Yhdessä pöydän ääressä nautittu ateria ravitsee meinaans ruumista ja sielua. Sen jälkeen on niin tyytyväinen olo, ettei edes kaipaa jälkiruokaa. (Tosin en kieltäydy, jos sitäkin on.)

Ja yhdessä kokkaaminen – sekin on paljon kivempaa. Yksi pilkkoo, toinen tarjoilee kokille viiniä, kolmas kertoo vaihdellen joko hyviä tai huonoja juttuja.

reseptit8

Toisaalta olen oppinut, että yksinkin voi nauttia täydellisen aterian. Koostan sen parista eri ruokalajista (ja kun puhun ruokalajeista, tarkoitan niin yksinkertaisia asioita, että naurattaa – vihersalaattia ja kastiketta, lohipalaa, etikkakurkkuja, keitettyjä perunoita, raastettua porkkanaa, suoraan purkista kaiveltuja oliiveja).

Katan kauniisti, istun pöydän ääreen ja pureskelen rauhassa.

reseptit10

Kun ymmärtää, että alkusalaatiksi riittää jokin vihannes, oliiviöljy, suola ja mustapippuri ja jälkiruuaksi hedelmä tai pari palaa suklaata, on yhtäkkiä varsin helppoa olla se nainen, joka loihtii hetkessä kahden tai kolmen ruokalajin aterian.

Yksinkertainen ruoka on sitä paitsi parasta. Huutaisin halleluja, jos Helsingissä joku kokki olisi niin rohkea, että uskaltaisi tarjoilla ravintolassaan oikeasti yksinkertaista ruokaa. Ajatelkaa vaikka Italiaa. Siellä salaatti voi olla ihan vain tomaatti + oliiviöljy + suola.

reseptit9

Oliiviöljystä puheenollen – olen tänä kesänä vasta todella tajunnut hyvän oliiviöljyn merkityksen. Jos saisin antaa yhden neuvon maistuvampaan arkeen, se olisi: osta parasta oliiviöljyä, johon sinulla on varaa. Kaikki muuttuu sen jälkeen helpommaksi. Ei tarvitse tehdä kastikkeita. Aina on jotain leivän päälle. Salaatit ja vihannekset maistuvat tajunnanräjäyttäviltä.

Kaapissani on nykyään aina kaksi oliiviöljypulloa: halpa pullo paistamiseen, kallis maustamiseen. Kalliilla ei koskaan paisteta.

reseptit12

Melkein yhtä iso merkitys on suolalla ja pippurilla. Käytän aina pippurimyllyä, en koskaan valmiiksi jauhettua pippuria. Halpoja myllyjä saa vaikka Lidlistä. Jos haluaa tosi tujut maut, kannattaa ostaa kunnon mylly. Minulla ei sellaista ole, ostan joskus kunhan jaksan ja muistan.

Suolaa on hyvä olla kahdenlaista: iso merisuolapaketti pastavettä, patoja ja muita keitettäviä ruokia varten ja pieni purkki hyvää sormisuolaa salaatteihin ja muihin ruokiin, joihin suola ripotellaan vasta lopuksi.

reseptit11

Tässä vielä kaksi kuluneen kesän suosikkireseptiäni, joissa yhdistyy kaksi postauksessa mainittua asiaa: yksinkertaisuus ja hyvä oliiviöljy.

Kumpikaan näistä salaateista ei kaipaisi sitruunan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin lisäksi mitään muuta. Muu on vain ekstraa, tuomaan makuun vaihtelua.

Raaka-aineiden määrälle et tarvitse ohjeita. Luota makuaistiisi – tiedät kyllä oikeat määrät itse.

Kesäkurpitsasalaatti

kesäkurpitsaa
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
chilihiutaleita
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta basilikaa silputtuna

Leikkaa kesäkurpitsa ohuenohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon kaikki muut ainekset paitsi basilika. Anna tekeytyä huoneenlämmössä tunti tai pari tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää basilika joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Fenkolisalaatti

fenkolia
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta minttua silputtuna

Leikkaa fenkolin valkoiset osat ohuiksi siivuiksi. Lisää joukkoon kaikki ainekset lukuunottamatta minttua. Anna tekeytyä huoneenlämmössä ainakin puoli tuntia tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää minttu joukkoon juuri ennen tarjoilua.


Kanelinen ginitoti

Ystäväni Jenna luottaa flunssankarkotuksessa yhteen asiaan: rommitotiin. Oli kurkku kipeänä tai vuotava nenä. Iskipä vilu kaupungilla tai kotona, rommitoti on ratkaisu. Niitä on tilattu Ranskassakin, kielimuurista huolimatta: … une tasse d’eau chaud avec le rhum et le miel sönkönsön… (Muistakaa tämä, jos koskaan löydätte itsenne nenä vuotaen ranskalaisesta ravintolasta, niin pääsette helpommalla: toti on ranskaksigrog. Tärkeä sana.)

Heräsin tänään aamuna pahaenteisen vuotavan nenän ja kipeän kurkun kanssa. Kyllä, flunssa tuli vierailulle – tietysti juuri kun olin hehkuttanut sitä miten en ole kuukausiin ollut kipeänä.

reseptit4

Koska olin jo käynyt läpi omat takuuvarmat flunssankarkoitusniksini – inkivääriä, kurkumaa ja intialaista noutoruokaa – ja koska minulla oli ikävä Jennaa, ryhdyin totinkeittopuuhiin. Paitsi, ettei minulla ollut rommia. Eikä viskiä, eikä mitään muutakaan perinteistä totimatskua. Vain Aperolia ja giniä.

Niin eksoottinen ajatus kuin Aperol-toti olisikin ollut, päätin kuitenkin värkkäillä flunssacocktailini ginistä. Ja voi hyvänen aika, siitä tuli ihan mahottoman hyvää. Itse asiassa pidän tästä enemmän kuin rommitotista. Saatan tarjoilla näitä muillekin kuin flunssapotilaille, vaikka talvella vaihtoehtona glögille. Jos huushollista olisi löytynyt tuoretta inkivääriä, sitä olisi hyvin voinut vielä viipaloida mukaan.

Tässähän tämä lauantai-ilta sitten kuluukin, ihan siedettävästi: toti kouraan, torkkupeitto harteille ja The Wire pyörimään läppäriltä.

(Mielessä kävi sellainenkin ajatus, että ehkä olen psyykannut alitajuisesti itselleni flunssan, jotta minulla olisi hyvä syy olla tekemättä mitään muuta kuin töllöttää Wireä jakso toisensa perään.)

Kanelinen ginitoti

(1 annos)

loraus giniä
kuumaa vettä
1 tl hunajaa
hyppysellinen kanelia
n. 1 rkl tuorepuristettua sitruunamehua

Sekoita kaikki aineet keskenään. Älä käytä ihan kiehuvaa vettä, jotta hunajan ja sitruunan hyvää tekevät entsyymit ja vitamiinit eivät tuhoudu.


Mausteinen bataatti-kookoskeitto

Koska blogini lukijoista merkittävä osuus koostuu entisistä ja nykyisistä turkulaisista, uskallan esittää kysymyksen: kuka muu muistaa Turun Kauppakorkeakoulun ruokalan legendaariset keittolounaat?

Eurolla sai syödä keittoa, salaattia ja leipää niin paljon kuin jaksoi. Lopulta ruokala oli niin täynnä lähialueen opiskelijoita keiton perässä (kerrankin sen ihan oikean keiton), että hinta jouduttiin tuplaamaan pahimman ryysiksen taltuttamiseksi.

Söin opiskeluaikoina niin paljon kasvissosekeittoja – viisi kertaa viikossa – että minun ei tehnyt niitä vuosikausiin mieli. (Sen sijaan muistelen edelleen kaiholla sitä Amican Onnenleipä-ruisleipää – miksei sitä voi ostaa kaupasta?)

Alan ilmeisesti päästä hiljalleen traumoistani yli, sillä eilen tuli mieleen tehdä pitkästä aikaa kasvissosekeittoa. Himotti erityisesti jokin mausteinen, joten väkersin tällaisen Thaimaa-inspiroituneen bataattisopan. Tulipa hyvää!

reseptit3

Sosekeiton konsepti on minusta edelleen vähän riskaabeli – tosi hyvästä horroriin on lyhyt matka. Omat henkilökohtaiset sosekeittoteesini ovat:

1. Sosekeitto saa olla reteästi juoksevaa – paksusta tönköstä sopasta tulee mieleen vauvanruoka.

2. En ole äärivaihtoehtojen ystävä, paitsi keitoissa. Joko se on pureskeltava keitto tai sitten ei. Tiukka ei sattumille sosekeitoissa, joten sauvasekoittimet täysille ja sileäksi koko roska!

3. Tarpeeksi mausteita, suolaa ja happoja – liian mieto maku yhdistettynä sileään koostumukseen on yhtä kuin vauvanruoka.

4. KUUMAA kiitos. Koska väljähtänyt keitto on yhtä kuin…  no arvasitte tämän jo… vauvanruoka.

Mausteinen bataatti-kookoskeitto 

(2:lle pääruuaksi, 4:lle alkuruuaksi)

400-500 g bataattia
1 porkkana
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 tuore chili (tai maun mukaan)
paistamiseen kookosöljyä (tai muuta ruokaöljyä)
2 tl punaista thai-currytahnaa
5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa
2 dl kookoskermaa**
1 limen mehu
tuoretta korianteria

Kuori bataatti, porkkana ja inkivääri. Kuutioi bataatti ja porkkana ja silppua chili ja inkivääri. Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota chiliä, inkivääriä ja currytahnaa minuutti tai pari. Lisää porkkana ja bataatti ja kuullota hetki. Lisää kana- tai kasvisliemi ja suola.

Kiehauta ja anna porista keskilämmöllä n. 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Poista liedeltä ja soseuta täysin sileäksi. Lisää joukkoon kookoskerma ja kuumenna tarvittaessa keitto uudestaan. Lisää halutessasi myös hieman vettä tai lientä, jos keitto on kiehunut liian paksuksi.

Purista joukkoon limen mehu ennen tarjoilua ja silppua kunkin annoksen päälle tuoretta korianteria.

**kookoskerma on ikään kuin kermaisempaa ja paksumpaa kookosmaitoa ja sitä myydään yleensä 2 desin pahvipakkauksissa. Merkki on useimmiten joko Kara tai Blue Dragon. Jos et löydä, niin voit korvata kookoskerman kookosmaidolla.


Talvicocktail: Verigreippi gin&tonic

Juhlin synttäreitäni tänä vuonna varsin matalalla profiililla, mutten sentään niin matalalla etten olisi kehitellyt päivää varten omaa cocktailia. (Tämä on mielestäni onnistuneiden kemujen tärkeimpiä oivalluksia: en edes yritä tehdä cocktaileja monikossa vaan päätän aina yhden ”päivän cocktailin” joita fiksaan illan mittaan kaikille halukkaille. Ei-halukkaat saavat juoda valkkaria tai purra kynsiään.)

reseptit1

Greippimehulla maustettu gin&tonic sopii meille, joiden suupielet eivät käänny kitkeristä mauista ruttuun vaan tyytyväiseen ja onnelliseen hymyyn. Ei siis drinkki ihan kaikkien makuun.

Verigreippi tuo klassiseen g&t:hen aavistuksen hedelmäisyyttä ja raikkautta, mutta mikä tärkeintä se tekee siitä hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen värisen. Ja tuo sen tiukasti sesonkiin kiinni – paras sitruskausi alkaa nyt ja kestää koko talven.

reseptit2

Käytä ehdottomasti tähän drinkkiin tuorepuristettua verigreippiä. Greipit ovat niin mehuisia että muutamalla greipillä teet drinkit jo isommallekin joukolle. Makuun vaikuttaa tietysti myös tonic-vesi, jotka ovat merkistä riippuen ihan eri makuisia. Omat suosikkini ovat Fever Tree ja Fentimans.

Verigreippi gin&tonic (yksi annos)

4 cl giniä
4 cl tuorepuristettua verigreippimehua
10 cl tonic-vettä (tai maun mukaan)
reilusti jäitä
verigreippisiivu