Joulunodotusta

joulukuu-(4-of-5)Joulun tuloa ei voi estää. Ja miksipä estäisinkään, onhan se the moooost wonderful time of the year…

Tällä viikolla olen tehnyt kotiin suursiivouksen (ja sotkenut koko kämpän sitten taas uudestaan), hakenut joulukukat, ilmoittautunut jouluaaton soppakeittiöön ja lähettänyt miljardi viestiä jouluporukan Facebook-viestiketjuun (vietämme joulua sekalaisella kaveriporukalla ja kilpavarustelu ruokapuolella on jo alkanut).  Tätä kirjoittaessani joku toteutti juuri ääneen lausumattoman toiveeni ja pisti soimaan Last Christmasin.

joulukuu-(1-of-5)

Olen myös toteuttanut tärkeän tradition. Joka vuosi ostan Fazerin konvehtirasian, makaan sohvalla suklaarasia vatsan päällä, katson joululeffoja ja syön koko rasian itse. (Tänä vuonna tosin kaikki maut rasiassa ja itse rasiakin oli vaihdettu eikä mielestäni tällä kertaa parempaan. No mutta, Forrest Gumpia mukaillen – elämä suklaarasia on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä, mitä saa.)

joulukuu-(5-of-5)Joulu on jännää aikaa, kun on henkeen ja vereen jouluihminen mutta samalla yksinasuva sinkku, jonka perhetilannekin on kaikkea muuta kuin perinteinen.  Viime vuonna kaoottisen vuoden jälkeen joulu tuntui ahdistavalta ja karkasin reissuun, jotta ei tarvitsisi ajatella koko asiaa. Jouluaattona taisin syödä japanilaisessa ravintolassa ja havahduin joskus iltapäivällä siihen, mikä päivä on, kun joku toivotti Merry Christmas.

Tänä vuonna ilahduin kun huomasin, että olin taas yhtä innoissani joulusta kuin joskus ennenkin. Haaveilen yhä kuusesta ja koristeista, joulukalentereista, sukista takanreunalla, lahjoista ja pitkästä pöydästä – mutta ehkä sellaistenkin joulujen aika tulee vielä. Siihen asti aion nauttia yksiön joulusta ja juhlapyhistä sekalaisen seurakuntamme kanssa.

joulukuu-(3-of-5)

joulukuu-(2-of-5)

Ihanaa joulunodotusta kaikille!


Serial, kausi kaksi

Huomasitteko jo, että Serialin toinen kausi on alkanut? (Jos olet ihan että öö mikä Serial, olen kirjoittanut aiheesta aiemmin täällä.)

Serialin aiheena on tällä kertaa Afganistanissa kadonnut, Talebanien vankina viisi vuotta ollut amerikkalaissotilas Bowe Bergdahl.

Itse en ollut ensimmäisen jakson jälkeen vielä täysin vakuuttunut kakkoskaudesta – mikä oli pieni pettymys, koska olin odottanut sitä todella pitkään ja kiihkeästi.

serial2-(1-of-1)

Vaikka tuotanto on jälleen tuttua Serial-laatua, ykköskauteen verrattuna eroja on paljon. Tällä kertaa aiheena on jo aiemmin paljon mediahuomiota saanut keissi. Siinä missä ensimmäinen kausi käsitteli ”pienten ihmisten” kohtaloja  – ja toki Bowe Bergdahlinkin tapauksessa on siitä loppujen lopuksi kyse – on kakkoskaudella väkisinkin laajempi yhteiskunnallinen ja poliittinen teema. Soppaa sekoittaa se, että samasta aiheesta suunnitellaan elokuvaa ja Serialin kakkoskausi on tehty yhteistyössä elokuvakäsikirjoittaja Mark Boalin kanssa, joka itsekin tutkii Bergdahlin tapausta.

Mutta kaikista suurin menetys on se, että toimittaja Sarah Koenig ei tällä kertaa puhu kohteensa kanssa lainkaan itse, vaan kaikki Bergdahlin kommentit on nauhoitettu tämän keskusteluista Mark Boalin kanssa. Minusta ykköskauden parhaita hetkiä olivat nimenomaan Koenigin ja murhasta tuomitun Adnan Syedin väliset puhelinkeskustelut, jotka pistivät paitsi Koenigin myös kuuntelijan pohtimaan kaikenlaista – Adnanin syyllisyyttä, oikeusjärjestelmää ja oikeutta, empatiaa, muistia, ajan kulumista…

Mutta mutta. Ensimmäinen jakso on toki vasta ensimmäinen jakso. Vaikka tämä kausi on hyvin erilainen, nuo eroavaisuudet voivat hyvinkin jatkossa osoittautua vahvuuksiksi. Aion toki kuunnella ensi viikollakin.

Joko te kuuntelitte – mitä piditte?


Kun avokado kohtasi tonnikalan…

Tiedän, tiedän.

Mietitte siellä, että ei voi olla totta. Taas se bloggaa avokadopaahtoleivästä.

Mutta. Malttakaa hetki. Tämä on oikeasti hyvä ohje!

tonnikalaavokado-(1-of-3)En ole vuosikausiin ostanut tonnikalaa. Mieleeni on iskostunut sen olevan öbauttiarallaa epäeettisin ruokatuote heti kuivasuolattujen pandavauvojen jälkeen. (Pliis älkää kertoko, jos jossain oikeasti syödään suolattua pandaa.)

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olisin joku eettisen kuluttamisen mallioppilas, mutta meillä kaikilla lienee nämä omat maailmanpelastusjutut, joista tulee fiksaatioita. Esimerkiksi minä lennän useamman kerran vuodessa ulkomaille eli olen kaiken pahan alfa ja omega, mutta en voisi kuvitellakaan ottavani yli 4 minuutin suihkua tai valuttavani hanaa samalla kun harjaan hampaita tai heittäväni pahvia roskikseen.

tonnikalaavokado-(3-of-3)

Nyt taho, johon luotan tällaisissa asioissa, kertoi että MSC-sertifioidun tonnikalan ostaminen on ihan ok. Mene ja tiedä, haluaisin uskoa tähän.

Joten ostin kaksi purkkia tonnikalaa ensimmäistä kertaa 8 vuoteen. Ensimmäistä purkkia hurmostelin. Hurmostelin tosissani. Toisen unohdin kaappiin. No niin… ehkä olen tosiaan 8 vuodessa oppinut elämään ilman tonnikalaa.

Sunnuntaina sain kätevä emäntä -kohtauksen ja päätin kokata kaikki kaapista löytyvät pastapussien jämät, nahistuneet vihannekset, juustonkannikat ja säilyketölkit.

Tässä hötäkässä syntyi yksi illallinen kavereille, pakastimellinen ruokaa tämän ja ensi viikon tarpeisiin, kaksi litraa mehua ja purkillinen tätä avokado-tonnikalalevitettä, jota olen nyt syönyt joka päivä aamupalaksi paahtoleivän päällä. Hyvää ja täyttävää!

(Kannattaa tehdä tästä myös kolmioleipiä, niitähän on paljon hauskempaa syödä. Väliin sopii myös vaikka siivutettu tomaatti ja keitetty kananmuna.)

Avokado-tonnikalalevite

2 kypsää avokadoa (1 isokin voi riittää)
1 purkki tonnikalaa vedessä (MSC-sertfiioitua, tietty)
puolikas omena
puolikkaan sitruunan mehu
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 tl dijon-sinappia
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
suolaa
mustapippuria myllyssä

Halkaise avokado ja kaavi lusikalla hedelmäliha kulhoon. Valuta tonnikala ja laita samaan kulhoon köllöttelemään avokadon kanssa. Pistä koko komeus haarukalla mössöksi. Leikkaa omena pienenpieniksi kuutioiksi ja lisää joukkoon. Lisää sitruunamehu, auringonkukansiemenet, sinappi ja mausteet.

Seos säilyy ilmatiiviisti pakattuna jääkaapissa muutaman päivän. Päällimmäinen kerros tummuu, kuten avokadolla on tapana, mutta se ei haittaa syömistä.


Kaikki se valo

Nappasin reissuun mukaan Anthony Doerrin kirjan Kaikki se valo jota emme näe. En tiennyt yhtään millaiseen teokseen tartuin, mutta voi pojat! Enpä olisi paremmin voinut valita kirjaa pitkälle lentomatkalle.

Tämä on täydellinen kirja paitsi pitkälle lentomatkalle, myös joululomalle: paksu, mutta helppolukuinen ja koukuttava. Viihdyttävä, mutta hyvin kirjoitettu ja fiksu. Liikuttava, mutta toiveikas. Ennen kaikkea kaunis.

kaikkisevalo (1 of 1)

Kirja kertoo kahdesta nuoresta toisen maailmansodan aikaan, saksalaisesta tekniikan ihmelapsesta Werneristä sekä ranskalaisesta sokeasta tytöstä Marie-Lauresta. Ja jossain tarinassa kulkee saksalainen vääpeli, Wernerin sisko sekä mittaamattoman arvokas sininen timantti, johon kerrotaan liittyvän vuosisatoja vanha kirous…

Vahva suositus!