Saavuin eilen Santiagoon. Nakuttelen tätä kännykällä, tuossa kuvassa olevan pöydän äärellä, juon jäähtynyttä kahvia ja tuijottelen ikkunasta tuota samaa maisemaa.
Te näette nuo kauniit talot, minä myös bussit, yliopistolle kiiruhtavat opiskelijat ja rinkkojaan raahaavat turistit. Kuulen autojen tööttäykset ja roska-auton varoitusäänet. On sateinen päivä, yksi reissun monista. Paahdan leipää. Kaikki tuntuu yhtäkkiä niin arkiselta, että itkettää ja naurattaa samaan aikaan. En tee kumpaakaan.
Koko matkan tuntui, kuin olisin jo perillä. Nyt kun olen Santiagossa, ei tunnu yhtään siltä.
Matka oli uskomaton. En osaa vielä selittää miksi, mutta aion yrittää, joskus myöhemmin. Nyt lähden ostamaan junalipun johonkin. Ei ole vielä aika palata kotiin, muttei myöskään jäädä tänne.
Kaunista viikkoa, taitaa olla maanantai.
Vigon kaupunki siinä lähellä on ihan käymisen arvoinen paikka!
Jos päätät Vigoon suunnata niin ehdottomasti laivalla Cíes- saarille! Vajaan tunnin matka Vigon huvivenesatamasta keskustan tuntumasta ja paikka on ihan paratiisi! Ja maista mustekalaa (pulpo a la gallega) jos et ole jo! Santiagossa vanhassa kaupungissa saa helposti huonoa, parasta se on markkinoilla:)
Jostain olen kuullut sanonnan, että todellinen camino alkaa vasta kun tulee takaisin kotiin. Ymmärrän hyvin tuon tunteen, että matkalla kokee olevansa perillä, mutta perillä kaikki tuntuukin arkiselta. Sinulla kotiinpaluu ei koita vielä. Camino jatkuu, mutta odotan mielenkiinnolla kuulla kokemuksistasi.
Pariisiin ! mennään lukijakahville ja Eiffeliin !
Mukavaa kuulla, että pääsit ehjänä Santiagoon. Kiitos ihanista kuvista instan puolella. Oli kiehtovaa seurata matkasi kulkua.