Kulttuuri

Serial: niin hyvä, että vähän hirvittää

23.1.2015

Joskus loppusyksystä aloin kuulla vähän sieltä sun täältä kuhinaa podcastista nimeltä Serial. ”Niin hyvä!” ”Niin koukuttava!”

Kävin kurkkaamassa, mistä on kyse. Jaaha, joku murhajuttu, ei kiinnosta. Lopulta kuitenkin podcastin hehkutus saavutti pisteen, jossa minun oli pakko uteliaisuudesta ladata eka jakso iTunesista. Jäin kerrasta koukkuun. Aloin oikein odottaa ratikkamatkoja, että pääsisin kuuntelemaan Serialia (auta armias, jos ratikassa oli joku tuttu, joka halusi jutella…!)

serial-(1-of-1)

Serialissa tutkitaan vuonna 1999 Baltimoressa tapahtunutta teinitytön murhaa, josta tuomittiin tämän entinen poikaystävä.

Serialissa ei minusta ole kiinnostavaa niinkään se, löydetäänkö rikokseen ratkaisu, vaan kurkistus siihen, millainen rikosten selvittämisen prosessi oikeasti on. Meidän tavallisten ihmisten käsityshän siitä perustuu lähinnä populaarikulttuuriin, jossa se esitetään loppupeleissä oikeastaan aika yksinkertaisena: seurataan johtolankoja ja selvitetään, kuka valehtelee.

Serialia kuunneltuani ymmärsin, millaisessa suossa etsivät oikeasti tarpovat. Jokaisella todistajalla on erilainen tarina, ihmisten kertomukset ovat ristiriitaisia ja muuttuvat koko ajan. Kaikki valehtelevat, nekin, jotka eivät näytä hyötyvän siitä mitään. Tapahtuu asioita, joilla ei ole näennäisesti mitään osaa laajemmassa kuviossa. Ihmisillä ei näytä olevan järkevää motiivia mihinkään. Viranomaisiakaan ei aina kiinnosta selvittää mitä oikeasti tapahtui vaan löytää vain todisteita tukemaan omaa teoriaansa, jotta juttu voidaan lyödä ratkaistujen kirjoihin.

Kiehtovinta ja samalla raastavinta koko jutussa on se oivallus, että toisin kuin draaman kaaren mukaan etenevät dekkarit, tosielämä on sotkuista, irrationaalista, epäloogista ja toisinaan järjetöntä.

Juuri tästä syystä minua välillä hirvitti ja podin toisinaan jopa huonoa omaatuntoa kuunnellessani Serialia. Vaikka ohjelma on vanhan koulukunnan journalismia ja toimittaja Sarah Koenig pysyy minusta ihailtavan puolueettomana sekä kykeenee tuomaan esiin asian monet puolet, kyseessä on kuitenkin oikea tapaus, josta on nyt kulunut 16 vuotta. Podcast käsittelee ihan oikeita tapahtumia ja ihmisiä, joista moni olisi varmaan halunnut jo unohtaa koko asian.

Toisaalta olen hurjan iloinen Serialin menestyksestä (jaksoja on ladattu iTunesista yli 5 miljoonaa kertaa). On ollut ilahduttavaa huomata, että laadukkaalle puheohjelmalle, jossa asioihin perehdytään juurta jaksain, on edelleen kysyntää.

Ehkä se Serialissa onkin parasta – kun omakin keskittymiskyky on selkeästi heikentynyt tässä klikkijournalismin ja nopean selailun maailmassa, on ihanaa keskittyä hetkinen kunnolla. Ihan vain kuunnella, mitä joku työnsä kunnolla tehnyt ihminen kertoo.

Pakko tykätä Kimmosta
Yllätyskiva Chef

Saattaisit pitää myös näistä

  • Laura 23.1.2015 at 8:09

    Serial oli mahtava! Onneksi löysin podcastin vasta loppusyksystä minäkin, niin ei tarvinnut odotella viikkoa jokaisen jakson välillä. Samojen tekijöiden This American Life kannattaa myös tsekata.
    Mukavaa viikonloppua!

  • Riina 23.1.2015 at 8:33

    Mä oon kanssa löytänyt äänikirjojen iloisen maailman! Jotenkin on paljon hauskempaa tarpoa töihin tai kauppaan, kun joku vähän-niinko-juttelee korvaan. Musiikki on kivaa, mutta kyllä nää ”jatkokertomukset” toimii kanssa tosi hyvin 🙂 Oon myös kuunnellu live stand-uppia Spotifystä.

  • Morsio 23.1.2015 at 10:32

    Mahtavaa, pakko testata! Just kyselin tutuilta että tietääkö kukaan voiko äänikirjoja ladata jostain kirjaston järjestelmistä suoraan iPhonelle että vois kuunnella vaikka lenkillä, se on niin mukava kuunnella kun joku lukee ääneen 🙂

    • Eeva Kolu 24.1.2015 at 1:05

      Tää on ainakin ilmainen eli ei tartte kirjastoakaan 🙂

  • leiffani 23.1.2015 at 12:09

    Kirjoitettua fiktiota, mutta mutta: Leif GW Persson! Parasta, mitä Ruotsista on tullut semlan lisäksi. Kuvaa poliisityötä ikäänkuin kulissien takaa ja vieläpä inhan antisankarin kautta. Suosittelen.

    • Eeva Kolu 24.1.2015 at 1:04

      Kiitos vinkistä!

  • Eveliina 23.1.2015 at 7:31

    Kiitos vinkistä! Jäin heti koukkuun! Vapaapäivän kunniaksi oon kuunnellu kohta kaikki jaksot ja samalla siivonnut kaikki kaapit!!! Kauheen kätevää…

  • Minna 23.1.2015 at 9:37

    Luulin olevani suunnilleen ainoa suomalainen, joka on kuunnellut Serialin! 😀 Löysin yhden jenkkiblogin kautta ja kuuntelin parissa päivässä joululomalla. samoja tunteita herätti itsessäkin, kun just näin sekavaa se asioiden selvittäminen on, vaikka eri työssä sitä olenkin tehnyt. Toimittajan objektiivisuus oli kyllä todella ihailtavaa. Paljon tietysti saattoi jäädä kuuntelijoille kertomatta ja selvittämättä, tahdon kuitenkin uskoa, ettei tätä tehty ns. viihde edellä. No mutta, odotellen toista kautta!

    • Eeva Kolu 24.1.2015 at 1:04

      Muutama ohjelmassa esiintynyt henkilö on aika rankasti kritisoinut Koenigin toimintatapoja, totuus lienee tässäkin asiassa jossain välimaastossa. Täälläkin odotetaan jo tokaa tuotantokautta!

  • LK 24.1.2015 at 11:32

    Eeva Kolu. Voitaisiinko järjestää niin, että instagram-tilillesi pääsisi helposti suoraan klikkaamalla kuvia sivupalkista? Koska tällä hetkellä hakupalkissani näyttää tältä e-kirjaimen hollilla:

    ebay
    ebola
    eeva kolu
    eeva kolu instagram
    eevakolu

    Ja mää en jaksa aina näpyttää 🙂 Kiitos.

    • Eeva Kolu 24.1.2015 at 11:40

      Mäkin vihaan sitä! Oon mankunut sen poistamista tekniikkaneroilta, katsotaan milloin tärppää 🙂 siihen asti kohtaloni lienee olla ebolan seurassa 😀

  • EK 24.1.2015 at 3:57

    Hei Eeva.
    Olen lukenut blogiasi jo kauemmin (en muista milloin aloitin, siksi outo määritelmä!), mutta tämä on ensimmäinen kommenttini.
    Kirjoitat hyvin. Niin hyvin, että vaikka arvomaailmamme eivät aina kohtaa, luen sinua silti. Jotenkin vain teet kaikista aihealueista kiinnostavia. Pidä se.

    Joku aika sitten kysyit dekkarivinkkejä. Minun vinkkini tulee tässä:
    Fred Vargas. Hänen dekkarinsa ovat paljon enemmän kuin dekkareita. Kerronta on dekkareille epätavallisesti enemmän lipuvan unelias kuin dramaattinen. Sympaattisten henkilöhahmojen elämää seuratessa ratkotaan murhia siinä sivussa. Itse en ranskaa hallitse, joten luen käännettynä. Kieli on mielestäni mainiota. Kokeilepa.

  • Renja 25.1.2015 at 10:44

    Aah, kiitos tästä vinkistä, jäin heti koukkuun! (Saatoin kuunnella jo puolessatoista päivässä melkein kaikki… heh.)

  • Milla 25.1.2015 at 7:44

    Olin ihan superkipeena viime kuussa ja kuuntelin koko Serialin kerralla ja neuloin. Niin hyva. Tammosena podcast-narkkina, toi jatkuvajuonisuus toimii, koska normi-casteja kuunnellessa on aina semmonen olo etta nytko taa jo loppuu?!??! Suosittelen How Stuff Worksin Stuff Mom Never Told You and Stuff You Missed In History Class casteja myos, seka maailman ihaninta Woolful podcastia. Ei haittaa vaikkei neulois, koska innostuneiden ihmisten kuunteleminen nyt vaan on innostavaa <3<3 <3

  • lilli 26.1.2015 at 5:13

    Oi vitsi kiitos paljon vinkistä, nyt täälläkin ollaan jo koukussa! 😀 Jännä miten mukana on vain kuuntelemalla kun tällaisia juttuja on tottunut tuijottamaan lähinnä ruudulta. Ja lisäksi ihan loistava englannin kielen kuunteluharjoitus!

  • Iina 26.1.2015 at 8:03

    Kiitos vinkistä, viikonloppu ja tämän päivän automatkat on nyt mennyt kuunnellessa! Siis ihan huikea tarina ja koukuttava omalla erityisellä tavallaan. Äänikirja on siitäkin hyvä, että kuunnellessa voi puuhailla muuta, kuten käsitöitä tai niitä kaappien siivouksia. Ihanaa viikkoa 🙂

  • Karita 28.1.2015 at 1:49

    Serial on mahtava! Se oli se syy miksi jaksoin torstai-iltapäivinä kävellä missä tahansa säässä ulkona, koska aina piti kuunnella podcast loppuun. Alussa juttu oli vain niin kiinnostava vaikka loppua kohden oman kiinnostukseni vähän hiipua, koska tiesin että tarinalle EI ollut mitään varsinaista loppua. Draaman kaari jäi kesken. (Vähän niin kuin – ja ei millään lailla niin kuin – Gillian Flynnin Gone Girl, joka kerronnallisesti on hirveän raivostuttava kirja (ja elokuva), joka loppuu kesken, ennen selkeätä loppuratkaisua.)

    Ihan viimeisestä jaksosta pidin kyllä, koska Koenig piti podcastin langat kuitenkin selkeästi käsissään.