Anteeksi ystäväiset, ei ollut tarkoitus unohtaa teitä tänne pureskelemaan juureksia.
Mutta tammikuu vei mukanaan. Olin eilen kaupassa ja kuulin kuulutuksen, jossa kysyttiin oletko jatkanut vuoden alussa aloittamaasi uutta elämää? (viitaten tietysti laihduttamiseen, koska markkinointikielessä uusi elämä = laihdutus).
Olin ihan ihmeissäni. Miten muut ovat ehtineet jo aloittaa ja lopettaa uuden elämän, kun minulla on vielä hirveä kiire saada se vanhakin käärittyä pakettiin?
Tammikuu on ollut yksi iso tuulikaappi – en ole vielä kokonaan jättänyt vuotta 2015, mutta en myöskään astellut sisään vuoteen 2016. Ihmiset katsovat kummeksuen, kun toivottelen edelleen hyvää uutta vuotta – sehän meni jo. Mitä, ei se ole vielä edes alkanut!
Koko viime viikon olen tehnyt viime vuoden viimeisiä kirjanpitojuttuja, pyörittänyt kuittisirkusta, veroilmoituksia ja sen sellaisia. Lähetellyt laskuja viime vuoden puolella tehdyistä töistä. Viikonloppuna keksin, että paperihommien lisäksi haluan saada kaiken muunkin vanhan pois nurkista – ja ennen kaikkea mielestä.
Olen käynyt asuntoni jokaisen nurkan läpi. Vienyt reissuilta jääneet ulkomaiset rahat Forexiin, pistänyt minulle unohtuneet muiden tavarat paketteihin ja paketit postiin. Pistänyt kiertoon kaikki kirjat – hyvätkin – jotka edustavat sellaista mitä en enää elämääni halua. Silpunnut vanhat muistivihot – nyt on aika tuoreille ajatuksille. Kohdannut joka ikisen kasan, -kansion ja laatikon, jotka olisi tehnyt vain mieli haudata vaatekaapin pimeimpään nurkkaan ja unohtaa sinne.
Avasin kaikki ärsyttävät vuotavat hiutalepaketit ja jauhopussit ja vanutuppopussukat ja kaadoin kaiken purkkeihin ja rasioihin, joista niitä on kiva ottaa. Miksi ihmeessä sitä sietää päivästä toiseen kotonaan asioita, jotka ärsyttävät joka kerta kun niitä käyttää? Vuonna 2016 minulla ei ole aikaa sellaiselle.
Minulle siivoamisessa ei ole kyse vain siitä, miltä asiat näyttävät (”poissa silmistä, poissa mielestä” on maailman räikein vale). Siinä on kyse energiasta. Kun se saa vapaasti virrata, asiat sujuvat. Kun kaapeissa lymyilee epämääräisiä läjiä ja paperikasoja, maksamattomia laskuja ja niitä revenneitä kaikkialle leviäviä pastapusseja, energia menee ihan vääriin asioihin. Ärsyyntymiseen ja ärsyttävien asioiden välttelyyn. Sen miettimiseen, että tuokin läjä pitäisi joku päivä käydä läpi.
No, nyt melkein kaikki on vihdoin käyty läpi. Johan virtaa.
Äsken keitin teetä ja teepussini mietelause sanoi say hello to your soul. Jo vain: hyvää päivää sielu. Mukava nähdä taas, kun nuo ruttaantuneet kuittikasat eivät enää ole tiellä. Luulen kuules, että meille on tulossa hyvä vuosi.
Asian ytimeen, jälleen kerran Eeva! Miten ihmeessä sitä pärjää ilman sinua? Lupaan ostaa itselleni ja kaikille ystävilleni Eevan elämäntaito-oppaan, jos (ja kun) joskus sellaisen julkaiset. Tai ihan mitä tahansa muuta julkaisetkin. Kysyit aiemmassa kirjoituksessasi toiveaiheita ja toivon samaa kuin moni muukin, rakkautta. Erityisesti toivon eevakolumaista lähestymistä aiheeseen itsensä rakastaminen.
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
– Eeva Kilpi –
Onnea tuleviin haasteisiin ja kiitos monista kauniista sanoista ja kuvista, jotka olet jakanut meidän kanssamme.
Kiki
Kiitos Kiki!
En tiedä mitä Eeva K. #2 osaisi hienommin itsensä rakastamisesta sanoa, kun Eeva K. #1 on jo sanonut tuossa kaiken. Mutta joo, kyllä täältä joku rakkausteksti vielä pärähtää eetteriin.
Eeva! Oon samaa mieltä, uusi vuosi on vasta aluillaan! Tosin osaltani vanha vuosi on ollut jo hyvän tovin paketissa, mutta edelleen tuntuu siltä, että tässähän vasta käynnistellään ja virittäydytään uuteen. Ja se on mukavaa, kun kaikki on vielä edessä 🙂
No sanos muuta! Tämä tammikuu on tämmöistä verryttelyä 🙂
Kiitos kaikista vuosista, jotka olet jakanut kanssamme. Tekstisi ovat merkinneet suunnattomisti minulle monin muiden tavoin. Täältä on löytänyt inspiraatiota, iloa, ajattelunaiheita ja lohdutusta.
Viimeksi mainittuun liittyen, sillä tämä vuosi on alkanut luopumisen merkeissä: uutinen blogisi lopettamisesta ja David Bowien kuolemasta on tehnyt murheelliseksi ja yksinäiseksi, haluaisin vielä esittää (mikäli mahdollista) yhden postaustoiveen: lista kirjoista, joista löytyy lohtua.
Kiitos kaikesta, mitä olet blogisi kautta antanut meille ja hyvää jatkoa. Toivottavasti saamme lukea tekstejäsi tulevaisuudessa vielä jossain. 🙂
Kurjaa kuulla, että vuosi on alkanut noissa merkeissä. Toivon sulle paljon lämpöä ja lohtua tammikuulle, ja valoisampaa helmikuuta. Kirjapostauksia on tulossa! xx
Oi, toi on niin ihana tunne kun saa keskeneräisiä, vähän tylsiä asioita hoidettua! Ehkä mäkin tästä innostun vielä.. 🙂
Niin on! Toivotan järjestelyintoa 🙂
Eeva et jätä meitä!
En tietenkään jätä! Muutan vain ehkä muotoa 🙂
Kuulostaa ihanalta – ja ennen kaikkea lohduttaa meitä lukijoita. 🙂
Kirjoitat aina niin viisaista! näitä lukiessa tulee hyvä mieli ja uskoa jaksaa eteenpäin ja saan niin paljon uutta energiaa ja ideoita kauttasi! jatkathan vaan kiitos!
Onpa ihana kuulla! Kiitos Anne 🙂
Eeva,
tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin blogiasi, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sitä lukiessa tuntuu että ihan kuin olisit kurkistanut pääni sisään, poiminut sieltä sotkuisia ajatuksenpoikasia, järjestänyt ne riviin ja pukenut kauniiseen ja ymmärrettävään muotoon niin, että voin vain ihaillen todeta ’Juuri tuota ajattelin, tuolta minusta tuntui. ’ Kiitos että kirjoitat.
Aivan sama tunne täälläkin. Näytän tämän tekstin miehelleni, joka ei ymmärrä miksi vintit pitää siivota juuri nyt, paukkupakkasilla. Energiavirrat tukossa nääs!
Vaan ei enää!
Kiitos sinulle kun luet, ja kerroit 🙂 x
Kiitos taas tekstistäsi, jotenkin onnistuit taas muistuttamaan pienistä hyvistä asioista, jotka luovat elämäni.
Voi vitsi, jään kyllä kaipaamaan sinua. Muistan kun eksyin blogiisi junassa matkalla Keski-Suomesta Turkuun. Luin postauksen postauksen jälkeen ja voi hyvänen aika, kuinka hyvälle mielelle tulin. Kevätaurinko alkoi paistaa ja siitä tuli vuoden ensimmäinen, oikeasti lämmin viikonloppu. Kiitos, olet ihan ykkönen!
Kiitos Elina kun jaoit muiston 🙂 Ihanaa uutta vuotta!
Ihana teksti! Ehkä itsekin aloitan läpikäymisen!
Kiitos, suosittelen! x
Olen ollut jo tovin vakuuttunut siitä että Eeva ansaitsisi oman merkkipäivän kalenteriin, silloin nautittaisiin Eevan-leivosta ja juotaisiin kuplivaa, luettaisiin ääneen hänen viisauksia ja fiilisteltäisiin elämää. Eeva Kolun päivä. Eikös vaan?
Kuplivaa, leivoksia ja elämästä nauttimista? Tuon kuvauksen perusteella kannatan, että jokainen päivä voisi olla Eevan päivä!
Halusin vain kertoa kuinka paljon olen nauttinut teksteistäsi, ihan jokaisesta, jo monen monituista vuotta. Blogisi on monella tapaa ainutlaatuinen enkä ole vielä törmännyt toiseen, josta tulee yhtä hyvä olo kuin tästä. Tekstisi ovat onnistuneet naurattamaan, itkettämään, koskettamaan, mietiskelemään sekä arvostamaan. Kova ikävä tulee blogia ja sua, vaikkei ruudun ulkopuolella tunnetakaan. Toivottavasti jätät vanhat tekstisi näkyville sen varalle, että eteen tulee päiviä jolloin maailma tuntuu kylmältä ja oma elämä vähintäänkin yhdeltä isolta epäonnistumiselta, ja kaipaan lämpöä, jota tekstisi useammankin lukukerran jälkeen aiheuttavat. Kiitos kaikista vuosista ja kaikesta, mitä olet meidän lukijoiden kanssa jakanut. Toivon sulle kaikkea ihanaa elämääsi!
Kiitos Sinna kun olet pysynyt mukana ja vieläpä niin pitkään! Kaikkea hyvää sinulle 🙂
Musta on niin ihanaa huomata, että hyvästejä jätetään (tai yritetään peruuttaa) vieläkin, joka postauksen kommenttilootassa. Ja ihanaa, kun annoit meille lukijoille aikaa hiljalleen totutella sun päätöksen ja ottaa pienin (vaikkakin hyvin vastahakoisin) askelin etäisyyttä. Tää on ihan niin kuin menettäisi ystävän, jolla on aina ne oikeat, lempeät sanat takataskussaan.
Voi kiitos kauniista sanoistasi, mutta ette te minua ole menettämässä! Me kuullaan vielä 🙂
Ää, tuosta olosta mä olen niin haaveillut! Mulla on miljoona ”pitäis käydä läpi” kasaa, joita tungen jo täysiin kaappeihin.
Vielä mä ne selätän. Tällä tämän vuoden hyvällä pöhinällä!
Joo! Aloita vaikka kasa per viikonloppu jos kaikkien selätys kerralla tuntuu liian työläältä 🙂
Hei, en tiedä kiinnostaako sua yhtään tämmönen, mutta itse käytin tätä vuoden 2015 sulkemiseen, ja 2016 suunnitteluun. Oli mielestäni tosi kiva, ja syvennyin oikein kunnolla pohtimaan viime, ja tulevaa vuotta. Saa ladata ilmaiseksi, ja tulostaa 🙂
http://www.yearcompass.com/
Kiitos vinkistä, minäpä tsekkaan 🙂
Menikö kirjojen mukana myös eräskin New Yorkilaisista taidepiireistä kertova kirja jonka kannessa on punamekkoisesta naisesta tehty maalaus?
Muistan kun luin tuon kirjan ja olin ihan rakastunut (kirjaan ja sen antamaan, kuka näitä erottaa) tai niin rakastunut kun 17-vuotias nyt on. Meni jonkin aikaa ja tulit vastaan ja ai vitsit miten näpsäkältä tuntui kun täysin yhdistin tuon kirjan ja blogin nimien. Muistaakseni kysyin sinulta tuleeko nimi tuosta kirjasta ja sanoit kyllä. Joten päätin rakastaa tätä blogia.
Luin tuon kirjan muutama vuosi sitten uudestaan. Veikkaan, että rakastin antajaa enemmän kuin kirjaa, mutta onneksi se ei tehnyt kirjasta silti sen huonompaa.
Hyvää uutta vuotta
Ei mennyt, se on tuolla hyllyssä vielä 🙂 Hyvää uutta vuotta Riina!
Ensimmäinen blogikirjoituksesi, jonka luin. Osui ja upposi. Innostaisikohan tämä viemään ajatuksen käytäntöön myös tässä taloudessa…
Suosittelen 🙂
Vielä kun ehdin: blogiasi tulee tosi ikävä, koska osaat kirjoittaa niin hyvää ja kaunista suomen kieltä. Ja tietenkin ihania juttuja ja kuvia ja kirjasuosituksia – mutta erityisesti sitä, että kirjoitat niin hiton hyvin! Kiitos 🙂
Kiitos Sonja x
Päivän piristysruiske ja motivaattori (jälleen kerran), kiitos Eeva!
Kiitos Verna!
Hei Eeva, ja kiitos ihanasta blogista. En ole aiemmin kommentoinut blogiasi, mutta luen sitä tiiviisti. Taas hieno kirjoitus tähän aamuun, kun elämme perheessä juuri muuttokaaoksen keskellä :). Kunpa vielä jatkaisit blogia, kirjoitat niin voimaannuttavasti! <3
Kiitos Ansku ja tsemppiä muuttokaaokseen!
Ah tosiaan miten sä aina onnistut pukemaan sanoiksi asioita? Tein muuten toistamiseen KonMarin, tällä kertaa tein mielikuvaharjoittelun yhdessä mieheni kanssa, kuvailimme molemmat millaiseen kotiin tulemme työpäivän jälkeen (minimalistiseen, ei turhaa tavaraa) ja sitten minä otin aikaa asioiden organisoimiseen ja mies sitten hienosääti lopun. Sanotaan vaan että kotona on nykyään niin parempaa energiaa kuin ennen. Pieni aikainen kevätsiivous tekee tilaa keväälle sekä tulevaisuuden uusille kuvioille. 😉
Mä luin KonMarin vähän aikaa sitten uudestaan ja löysin sieltä tosi paljon sellaista mikä ei klikannut ekalla kerralla, ja nyt oli ihan että aahhh totta kai. Juurikin nuo ajatustason jutut – ekalla kerralla sitä ehkä enemmän keskittyi vain tavaroihin ja niiden määrään ja sen sellaiseen. Se on kyllä mahtava rouva 🙂
<3
x
Hei Eeva!
Sinulla on taito löytää sanat. Kiitos kaikista kirjoituksistasi.
Blogisi on ollut minulle levähdyspaikka tämän nettikaaoksen keskellä. Toivottavasti kuulemme sinusta vielä jatkossakin.
Kiitos H kauniista sanoistasi, toivoinkin että ehkä juttuni olisivat olleet jollekulle juuri tuota 🙂
Eeva, sinulla on kyllä (ja ihan objektiivisesti sanoen) myös Suomen parhaat blogilukijat. Näitä kommentteja lukiessa ymmärtää kuinka monta meitä kiitollista onkaan. Kuten sinäkin, moni aiemmin lopettamistasi kirjoittanut on pakenut sanoiksi kaikki ne tunnetilat ja ajatukset joita olen vuosien (jo ensimmäisestä blogistasi saakka!) päässäni pyöritellyt. Miten monta meitä onkaan! Olen aikalailla samanikäinen kuin sinä, ja tietyllä lailla olen aikuistunut samaa matkaa kuin sinä ja blogisi (elämäntilanteemme ovat toki olleet hieman eriaikaisia ja erilaisiakin). Muutamia tarkoituksellisia taukoja lukuunottamatta (ulkomaanmatkat, joulu) olet ollut blogisi kanssa osa jokapäiväistä elämääni ja aina ensimmäinen osoite koneen avautuessa. Näinkin kiinteän suhteen jälkeen jäähyväisten jättäminen on vaikeaa, joten tätäkin viestiä on vaikea kiteyttää briljantisti. Toivon siis, että vielä kohtaamme, tavalla tai toisella. Kiitos, Eeva, kiitos.
Kiitos mmm ja olen samaa mieltä, parhaat lukijat on mulla 🙂 Ja tietenkin kohtaamme vielä!
Haha, voi nuo paperikasat kaapin pohjalla ja vuotavat jauhopussit sun muut ovat niin tuttuja… Nyt tuli kauhea inspis laittaa täälläkin kasat ja pussit järjstykseen. Jotenkin tuntuu että järjestys saa uuden luovuudenkin virtaamaan.
Sandra/www.sandraandruben.com
Olet asian ytimessä, sellaiset epämääräiset ”sitten joskus” -läjät ja tekemättömät asiat todellakin verottaa luovuutta. Se kun vaatii just sitä virtausta 🙂
Hei Eeva,
Olen seurannut blogiasi jo vuosia hiljaa sivusta, vain ihmetellen, miten kukaan osaa asetella sanansa niin oikein. Monta viikkoa olen miettinyt, miten voisin kiittää sinua yhtä oikeilla sanoilla, mutta se tuntuu vaikealta. Ehkä on siis parasta pitäytyä yksinkertaisessa ja todeta: kiitos, kiitos näistä vuosista ja sanoistasi. Tuntuu kuin olisin luopumassa ystävästä. Hyvää uutta vuotta, ja kaikkea hyvää elämääsi, Eeva. <3
Kiitos kaunis ja ihanaa kun päätit nyt kommentoida! Kaikkea hyvää myös sinulle 🙂
Mulla on ihan sama juttu tuollaisten asioiden kanssa! Jos kaikki tuollainen krääsä ja roju on järjestyksessä niin on mielikin seesteisempi. Yritän just itsekin luopua kaikesta turhasta jolle ei ole oikeasti tilaa pienessö kämpässä ja jota ehkä joskus saatan tarvita, koska oikeesti en tarvitse kuin yhden suihkuverhon.
Voi kunpa et lopettaisi bloggaamista koskaan, taas kerran niin oivaltavaa ja ihanaa tekstiä 🙂 ja hyvää uutta vuotta hei!
Kiitos samoin! Ja joo, yksi suihkuverho on ihmisellä hyvä sentään olla 🙂
Voi kaameeta. Mulla tästä tuli lähinna surullinen fiilis. Että jotain paetaan ja torjutaan, kun kaapissa lymyilevät läjät saavat niin ison roolin että niitä täytyy kauhealla tohinalla järjestää ja saada hallintaan. Jos energia menee tällaisista asioista ärsyyntymiseen, ja joku hiutalesotku kaapissa pakottaa mietteet kaappiin, kenties jotain on vinksallaan?
Kyllähän siivota voi, ja järjestellä ja nauttia asioista sievissä purkeissa. Mutta jotenkin tästä paistaa läpi neuroottinen pakko yrittää hallita elämää hallitsemalla materiaa?
Freudilainen koulukunta taas kuulolla, trololoo 🙂 Jos ihminen ei hallitse materiaansa niin materia hallitsee ihmistä, eikä siinä ole mitään ”kaameeta” että haluaa hoitaa keskeneräiset asiat pois mielestä. Että ei tarvitse sun olla ollenkaan surullinen meidän kevätsiivoojien puolesta, me kuule nautitaan näistä jutuista 🙂
Hei Eeva ja kiitos tasta blogista. Olen asunut jo useita vuosia ulkomailla mutta taman blogin kautta olen hypannyt aina hetkeksi koti-Suomeen. Tuntenut tuulen Helsingin kaduilla ja sen tunnelman, tuoksut, aanet. Kun luen kirjoituksiasi kestaa aina hetken ennen kuin sielu palaa tanne Aasiaan. Kirjoituksistasi valittyy myos se erikoinen tunnelma mika Suomessa on mita ei ehka voi aistia ennen kuin on ollut kauemmin poissa.
Kiitos viela kerran ja toivottavasti jatkat kirjoittamista jossain muodossa:)
Et sitten perhana poista näitä blogitekstejä, vaikka aktiivisen kirjoittelun tänne lopettaisitkin.
Henkeä pidättäen avaan aina linkin; ”eihän vaan ole jo viimeistä juttua kirjoitettu”. Puuh, helpotuksen huokaus, ei ollut vieläkään :).
Järjestelyä olen minäkin aloittanut, se on ihanaa ja vaikeaa (luopuminen tavaroista on kamppeesta riippuen joko yllättävän helppoa tai yllättävän vaikeaa).
Ylimääräisistä tavaroista luopuminen on vapauttavaa ja virkistävää. Aluksi se voi tuntua vaikealta. mutta kun rohkaistuu, ja hommassa pääsee alkuun, niin se voi lähteä lapasesta. 😉 Mutta lopputulos on taatusti positiivinen. Muutin viime keväänä mieheni kanssa 60-neliöisestä kolmiosta 46-neliöiseen kaksioon. Aiemmin oli ajatellut, etten voisi elää 55 neliötä pienemmässä asunnossa. Toisin on kuitenkin käynyt. Pieni asunto ja vähäinen säilytystila ovat tehneet itselleni pelkästään hyvää. Väitän, että chi alkaa todella virrata. Uskon myös, että tulevaisuudessa suuntaus on se, että ihmiset omistavat yhä vähemmän tavaroita. Tällä hetkellä tilanne monilla taitaa olla se, että tavara hallitsee ihmistä, eikä toisinpäin. Ja sekö olisi ihmisen elämän tarkoitus, että tehdään niskalimassa töitä, että saadaan hankittua sitä ja tätä ja isompi asunto, että sinne mahtuu enemmän sitä ja tätä? Toivottavasti ei elettäisi siinä harhaluulossa, että tavara tekee onnelliseksi. 🙂 Ei muuta kuin nurkat puhtaiksi ja energiavirtoja tilalle! 🙂