Sitruuna-vaniljapannukakku

Todiste siitä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä tyhmemmäksi muuttuu: Osasin kypsässä neljän vuoden iässä tehdä yksin alusta asti täydellisen perinteisen suomalaisen uunipannukakun, mutta nykyään onnistun vain sen täydellisessä mokaamisessa. Se jää joko aina jostain kohti kiinni tai sitten tulee puuroiseksi koostumukseltaan.

reseptit25

Onneksi olen hiffannut, että pannarin voi tehdä uunissa, mutta silti paistinpannulla! Uunipannarin tiivis ja tuhti koostumus ilman uunipeltiin liittyviä riskejä. Eikä tarvetta kökkiä hellan edessä kääntelemässä lättyä puolelta toiselle.

Kun taikinankin pyöräyttää blenderissä, on käsillä jo niin helppo brunssiherkku, että laiskaa kokkia naurattaisi, jos suu ei olisi vääntynyt tyytyväiseen virneeseen. Tämän pannarin koostumus on hieman perinteistä tuhdimpi ja tiiviimpi ja maku amerikkalaiseen tyyliin vähemmän makea.

reseptit26

Maustoin pannukakun sitruunalla ja vaniljalla ja tein vielä kylkeen sitruuna-mustikkasoosin. Senkin ohje löytyy tuosta alta.

Jos näin vapun kynnyksellä on mielessä brunssiajatuksia, suosittelen pistämään korvan taakse.

Sitruuna-vaniljapannukakku

(4-6 annosta)

6 kananmunaa
2 1/2 dl maitoa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 (luomu)sitruunan kuori raastettuna
1 tl vaniljauutetta tai vastaava määrä vaniljajauhetta
2-3 rkl voita

Lämmitä uuni 220 asteeseen.

Laita kaikki raaka-aineet voita lukuunottamatta tehosekoittimeen ja surruttele sekaisin. (Toki voit myös vatkata, mutta minusta tämä on kaikista näppärin tapa.)

Kuumenna isolla uuninkestävällä valurauta- tai hiiliteräspannulla voi. Voin tulee peittää pohja kokonaan. Kaada taikina pannulle ja laita pannu uuniin. Paista 20-30 minuuttia, kunnes pannari on kauniisti ruskistunut päältä ja kypsä sisältä.

Mustikka-sitruunasoosi

200 g (pakaste)mustikoita
3 rkl sokeria
1/2 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu

Laita kaikki aineet kasariin, kiehauta ja anna porista hissuksiin noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä joko haaleaksi tai täysin huoneenlämpöiseksi. Soosi jähmettyy hieman jäähtyessään.


Vaaleanpunaista höttöä, eli vispipuuro

Muistan edelleen City-lehden ingressin 16 vuoden takaa. Siinä luki: ”Kuka sanoo tahdon on vaaleanpunaista höttöä”. 

Kuka sanoo tahdon on myös yksi lempielokuvistani, enkä häpeile kertoa sitä ääneen.

Ehkä siksi, että olen koko lapsuuteni syönyt vaaleanpunaista höttöä.

reseptit22

Äitini vispasi marjapuuroa niin kauan, että puuro muuttui haalean vaaleanpunaiseksi, ilmavaksi, hattaranpehmeäksi vaahdoksi. Yleiskoneen ympärille käärittiin muovipussi, koska hattaranpehmeys vaati vispilän käymistä 20 minuuttia täysillä.

Joskus 10-vuotiaana lähetin Niksi-Pirkkaan seuraavanalaisen viestin: ”Vatkatessa vispipuuroa kannattaa yleiskoneen ympärille kääriä muovipussi, niin puuro ei roisku pitkin keittiötä.”

Niksiä ei julkaistu. Myöhemmin elämässä minulle selvisi, että ilmeisesti kaikissa perheissä vispipuuroa ei vispata hattarankevyeksi, vaaleanpunaiseksi hötöksi. Joissain perheissä marjapuuro syödään punertavanruskeana puurona. Joissain perheissä marjapuuroa ei syödä.

Tänään minä tein ekaa kertaa itse vispipuuroa, koska omistan nykyään yleiskoneen. Kyllä sitä kai voi tehdä ilmankin, mutta ei meidän perheen tyyliin.

Se tehdään näin:

1 litra vettä

1,5 dl tummia mannasuurimoita

3 dl puolukoita

1 dl sokeria (käytin hippipalmusokeria)

1/2 tl suolaa

Kiehauta vesi ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Lisää loput aineet. Kuummenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä n. 7 minuuttia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä kokonaan. Vispaa yleiskoneella vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi (luja vispaus n. 15-20 minuuttia).

Niksi: Vatkatessa vispipuuroa kannattaa yleiskoneen ympärille kääriä muovipussi, niin puuro ei roisku pitkin keittiötä.

(Siitäs sait, Pirkka.)