Ihoihme

Vihdoin hyviä uutisia ihonhoitorintamalta!

Olen aiemminkin maininnut, että kesällä kasvoilleni ilmestyi jotakuinkin yhdessä yössä paha akne. Olen kärsinyt näpyistä silloin tällöin, mutta en koskaan mistään edes etäisesti tähän räjähdykseen verrattavasta. Pahimpina hetkinä näytin siltä, että kärsin jostain eksoottisesta rokosta.

IMG_7759

Plop, plop, plop… mistä näitä plussapalloja oikein tulee? Edes puoli kiloa meikkiä ei auta peittämään pahimpia.

Ihoasiat ovat mutkikkaita ja niihin vaikuttaa moni asia – elämäntavat, ruokavalio, se, mitä elämässä on muuten meneillään… Aavistelen, että omalla kohdallani kyse oli henkisistä myllerryksistä, jotka heijastelivat ihoon. Kosmetologi oli samaa mieltä.

Tiedän, että moni on saanut akneen helpotusta ruokavaliomuutoksilla, mutta omalla kohdallani en usko sen olevan ratkaisun avain. En oikein jaksa uskoa, että ihoni olisi 80-luvulta asti ollut ok maidon kanssa ja yhtenä heinäkuun päivänä vuonna 2015 päättänyt, että nytpä näytetään sille ämmälle! Päinvastoin – luulen, että viimekeväinen ja -kesäinen ruokavalion liiallinen kyttäily oli osaltaan syynä akneräjähdykseen.

Olin jo oikeastaan hyväksynyt aknen kehoni merkkinä jostain ja ajatellut, että se menee kyllä ajan kanssa ohi. Mutta satuinpa löytämään apukeinon, joka on nopeuttanut prosessia huomattavasti. Sinkki!

sinkki-(2-of-2)

Syön sinkkiä muutenkin päivittäin, mutta kuulin, että akneen sinkkiä voi kokeilla  hevoskuurina. Lisäsin annostusta 22 milligrammasta 75 mg:n. Jo parissa päivässä tulehdus rauhoittui ihan silmin nähden.

Nyt vajaan parin viikon jälkeen tilanne on huomattavasti parempi. Vielä on piiitkä matka sileisiin poskiin, mutta uusia näppyjä ei ole enää ilmestynyt, jo olemassaolevat ovat pienentyneet huomattavasti eikä akne näytä enää tulehtuneelta. Merkittävin juttu on kuitenkin ollut se, että nyt osaan luottaa siihen, että asia on hoidossa. En siis mieti, hössötä ja stressaa aknen takia enää juuri lainkaan, mikä on varmasti vaikuttanut parantumiseen vähintään yhtä paljon kuin sinkki.

Otan aamulla 25 milligrammaa ja illalla 50. Isoa annosta sinkkiä ei kannata syödä kuukautta pidempään, sillä suuri annos sinkkiä voi alkaa syödä muiden hivenaineiden pitoisuuksia kehossa. Itse käytänkin nyt hevoskuurin aikana Bioteekin sinkkiä, koska siinä on mukana kuparia. Aluksi söin Solgarin sinkkiä, joka toimi myös erinomaisesti. Bioteekin sinkki on sinkkibisglysinaattia ja Solgarin sinkkipikolinaattia. Halvemmat sinkkivalmisteet ovat yleensä sinkkisitraattia. Niiden tehosta akneen en osaa sanoa.

Lisäksi aloin nyt syödä B5-vitamiinia eli pantoteenihappoa, koska sillä on myös saatu hyviä tuloksia aknen kanssa. Totta puhuen en osaa sanoa sen tehosta – sinkki yksinäänkin on tehonnut niin hyvin.

sinkki-(1-of-2)

Ihonhoidossa olen siirtynyt nyt täysin luonnonkosmetiikkaan. Olen jutellut ihotilanteestani paljon Katjan kanssa, joka pisti ihonhoitorutiinini ihan uusiksi. Ensimmäiseksi Katja kielsi tarmokkaasti kaikkien geelimäisten, vaahtoavien, epäpuhtaalle iholle tarkoitettujen pesuaineiden käytön ja ilmoitti, että tästedes Kolun kylppärissä pyöritellään naamaan puhdistusmaitoa tai -voidetta. Katja myöskin kehotti minua käyttämään Sukin ihoöljyä kosteutukseen. Puhdistusmaitoa ja öljyä akneiholle – ihan päinvastaista kuin olen tähän asti oppinut! Olen tällä viikolla testaillut öljyä myös puhdistuksessa. Teen kaksoispuhdistuksen neitsytkookosöljyllä ja Tata Harperin puhdistusmaidolla – iho tuntuu tykkäävän.

Tällainen lempeämpi lähestymistapa tuntuu toimivan – turha rankaista jo muutenkin kärsivää ihoa ärjyillä aineilla, jotka vievät viimeisenkin kosteuden ja suojan iholta pois.

Kosmetiikasta voisin kertoa myöhemmin lisää, muuten tästä postauksesta tulee kilometrin mittainen.

Summa summarum: syökäämme sinkkiä ja otetaan iisisti! 


”You know the truth by the way it feels”

Ihmiseksi, joka ei joogaa, olen joogannut viime aikoina hämmästyttävän paljon.

Luulen, että olen vihdoin alkanut tykätä joogasta siksi, että ajattelen nykyään liikuntaa hyvin eri tavalla kuin ennen. En enää ajattele, että jokaisen liikuntasuorituksen tulisi olla mahdollisimman tehokas ja hikinen. Ja toisaalta ymmärrän, että tehokkuuttakin on monenlaista – oikeasti toimiva kroppa tarvitsee paljon muutakin kuin sykkeenkohotusta ja painojen nostelua. Venyttelyä, kevyttä liikuttelua, hierontaa, rauhallista olemista, arkista hyötyliikuntaa…

Mutta itse asiassa minua kiinnostaa joogassa enemmän se toinen, ei-liikunnallinen puoli.

joogakassi-(1-of-1)

On ihanaa mennä paikkaan, jossa saa olla hiljaa… ja jossa saa olla luvan kanssa vähän outo. Välillä naurattaa kun katsoo sitä tunnin alkua odottelevaa jengiä – melkoinen porukka. Joku nukkuu viltin alla, toinen heittää jalat kohti kattoa, kolmas meditoi jalat ristissä. Ja silti, maailman luonnollisinta! Kaikki tekevät just sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, sen kummempia kelailematta. Kukaan ei kummastele edes sitä jos joku purskahtaa itkuun kesken tunnin. (On tapahtunut itsellenikin, etenkin yin-jooga tuntuu aiheuttavan hämmentäviä tunnekuohuja.)

Vähän aikaa sitten joku totesi minulle (siis ihan positiivisessa mielessä) että hitto sä olet kyllä outo tyyppi. Ehkäpä, mutta olen alkanut ajatella, että se on ihan jees. Kaikkihan me oikeastaan ollaan.

Ehkä ei enää tarvitse yrittää muuttua muuksi, vaan ajatella, että kenties ne jutut mitä joku pitää outouksina ovatkin minulle vahvuuksia. Olen viime aikoina huomannut kaipaavani etäisyyttä ihmisiin, joilla on kovasti mielipiteitä siitä miten ja millainen minun kannattaisi olla. Kenties siksi tällainen salliva ympäristö tuntuu juuri nyt paikalta, jonne tekee mieli palata. (Vaikka aiemmin olisin ehkä ajatellut sitä diipadaapana tai hymistelynä!)

Käyn joogassa parilla eri salilla. Toisen ikkunaan on kirjoitettu You know the truth by the way it feels.

Niinpä. Tällä hetkellä tämä tuntuu omalta, jos nyt ei totuudelta, niin ainakin… jutulta.


Enää en ole nälkäinen

Pari asiaa, jotka olen oppinut ruuasta ja syömisestä tänä kesänä.

(Okei, osa on toki jo vanhoja totuuksia, mutta niitäkin on välillä hyvä kirkastaa.)

resepti5

Ruoka on ruokaa, mutta ruuasta tulee ateria vasta kun sen ympärille kietoutuu jotain muuta. Tunnelma, katettu pöytä ja ihan aito pysähtymisen hetki.

Note to self: Sohvalla kulhosta kaavittu riisimössö Netflixin pauhatessa taustalla ei ole ateria. Siitä lähtee ehkä fyysinen nälkä, mutta minusta kun tuntuu, että ihmiset ovat nykyään kauhean nälissään vaikka syövät liikaa. Kai se on hyvien, aidosti tyydyttävien kokemusten nälkää.

resepti6

Olen onnellinen ja onnekas, kun yksineläjän statuksestani huolimatta saan syödä seurassa monta kertaa viikossa. Yhdessä pöydän ääressä nautittu ateria ravitsee meinaans ruumista ja sielua. Sen jälkeen on niin tyytyväinen olo, ettei edes kaipaa jälkiruokaa. (Tosin en kieltäydy, jos sitäkin on.)

Ja yhdessä kokkaaminen – sekin on paljon kivempaa. Yksi pilkkoo, toinen tarjoilee kokille viiniä, kolmas kertoo vaihdellen joko hyviä tai huonoja juttuja.

reseptit8

Toisaalta olen oppinut, että yksinkin voi nauttia täydellisen aterian. Koostan sen parista eri ruokalajista (ja kun puhun ruokalajeista, tarkoitan niin yksinkertaisia asioita, että naurattaa – vihersalaattia ja kastiketta, lohipalaa, etikkakurkkuja, keitettyjä perunoita, raastettua porkkanaa, suoraan purkista kaiveltuja oliiveja).

Katan kauniisti, istun pöydän ääreen ja pureskelen rauhassa.

reseptit10

Kun ymmärtää, että alkusalaatiksi riittää jokin vihannes, oliiviöljy, suola ja mustapippuri ja jälkiruuaksi hedelmä tai pari palaa suklaata, on yhtäkkiä varsin helppoa olla se nainen, joka loihtii hetkessä kahden tai kolmen ruokalajin aterian.

Yksinkertainen ruoka on sitä paitsi parasta. Huutaisin halleluja, jos Helsingissä joku kokki olisi niin rohkea, että uskaltaisi tarjoilla ravintolassaan oikeasti yksinkertaista ruokaa. Ajatelkaa vaikka Italiaa. Siellä salaatti voi olla ihan vain tomaatti + oliiviöljy + suola.

reseptit9

Oliiviöljystä puheenollen – olen tänä kesänä vasta todella tajunnut hyvän oliiviöljyn merkityksen. Jos saisin antaa yhden neuvon maistuvampaan arkeen, se olisi: osta parasta oliiviöljyä, johon sinulla on varaa. Kaikki muuttuu sen jälkeen helpommaksi. Ei tarvitse tehdä kastikkeita. Aina on jotain leivän päälle. Salaatit ja vihannekset maistuvat tajunnanräjäyttäviltä.

Kaapissani on nykyään aina kaksi oliiviöljypulloa: halpa pullo paistamiseen, kallis maustamiseen. Kalliilla ei koskaan paisteta.

reseptit12

Melkein yhtä iso merkitys on suolalla ja pippurilla. Käytän aina pippurimyllyä, en koskaan valmiiksi jauhettua pippuria. Halpoja myllyjä saa vaikka Lidlistä. Jos haluaa tosi tujut maut, kannattaa ostaa kunnon mylly. Minulla ei sellaista ole, ostan joskus kunhan jaksan ja muistan.

Suolaa on hyvä olla kahdenlaista: iso merisuolapaketti pastavettä, patoja ja muita keitettäviä ruokia varten ja pieni purkki hyvää sormisuolaa salaatteihin ja muihin ruokiin, joihin suola ripotellaan vasta lopuksi.

reseptit11

Tässä vielä kaksi kuluneen kesän suosikkireseptiäni, joissa yhdistyy kaksi postauksessa mainittua asiaa: yksinkertaisuus ja hyvä oliiviöljy.

Kumpikaan näistä salaateista ei kaipaisi sitruunan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin lisäksi mitään muuta. Muu on vain ekstraa, tuomaan makuun vaihtelua.

Raaka-aineiden määrälle et tarvitse ohjeita. Luota makuaistiisi – tiedät kyllä oikeat määrät itse.

Kesäkurpitsasalaatti

kesäkurpitsaa
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
chilihiutaleita
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta basilikaa silputtuna

Leikkaa kesäkurpitsa ohuenohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon kaikki muut ainekset paitsi basilika. Anna tekeytyä huoneenlämmössä tunti tai pari tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää basilika joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Fenkolisalaatti

fenkolia
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta minttua silputtuna

Leikkaa fenkolin valkoiset osat ohuiksi siivuiksi. Lisää joukkoon kaikki ainekset lukuunottamatta minttua. Anna tekeytyä huoneenlämmössä ainakin puoli tuntia tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää minttu joukkoon juuri ennen tarjoilua.