Hernesaaressa (ja synninpäästö sääurputtajille)

hernesaarenranta-(9-of-9)

Tiedän, tiedän, tiedän – on maailman turhinta ja epäkehittävintä mököttää säästä, koska sille ei voi mitään.

Mutta siinä vaiheessa, kun alkaa olla heinäkuun loppu ja kesän lämpimät päivät voi laskea yhden käden sormin, ei kyseessä ole enää asennekysymys. Kyseessä on asia, joka on faktuaalisesti perseestä (virallinen, tekninen termi).

Tietysti asian kanssa on fiksumpaa opetella elämään kuin murjottaa päivästä toiseen, ja sitä suosittelen kaikille. Mutta antakaa silti kavereiden vähän myös urputtaa, onhan tämä järkälemäinen pettymys johonkin purettava tai saamme koko Suomi vielä sappikiviä.

hernesaarenranta-(8-of-9)

hernesaarenranta-(2-of-9) Kesäkaupunki nyt vain ei ole sama ilman kunnon kelejä. Kyllä, terasseilla on lämpölamput, voi pukea päälle kerroksia, kääriytyä vilttiin ja istua katoksen alla.

Mutta ilman aurinkoa ja pitkiä lämpimiä iltoja, kaupungissa vain ei ole sitä samaa taikaa

hernesaarenranta-(3-of-9)

Ei kyse ole vain siitä, ettei voi maata bikineissä rannalla. Kun sää on heinäkuussa ehtaa syyskuuta, suomalaisten kesäpersoona pysyy piilossaan, ihmiset vähän enemmän omissa oloissaan.

On vähän vähemmän sitä, mitä kesässä – sen lämmön ja auringon lisäksi – eniten rakastan: epäsuomalaista spontaaniutta ja rentoutta. Yllättäviä käänteitä, päiviä ja iltoja, joista ei koskaan voi arvata miten ja mihin ne päättyvät.

hernesaarenranta-(4-of-9)

Kovasti säästä riippuvainen on myös tämä uusi, kulkureittieni varrelle hiljattain avautunut Hernesaaren Ranta. Kerran osuin sinne lämpimänä, aurinkoisena iltana ja yllätyin täysin. Moni oli valmis tuomitsemaan paikan jo etukäteen, koska kyseessä on Sedu Koskisen masinoima operaatio.

Mutta minä ihastuin. Aurinkoisena iltana meno oli kuin Rivieralla konsanaan (okei, Rivieralla ei kylllä ikinä juotaisi muovituopeista). Rentoja, hymyileviä ihmisiä (ja koiria!) tuoleilla, pöydillä, kallioilla ja laiturilla, eikä kukaan mäkättänyt että anniskelualue loppuu tähän. Monen ikäistä ja -näköistä porukkaa seurapiirikaunottarista vähän rähjäisiin veneilijöihin. 

Salsa soi, varpaiden välissä oli hiekkaa ja veneilijät kiipeilivät paljain jaloin paattiensa kansilla. Auringonlasku toi taivaalle pastelliset sävyt ja poskille punan.

hernesaarenranta-(6-of-9)

hernesaarenranta-(1-of-9)

Testasimme myös paikan ruokatarjonnan, josta vastaavat erilaiset kontteihin rakennetut ravintolat. Suosittelen burritoja ja tacoja tarjoilevaa Chalupaa, muut eivät oikein vakuuttaneet.

hernesaarenranta-(5-of-9)

 Nyt alan googlata netistä ohjeita aurinkotanssiin, jotta tännekin päästään ainakin vielä kerran tänä kesänä!


Eka oikea

southpark-(8-of-11)

southpark-(1-of-11)southpark2

Kesän ensimmäisenä oikeana kesäpäivänä hymy oli niin herkässä, että poskipäitä pakotti.

Päivä oli täydellinen. Tiesin sen jo sitä eläessäni ja tiedän sen nyt näitä kuvia selatessani.

Fiilis oli niin kokonaisvaltaisen tyytyväinen ja onnellinen jo heti aamusta, kun kävelin koiran kanssa kotikadulla – v i h d o i n … tuntui, että leijuin sandaaleissani (!) ja t-paidassani (!!) pari senttiä asfaltin yläpuolella. Onneksi oli rekku hihnan päässä, muuten olisin saattanut kohota ilmaan ja liihottaa Ranskaan asti.

southpark-(4-of-11)

southpark-(10-of-11)

Lähdettiin haahuilemaan kaupungille, törmättiin kaveriin, mentiin porukalla lounaalle.

Istuttiin terassilla niin kauan, että pöytä ehti olla varjossa, auringossa ja taas varjossa. Käytiin läpi kaikkien työasiat, asuntoasiat, treeniasiat ja koira-asiat. Poltin nenäni, taas. Hyvän päivän merkki.

southpark-(5-of-11)

southpark-(7-of-11)

southpark1

Lounaspaikaksi valikoitui uusi Southpark – tosi viihtyisä miljöö, ihana terassi suoraan Koffin puiston laidalla. Ruokakin oli aika jees.

Kaunis ilma, terassi, pari kaveria ja aikaa – ei siihen sen kummempaa tarvita, päivään, jolloin kaikki tuntui olevan täydellisen hyvin.

southpark-(3-of-11)

southpark-(9-of-11)

southpark-(2-of-3)

Kesälystiä kesti vain päivän, mutta olipa se ihana päivä. Äsken jäin Esterin perse -tyyppisen sadekuuron kouriin ja palasin kotiin kylmästä hytisevänä uitettuna koirana, mutta näitä kuvia katsoessa hymyilyttää taas. Ehkä eilisen voimin jaksaa taas hetken.

Mutta siis huomio, vain hetken. Että älkää nyt sääjumalat saako siellä mitään sadistisia ideoita.

southpark-(1-of-3)

 

Southpark 
Sinebrychoffin puisto, Helsinki


Yksinkertaisempaa, rakas Watson (ja yksi kaupungin parhaista)

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä simppelimmäksi makuni muuttuu. Olen todennut, että olen yksinkertainen tyttö ja tykkään yksinkertaisista asioista. Kotiruuasta, katukojuista ja rennoista ravintoloista, joissa ei pönötetä.

Tykkään, että syödessä nauru saa raikua ja viini läiskyä pöydälle. Tykkään jutella seuralaisilleni ja heittää tarjoilijan kanssa läppää, en niinkään kuunnella ulkoaopeteltuja vuorosanoja jokaisen punajuuren alkuperästä. Lopuksi tykkään saada laskun, jossa on maksimissaan kaksi numeroa.

fisujaranet-(1-of-3)

En ole juurikaan kiinnostunut hienoista ravintoloista – joista yksikään ei tietenkään myönnä olevansa hieno. Kaikkihan ne ovat rentoja bistrotyylisiä.

Kaipaan usein Turun ravintolatarjontaa. Helsingissä on tosi paljon hienoja rafloja mutta ihan liian vähän sellaisia, joissa uskallettaisiin tehdä oikeasti mutkatonta ja rehtiä, mutta silti laadukasta ja hyvää safkaa. Sellaisia, joihin voisi kävellä ilman pöytävarausta, ja joissa nälkä lähtisi yhdelläkin ruokalajilla.

(Tai ehkä en ole vain vielä löytänyt niitä – saa vinkata!)

fisujaranet-(1-of-1)

Jos ihan rehellisiä ollaan: vaikka pystyn arvostamaan huippuunsa hiottua keittotaitoa ja kykyä asetella ruoka kauniisti, en vain itse saa sen tyyppisestä hommasta oikein mitään kicksejä. Syön koska tahansa mieluummin lautasellisen hyvin tehtyä lihaa ja pottua kuin seitsemän ruokalajin maistelumenun.

fisujaranet-(3-of-3)

No, hyvin simppelistä safkasta puheenollen: olen löytänyt kaupungin ellen Suomen parhaat fish’n’chipsit. Ne saa Fisu & Ranet -nimisestä ruokarekasta, jonka bongasin viimeksi vappupäivänä Kasarmitorilta.

Ah niin rapea turska, ihanat läskit ranut. Ainoa miinus oli mallasetikan maltillinen annostelu – toisaalta minä nyt olen niin hapan muija, etten ole vielä koskaan kohdannut annosta, jossa olisi liikaa etikkaa. (Kiinnostuneille tiedoksi, että turska on MSC-sertifioitua.)

fisujaranet-(2-of-3)

Nyt kun joku vielä kertoisi, mistä tietää, milloin rekat ilmestyvät Kasarmitorille. En ole toistaiseksi keksinyt logiikkaa, joskus ne vain ovat siellä ja joskus eivät.

Ehkä kesällä siirrän toimistoni puistonpenkille, niin olen aina valmiina kytiksellä. Minä ja Kasarmitorin lokit, kalapalat tähtäimessä. Raak raak.


Tervetuloa takaisin, Café Kokko

… on sua kaivattukin!

cafekokko-(6-of-9)

cafekokko-(1-of-9)

Surku tuli, kun viime vuonna luin täysin yllättäen jostain, että lempikahvilani Helsingissä sulkee ovensa.

Ja riemu repesi, kun kuulin, että se on avannut uudestaan!

cafekokko-(7-of-9)

cafekokko-(4-of-9)

Ennen Katajanokalla majaillut Café Kokko löytyy nyt Kalevankadulta.

Osoite ja tila on uusi, mutta paljon vanhaa tuttua on jäljellä: mainiot kahvit, kaupungin herkullisimmat raakakakut (niin hyviä, että maistuvat jopa raakakakkuskeptikolle) sekä ilmapiiri, jossa leijuu aina sellainen pieni tunne, että täällä voi koska tahansa sattua jotain hyvää ja yllättävää…

cafekokko-(2-of-9)

Vietin ison osan viime kesästä Café Kokon terassilla, sateisina päivinä notkuin yläkerran nurkkapöydässä. Ja usein jotain hauskaa ja yllättävää tapahtuikin. Tutustuin uusiin tyyppeihin tai törmäsin juuri siihen vanhaaan tuttuun, johon sillä hetkellä kannattikin.

Tässä paikassa on toden totta jotain erityistä. Ehkä se on se sielu, jolla paikkaa pyöritetään – tarttuu asiakkaisiinkin.

cafekokko-(8-of-9)

Uutta on osoitteen lisäksi myös se, että Kokon kanssa samasta tilasta löytyy nyt aiemmin vain nettikauppana toiminut Roomage, joka myy käytettyjä huonekaluja ja isompaa ja pienempää sisustustavaraa. Kannattaa ehdottomasti tsekata valikoima kahvinjuonnin jälkeen!

cafekokko-(9-of-9)

Kalevankadun tila ei ole ehkä ihan yhtä ihana kuin merellinen Skattan paikka, mutta en valita yhtään – toivotan Kokon avosylin tervetulleeksi takaisin kaupunkiin.

Ainoa, mitä jäin vanhasta Kokosta kaipaamaan: NE LEIVÄT. Ne kaupungin parhaat voikkarit! Voikkarit takas ja sassiin!

cafekokko

Café Kokko & Roomage
Kalevankatu 31 A (2. krs), Helsinki