Saaristokausi korkattu

skiffer-(8-of-8)

(Kyllä, puhun sinnikkäästi niistä parista melkein mantereessa kiinni olevasta pläntistä saaristona. Kaikki meistä eivät voi olla Bengtskärin lapsia.)

Sain yhtenä päivänä tekstarin, joka pisti vipinää lahkeeseen: ”SKIFFER ON AUKI!! Lauttaan ja vähän äkkiä!”

Olin ulkona ovesta noin minuutissa ja pian nökötin jo yhteysaluksessa (mahtipontinen nimi paatille, jonka matka kestää noin minuutin) matkalla Liuskaluodolle.

skiffer-(6-of-8)

skiffer-(4-of-8)

Skiffer on kiistatta yksi Helsingin sympaattisimpia ravintoloita, eikä pelkästään tuon laivamatkan vuoksi.

Pikkiriikkiselle luodolle rakennetun ravintolan kupeesta löytyy veneilijöiden huoltoasema (liikkis) sekä kelluva sauna (vielä liikkiksempi). Parasta on kuitenkin paikkaa ympäröivä meri sekä ihmisten rentous ja hyväntuulisuus – tänne ei kukaan hortoile vahingossa kiireisen palaveriputken välissä.

skiffer-(5-of-8)

skiffer-(3-of-8)

Ravintolan puolelta ei saa kahvia, joten oli juotava aamutuimaan kesän ensimmäinen Aperol spritz. Ei maistunut pahalta auringossa ja merimaisemissa. (Kahvia saa kyllä sieltä huoltsikalta.)

Skiffer tunnetaan pizzoistaan, tai siis ”liuskoistaan”, mutta rehellisyyden nimissä ne eivät ole minun makuuni – rakastan sen sijaan paikan yltäkylläisiä salaatteja.

skiffer-(1-of-8)

skiffer-(7-of-8)

Kaupungin edustalla olevat saaret ovat minusta aivan parasta Helsinkiä, ja olen totta puhuen vähän hämmästynyt siitä, miten harva kaupunkilainen tuntuu käyvän niillä!

Tämä etu on siinä, että muuttaa uuteen kaupunkiin aikuisena – näkee kaiken edelleen vähän turistin silmin.

Skiffer Liuskaluoto, yhteysalus Merisatamanrannasta (meno-paluu 6 euroa). 


Viime päiviä

bnb-(2-of-9)

Pahoittelut hiljaisuudesta, kamut! Eräs kotiin liittyvä projekti on töiden lomassa vienyt lähes kaiken valveillaoloaikani (ja leijonanosan siitäkin ajasta, kun pitäisi nukkua).

Luin tuossa viime viikolla kirjan, joka on pistänyt elämäni ihan mullin mallin ja sen vuoksi olen esimerkiksi eilen valvonut aamuyöhön asti nakuttamassa uusia laatikoita vaatekaappiini – kerron teille kirjasta pian.

Mutta on tässä jotain elämääkin ehditty elää siinä välissä.

hmmen-(2-of-3)

Kävin vähän kemuissa esimerkiksi. Zaran pitkähihainen mutta sitäkin lyhythelmaisempi mekko on vakiovaatteeni kaikenlaisiin rientoihin – sen päälle vetäistessään tulee aina takuuhyvä fiilis, vaikka tukka olisi rumasti tai fiilis vähän väsynyt.

Nahkatakki on Gaultier for Lindex -mallistosta ja kengät A.P.C.:n.

(Kuvasta kiitos Mikko Rasila)

huhtikuu-(3-of-3)

Sain ystäviltäni maailman parhaan tuparilahjan – sadan euron lahjakortin kukkakauppaan.

Ostin kämpän täyteen kukkia ja kortille jäi silti vielä 75 euroa. Sillä pysyn pioneissa koko kevään.

huhtikuu-(1-of-3)

huhtikuu-(2-of-3)

Akuuttiin Meksiko-ikävääni kävin testaamassa uuden Lucha Locon lounaan, seuralaisen kanssa, joka potee samaa ikävää.

Lucha Locon lounas on taco-buffet, siis niin paljon tacoja kuin vatsalaukku sallii (eli yllättävän paljon, voin kertoa kokemuksesta – tosin minulla onkin takana kolmen ja puolen viikon intensiivinen harjoitusleiri). Onko tämä unta vai onko tämä totta? Totta se on. Menkää, on hyvä.

Nyt kaadun sängyn pohjalle – jet lag ja univelka vaivaavat edelleen, ja olen sitä paitsi jäänyt vähän koukkuun Breaking Badin spin offiin, Better Call Sauliin. LWYR UP!

Lucha Loco
Korkeavuorenkatu 4, Helsinki


Terassikelit

Toisinaan on raivostuttavaa, kun ystävänä on ajatuksia lukeva profeetta. Mikko näkee heti, jos sanon kyllä johonkin mitä en oikeasti haluaisi tehdä ja osaa välittömästi osoittaa sadan tyypin joukosta sen yhden josta olen salaa ajatellut että hmm aika kiva.

factory-(2-of-9)

Mutta joskus se on hyväkin juttu. Esimerkiksi silloin, kun makaa sunnuntaiaamupäivänä sohvalla ja miettii, että onpa nälkä, olispa jotain ruokaa, kaapissa ei ole mitään, pitäisköhän mennä johki, kahvipurkki on tyhjä…

Juuri sillä sekunnilla tulee puhelu: ”lähe aamiaiselle!”

factory-(3-of-9)

factory-(4-of-9)

Eirassa on pieni kahvila, johon voi mennä ainoastaan sunnuntaisin. Siellä on nimittäin kaupungin parhaimmistoon kuuluvat kahvit, mutta kiistatta kaupungin hitain palvelu. Siitä ei pidä hikeentyä – kuuluu paikan charmiin. Minusta siinäkin on jotain ihanaa, että kaikkea ei tehdä tehokkaasti.

factory-(7-of-9)

factory-(1-of-9)

Sitä paitsi, kuinka monen kahvilan kaksipaikkaiselta terassilta on suora näkymä kadulle, joka kerta toisensa jälkeen äänestetään Helsingin kauneimmaksi?

factory-(6-of-9)

Oli aikamoinen tunne istua maaliskuussa terassikahveilla ilman takkia. Aurinko siirtyi, me siirsimme pöytää sitä mukaa, kunnes varjo nielaisi kadunpätkän kokonaan ja oli pakko luovuttaa.

Ei tehnyt vielä mieli mennä sisälle, joten kävelimme rantaan. Sama idea oli näemmä ollut koko kaupungilla – rannassa kuhisi kuin heinäkuussa konsanaan. Mieletön tunnelma, hymyileviä ihmisiä. Kymmeniä tai satoja silmäpareja siristelemässä merelle.

factory-(9-of-9)

factory-(8-of-9)

Rannan terassitkin oli jo avattu (maaliskuussa!) ja pakkohan sitä oli sitten juoda vielä toiset kahvit Compassilla, ihan kannatuksen vuoksi.

Siinä rotvallilla istuskellessa, merta ja hyväntuulisia ihmisiä tuijotellessa muistin yhtäkkiä tosi elävästi, millainen paikka on kesällä. Ai saamari! Kukkivat pionit, iltauinnit, viinilasit Mattolaiturilla, loputtomilta tuntuvat löhöilyt ja pinkit auringonlaskut Ursinin kallioilla ja kaikki ne ihmiset… meinasin haljeta onnesta kun tajusin, että se kaikki on vielä edessä.

Olen täällä, asemissa valmiina odottamassa. Viime kesältä on vielä kaksi kuponkiakin käyttämättä Helsingin jäätelotehtaan kiskalle.

Factory St. Gallery
Tehtaankatu 19, Helsinki


Perjantai-Pueblo

pueblo-(15-of-22)

pueblo-(2-of-22)

Loppuviikko oli aamusta iltaan minuuttiaikataulutettu. Käväisin kotona nukkumassa, ja sitten taas mentiin, läähpuuh.

Moisen häsellysviikon päätteeksi oli ihana eilen illalla lösähtää kotoisan baarin nurkkaan.

pueblo-(12-of-22)

Ei tarvinnut liikkua mihinkään, eteeni kannettiin ruokaa ja drinkkejä ja koiria rapsuteltavaksi. Ihmiset pöydässä vaihtuivat, väsynyt mutta tyytyväinen hymy pysyi.

pueblo-(11-of-22) pueblo-(21-of-22)

Eerikinkadun Pueblo on vanha lemppari, mutta edellisestä kerrasta oli päässyt vierähtämään jo liian pitkä aika. Safka on hyvää ja kohtuuhintaista, drinkit mahtavia, biisit letkeitä ja meininki rento. (Margarita on yhä kirkkaasti suosikkini, vaikka vodka lemonin kannattajakunta onkin äänekkäämpi.)

Jos baarissa olisi vielä improvisoitu tanssilattia, se olisi juuri se baari, jota Helsinkiin kaipaisin. Tosin baarin perältä löytyy kyllä salsakoulu – josko sitä sinne sitten jonain päivänä…

pueblo-(16-of-22)

pueblo-(10-of-22)

Ai niin ja – olihan se aika kiva saada pientä esimakua tiedätte-kyllä-mitä matkaa varten. Ensi kuussa tämä mujer aikoo meinaan syödä tacoja!

pueblo-(13-of-22)

Hyvää viikonloppua bonitos!

Pueblo Bar y Taqueria
Eerikinkatu 27, Helsinki