Vuohen vuosi

torstai-(2-of-6)

Eilen juhlittiin kiinalaista uuttavuotta. Vuohen vuosi!

Minä olin asianmukaisesti punaiseen pukeutuneena Lasipalatsilla, valmiina ahtamaan vatsalaukkuni täyteen dim sumia ja kevätkääryleitä ja wonton-keittoa. Mutta pah, ryysis oli niin kova, että en päässyt riittävän lähelle ainuttakaan ruokakojua edes nähdäkseni mitä niissä myydään.

Menetimme hermomme ja painelimme thaimaalaiseen raflaan. Oli tyhjää, koska kaikki olivat kiinalaisessa.

torstai-(4-of-6)

Vanhan kiinalaisen perinteen mukaan uudenvuodenpäivänä ei saa pestä hiuksia, jottei pese hyvää onnea pois. Harhauttaakseni katseet tahmaisesta tukastani puin päälle uuden mekon – sain Wolfordilta Fatal-nimeä kantavan klassikkomekkonsa, jota voi käyttää miljoonalla eri tavalla. Aloitin varovasti ja puin sen kynähameeksi.

Paita on H&M Conscious-mallistoa, kengät A.P.C.:n ja laukku Samujin.

torstai-(3-of-6)

Luin juuri, että vuohen vuosi on kuulemma otollista aikaa avata sydän rakkaudelle ja hyväksynnälle. Kuulostaa hyvältä. Voisin ajatella vuohia (rakastavasti ja hyväksyvästi) aina, kun tekee mieli ajatella rumia ajatuksia itsestään ja elämästä ja maailmasta. Viime aikoina rumia ajatuksia on vähän pyrkinyt pintaan, yritän parhaani mukaan vaimentaa ne. Bäää.

Vuohen vuosi on myös kuulemma luovuuden sekä kauneuden vaalimisen aikaa. Liekö sattumaa, mutta tällaista on tosiaankin ollut ilmassa. Vaikka nyt se päärynöiden maalailu. Ehkä tämä voisi olla oikea vuosi tehdä vihdoin jokin luovempi kirjoitusprojekti.

torstai-(6-of-6)

Kauneutta vaalin nauttimalla lounaani Sunnissa, jossa on ehkä helsinikiläisravintoloista kaunein ikkunanäkymä: Senaatintori ja Tuomiokirkko.

torstai-(5-of-6)Kauneudesta puheenollen, löysin tämän vanhan turkkilaisen puurasian antiikkikaupasta. Haluaisin sanoa, että säilytän siellä salaisuuksia tai perintökoruja, mutta säilytän siellä kumisia hiuslenkkejä.

Kai nekin ansaitsevat kauniin paikan olla. Rakkautta ja hyväksyntää, jne.


Aamu hallissa

kauppahalli-(1-of-6)

Tykkään tosi paljon Helsingin Vanhasta kauppahallista. Kivointa siellä on käydä aamuisin – ei vielä yhtä vilkasta kuin lounasaikaan, vaan sellainen heräilemisen tuntu.

Tosin Turussa ja Tampereella asuneena aina hieman järkytyn siitä, kun astelen halliin yhdeksän tai puoli kymmenen maissa ja suurin osa kojuista on vielä kiinni! Mikäs unikekojen kauppahalli tämä oikein on?

kauppahalli-(6-of-6)

kauppahalli-(5-of-6)

Onneksi se syy, miksi yleensä halliin suuntaan, on kuitenkin täydessä toiminnassa heti ovien auettua. Ravintola Storyssa on nimittäin kerrassaan mainio aamiainen.

Pitäisi useammin ehdottaa kavereille aamiaistreffejä – aamupalan syöminen ulkona on ihan erityisen ihanaa. Siinä on vähän samaa fiilistä kuin lapsena silloin kun sai syystä tai toisesta jäädä koulupäivänä kotiin. Pieni lintsaus.

kauppahalli-(4-of-6)

Tosi hyvän täytetyn sämpylän, jugurttia, aivan ihanaa kotitekoista granolaa, mehun ja kahvin saa Storyssa kympillä. Listalla on myös omeletteja ja puuroa.

Parasta paikassa on kuitenkin – tietenkin – se hallin tunnelma. Se on aivan omanlaisensa, vaikka kaupungin vilkkaimmat paikat ovat ihan oven takana.

kauppahalli-(2-of-6)

Ravintola Story
Vanha kauppahalli
Eteläranta, Helsinki


Don’t worry darling

bergga-(1-of-5)

Olen tässä viime aikoina nököttänyt Karhupuiston laidalla kahvila Berggassa.

Se on aika kiva paikka. Vitriinissä on vaikka ja mitä, pullaa ja paakkelssia (Kalliossa kun ollaan niin toki myös vegaanista).

Mutta ihan parasta ovat lukiolaiset, joita Berggaan vaeltaa hyppytunneilla lähialueen monista kouluista.

Mikään ei ole muuttunut sitten omien lukiovuosieni – edelleenkin on ne samat jutut ja ne samat pojat, joilla on hirveästi mielipiteitä politiikasta ja elokuvista ja jotka ovat koko ajan äänessä koska ovat niin innoissaan siitä, että joku tyttö vihdoin kuuntelee.

bergga-(4-of-5)

Ja sitten tietysti se dramaattinen tunne siitä kuinka juuri nyt tehtävät ja jo tehdyt valinnat tulevat määrittelemään koko loppuelämän. Ei mulla oo MITÄÄN TSÄÄNSSIÄ päästä sinne kun en sillon yläasteella ottanut sitä valinnaista fysiikasta.

Minun tekee mieli halata jokaista ja kertoa, että don’t worry darling, kukaan ei ole enää ylioppilasjuhlien jälkeen kysellyt, kirjoitinko ruotsista ällän vai ämmän. Että elämä tulee kuule viemään sinut paikkoihin, joihin ei papereilla edes pääse.

Ja samalla kun kuvittelen olevani vanha ja viisas, tiedän, että minunkin keskustelujani salakuuntelee joku vanhempi ja viisaampi. Jonka tekisi mieli halata ja sanoa don’t worry darling, elämä tulee viemään sinut paikkoihin, joita et pienessä untuvikon päässäsi osaa vielä edes kuvitella.

bergga-(2-of-5)

Siispä, ensi kerralla kun huomaan kuvittelevani että maalliset ongelmani ovat hirvittävän dramaattisia tai ylitsepääsemättömän suuria, kuvittelen viereeni harmaahapsisen naisen, joka salakuuntelee jauhamistani kahvikupin äärellä. Häntä todennäköisesti vähän liikuttaisi. Ja vähän naurattaisi.

 

Bergga
Viides linja 14, Helsinki


(Melkein) täydellinen kahvila

tiirikkala-(7-of-7)

Kun muutin Turkuun kymmenen vuotta sitten, kävimme äidin kanssa unelmointikäynnillä jokivarren Artekin myymälässä. Äiti taisi haaveilla tankkituolista, mutta minun haaveeni löysivät ihan toisen kohteen – visiitistä alkoi pakkomielteinen suhtautumiseni Linnankatu kolmoseen.

Vuosien ajan aina, kun joku kysyi mitä tekisin jos voittaisin lotossa, vastasin: ostaisin sen Artekin liiketilan ja muuttaisin sinne asumaan.

Niin ihanaa tavaraa kuin Artekin liikkeissä onkin, ajattelin aina, että tila meni vähän hukkaan myymälänä. Tuumasin, että sen pitäisi olla paikka, jossa saisi oleskella oikein olemalla ja lojumalla.

tiirikkala

Nyt tilassa toimii vihdoin kahvila, ja esimerkiksi joelle päin avautuva parveke on vihdoin arvoisessaan käytössä terassina. Jos jostain olen katkera niin siitä, että Anniskelukahvila Tiirikkala aukesi vasta sen jälkeen, kun olin itse jo muuttanut pois Turusta. Olen kateellinen kaikille turkulaisille.

Jos Tiirikkala olisi ollut olemassa silloin kun asuin vielä Turussa, olisin todennäköisesti viettänyt siellä puolet elämästäni. Lukenut lehtiä, tavannut kavereita ja haastateltavia, syönyt lounasta, pyörittänyt paperisotaa, kirjoittanut juttuja, päntännyt tenttiin…

tiirikkala-(5-of-7)

Tiirikkala on lähes täydellinen kahvila. Miljöö on tietenkin uniikki ja sisustus paitsi viihtyisä myös käytännöllinen (tarpeeksi isot pöydät esimerkiksi läppärin näpyttelyyn tai kokousten pitämiseen). Ruokalista oli sopivan simppeli ja kahvi maistui siltä miltä pitääkin. Tilaamani ankankoipimaalaissalaatti oli mahtava, tosin Tiirikkalassa useammin käyvät turkulaiset ystäväni – ne onnekkaat ruojat! – mainitsivat, että ruuan taso vähän vaihtelee.

tiirikkala-(1-of-7)

Ainoa miinus oli nuiva,  lähes töykeä palvelu. Yleensä en erityisemmin pahastu nihkeästä asiakaspalvelusta, mutta tässä tapauksessa se oli jotenkin niin räikeässä ristiriidassa Tiirikkalan lämpimän ja kodikkaan ilmapiirin kanssa, että asiaa ei voinut olla kummeksumatta.

No, kukaan ei ole täydellinen – mutta Tiirikkala pääsee hyvin lähelle.

Anniskelukahvila Tiirikkala
Linnankatu 3, Turku