Sitruunainen valkopaputahna

Olen kovasti kaikenlaisten kotitekoisten tahnojen ystävä.

Hummus, tsatsiki, adjika, pestot, baba ganoush… kaikki tuovat lautaselle juuri sen jonkin pienen mutta suuren lisän, joka nostaa ruuan ihan kivasta tosi mahtavaksi.

resepti28

Tämä valkopaputahna syntyi, kun aikomuksenani oli tehdä hummusta, mutta lähikaupasta ei löytynytkään kikherneitä. Aloin sitten miettimään, että mitäs näiden papujen kanssa tehdään.

Miellän valkopavut jotenkin aina Toscanaan kuuluvaksi, ja sieltähän se inspiratsiooni sitten tälläkin kertaa lähti: parmesania! Persiljaa! Sitruunaa! Sí sí sí!

Kikherneiden loppu oli onnenpotku, sillä tahnasta tuli tosi hyvää. Kokeile leivän päällä, falafelien kanssa tai vaikka vihannesdippinä.

Hyvä pitää mielessä kaikenlaisia illanistujaisia varten!

Sitruunainen valkopaputahna

1 tölkki (n. 300-400 g) isoja, valmiiksi keitettyjä valkopapuja
1 pieni valkosipulinkynsi
1 tl raastettua (luomu)sitruunankuorta
loraus tuorepuristettua sitruunamehua
kourallinen raastettua parmesania
suolaa
mustapippuria
muutama ruokalusikallinen neitsytoliiviöljyä
kourallinen silputtua tuoretta persiljaa

Huuhtele pavut hyvin. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna tahnaksi. Lisää öljyä sen verran, että tahnan koostumus on mieleisesi. Laita alkuun vähän varovaisemmin sitruunamehua, maista hapokkuus ja lisää halutessasi.


Enää en ole nälkäinen

Pari asiaa, jotka olen oppinut ruuasta ja syömisestä tänä kesänä.

(Okei, osa on toki jo vanhoja totuuksia, mutta niitäkin on välillä hyvä kirkastaa.)

resepti5

Ruoka on ruokaa, mutta ruuasta tulee ateria vasta kun sen ympärille kietoutuu jotain muuta. Tunnelma, katettu pöytä ja ihan aito pysähtymisen hetki.

Note to self: Sohvalla kulhosta kaavittu riisimössö Netflixin pauhatessa taustalla ei ole ateria. Siitä lähtee ehkä fyysinen nälkä, mutta minusta kun tuntuu, että ihmiset ovat nykyään kauhean nälissään vaikka syövät liikaa. Kai se on hyvien, aidosti tyydyttävien kokemusten nälkää.

resepti6

Olen onnellinen ja onnekas, kun yksineläjän statuksestani huolimatta saan syödä seurassa monta kertaa viikossa. Yhdessä pöydän ääressä nautittu ateria ravitsee meinaans ruumista ja sielua. Sen jälkeen on niin tyytyväinen olo, ettei edes kaipaa jälkiruokaa. (Tosin en kieltäydy, jos sitäkin on.)

Ja yhdessä kokkaaminen – sekin on paljon kivempaa. Yksi pilkkoo, toinen tarjoilee kokille viiniä, kolmas kertoo vaihdellen joko hyviä tai huonoja juttuja.

reseptit8

Toisaalta olen oppinut, että yksinkin voi nauttia täydellisen aterian. Koostan sen parista eri ruokalajista (ja kun puhun ruokalajeista, tarkoitan niin yksinkertaisia asioita, että naurattaa – vihersalaattia ja kastiketta, lohipalaa, etikkakurkkuja, keitettyjä perunoita, raastettua porkkanaa, suoraan purkista kaiveltuja oliiveja).

Katan kauniisti, istun pöydän ääreen ja pureskelen rauhassa.

reseptit10

Kun ymmärtää, että alkusalaatiksi riittää jokin vihannes, oliiviöljy, suola ja mustapippuri ja jälkiruuaksi hedelmä tai pari palaa suklaata, on yhtäkkiä varsin helppoa olla se nainen, joka loihtii hetkessä kahden tai kolmen ruokalajin aterian.

Yksinkertainen ruoka on sitä paitsi parasta. Huutaisin halleluja, jos Helsingissä joku kokki olisi niin rohkea, että uskaltaisi tarjoilla ravintolassaan oikeasti yksinkertaista ruokaa. Ajatelkaa vaikka Italiaa. Siellä salaatti voi olla ihan vain tomaatti + oliiviöljy + suola.

reseptit9

Oliiviöljystä puheenollen – olen tänä kesänä vasta todella tajunnut hyvän oliiviöljyn merkityksen. Jos saisin antaa yhden neuvon maistuvampaan arkeen, se olisi: osta parasta oliiviöljyä, johon sinulla on varaa. Kaikki muuttuu sen jälkeen helpommaksi. Ei tarvitse tehdä kastikkeita. Aina on jotain leivän päälle. Salaatit ja vihannekset maistuvat tajunnanräjäyttäviltä.

Kaapissani on nykyään aina kaksi oliiviöljypulloa: halpa pullo paistamiseen, kallis maustamiseen. Kalliilla ei koskaan paisteta.

reseptit12

Melkein yhtä iso merkitys on suolalla ja pippurilla. Käytän aina pippurimyllyä, en koskaan valmiiksi jauhettua pippuria. Halpoja myllyjä saa vaikka Lidlistä. Jos haluaa tosi tujut maut, kannattaa ostaa kunnon mylly. Minulla ei sellaista ole, ostan joskus kunhan jaksan ja muistan.

Suolaa on hyvä olla kahdenlaista: iso merisuolapaketti pastavettä, patoja ja muita keitettäviä ruokia varten ja pieni purkki hyvää sormisuolaa salaatteihin ja muihin ruokiin, joihin suola ripotellaan vasta lopuksi.

reseptit11

Tässä vielä kaksi kuluneen kesän suosikkireseptiäni, joissa yhdistyy kaksi postauksessa mainittua asiaa: yksinkertaisuus ja hyvä oliiviöljy.

Kumpikaan näistä salaateista ei kaipaisi sitruunan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin lisäksi mitään muuta. Muu on vain ekstraa, tuomaan makuun vaihtelua.

Raaka-aineiden määrälle et tarvitse ohjeita. Luota makuaistiisi – tiedät kyllä oikeat määrät itse.

Kesäkurpitsasalaatti

kesäkurpitsaa
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
chilihiutaleita
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta basilikaa silputtuna

Leikkaa kesäkurpitsa ohuenohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon kaikki muut ainekset paitsi basilika. Anna tekeytyä huoneenlämmössä tunti tai pari tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää basilika joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Fenkolisalaatti

fenkolia
tuoretta sitruunamehua
laadukasta oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta minttua silputtuna

Leikkaa fenkolin valkoiset osat ohuiksi siivuiksi. Lisää joukkoon kaikki ainekset lukuunottamatta minttua. Anna tekeytyä huoneenlämmössä ainakin puoli tuntia tai jääkaapissa vaikka yön yli. Lisää minttu joukkoon juuri ennen tarjoilua.


Mausteinen bataatti-kookoskeitto

Koska blogini lukijoista merkittävä osuus koostuu entisistä ja nykyisistä turkulaisista, uskallan esittää kysymyksen: kuka muu muistaa Turun Kauppakorkeakoulun ruokalan legendaariset keittolounaat?

Eurolla sai syödä keittoa, salaattia ja leipää niin paljon kuin jaksoi. Lopulta ruokala oli niin täynnä lähialueen opiskelijoita keiton perässä (kerrankin sen ihan oikean keiton), että hinta jouduttiin tuplaamaan pahimman ryysiksen taltuttamiseksi.

Söin opiskeluaikoina niin paljon kasvissosekeittoja – viisi kertaa viikossa – että minun ei tehnyt niitä vuosikausiin mieli. (Sen sijaan muistelen edelleen kaiholla sitä Amican Onnenleipä-ruisleipää – miksei sitä voi ostaa kaupasta?)

Alan ilmeisesti päästä hiljalleen traumoistani yli, sillä eilen tuli mieleen tehdä pitkästä aikaa kasvissosekeittoa. Himotti erityisesti jokin mausteinen, joten väkersin tällaisen Thaimaa-inspiroituneen bataattisopan. Tulipa hyvää!

reseptit3

Sosekeiton konsepti on minusta edelleen vähän riskaabeli – tosi hyvästä horroriin on lyhyt matka. Omat henkilökohtaiset sosekeittoteesini ovat:

1. Sosekeitto saa olla reteästi juoksevaa – paksusta tönköstä sopasta tulee mieleen vauvanruoka.

2. En ole äärivaihtoehtojen ystävä, paitsi keitoissa. Joko se on pureskeltava keitto tai sitten ei. Tiukka ei sattumille sosekeitoissa, joten sauvasekoittimet täysille ja sileäksi koko roska!

3. Tarpeeksi mausteita, suolaa ja happoja – liian mieto maku yhdistettynä sileään koostumukseen on yhtä kuin vauvanruoka.

4. KUUMAA kiitos. Koska väljähtänyt keitto on yhtä kuin…  no arvasitte tämän jo… vauvanruoka.

Mausteinen bataatti-kookoskeitto 

(2:lle pääruuaksi, 4:lle alkuruuaksi)

400-500 g bataattia
1 porkkana
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 tuore chili (tai maun mukaan)
paistamiseen kookosöljyä (tai muuta ruokaöljyä)
2 tl punaista thai-currytahnaa
5 dl kana- tai kasvislientä
suolaa
2 dl kookoskermaa**
1 limen mehu
tuoretta korianteria

Kuori bataatti, porkkana ja inkivääri. Kuutioi bataatti ja porkkana ja silppua chili ja inkivääri. Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota chiliä, inkivääriä ja currytahnaa minuutti tai pari. Lisää porkkana ja bataatti ja kuullota hetki. Lisää kana- tai kasvisliemi ja suola.

Kiehauta ja anna porista keskilämmöllä n. 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Poista liedeltä ja soseuta täysin sileäksi. Lisää joukkoon kookoskerma ja kuumenna tarvittaessa keitto uudestaan. Lisää halutessasi myös hieman vettä tai lientä, jos keitto on kiehunut liian paksuksi.

Purista joukkoon limen mehu ennen tarjoilua ja silppua kunkin annoksen päälle tuoretta korianteria.

**kookoskerma on ikään kuin kermaisempaa ja paksumpaa kookosmaitoa ja sitä myydään yleensä 2 desin pahvipakkauksissa. Merkki on useimmiten joko Kara tai Blue Dragon. Jos et löydä, niin voit korvata kookoskerman kookosmaidolla.


Muna on mukava juttu

muna1

Aloin kertoa teille tarinaa kananmunatuottajien valistusvideosta, joka piti katsoa yläasteella terveystiedontunnilla. Yritin googlata josko löytäisin videon jostain arkistojen syövereistä. En löytänyt, mutta sen sijaan Google kertoikin, että olen jo joskus kirjoittanut kyseisestä videosta. Näin voi käydä kun on blogannut seitsemän vuotta… Kaikesta päätellen video on tehnyt minuun nuorena syvän vaikutuksen.

No, joka tapauksessa, videon nimi oli Muna on mukava juttu, jos joku kaipaa tälle päivälle tietoiskua.

muna4

Ja hommahan on niin, että muna on mukava juttu. Vielä mukavampi on munakas.

Teen usein omeletin lounaaksi tai illalliseksi sellaisina hetkinä, kun en keksi muuta tai kun kaapissa ei ole ”mitään”. Ihan täydellinen yhden hengen ruoka – ei jää jämiä ja saa vatsan täyteen terveellisesti.

Munakas on näppärä – jos kaapissa vain on munia, suolaa, pippuria ja joku kuiva juustonkannikka, sinulla on illallinen. Mieluiten kuitenkin täytän sen vihanneksilla, tai joskus perinteiseen tyyliin kinkulla.

Jos haluaa proteiinibuustin, voi munakkaaseen lisätä yhden ylimääräisen munanvalkuaisen. Se parantaa myös koostumusta.

muna2

muna3

En ole mikään mestarimunakkaanpaistaja, mutta osaan nykyään tehdä aika mehevän ja maukkaan omeletin.

Jos olet kuten minä ennen ja munakkaastasi tulee aina lähinnä munakokkelia, sinulla on todennäköisesti liian kuuma pannu. Itseltäni homma alkoi onnistua kun älysin että munakkaalle pitää antaa aikaa, jotta se saa rauhassa hyytyä ilman että paistopinta kuitenkaan kärähtää. Tässä piileekin Suuri Munakasparadoksi: se valmistuu nopeasti, mutta ei ole hätäsen ihimisen hommaa.

Mutta tässäkin, kuten elämässä yleensä, on kyse tasapainosta – munakas kannattaa kääntää ennen kuin se on hyytynyt kokonaan, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin liian kuivaksi paistunut munakas.

muna5

Vihannes-vuohenjuustomunakas

(yhdelle pääruuaksi)

2 dl pieneksi kuutioituja vihanneksia (esim. paprika, parsakaali, lehtikaali, kesäkurpitsa)
2 kananmunaa (+ halutessasi lisäksi 1 valkuainen)
pieni pala vuohenjuustoa
voita tai oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä tai nokare voita. Kuullota vihannekset (jos käytät hitaammin kypsyviä vihanneksia kuten parsakaalia, voit lisätä pannulle lorauksen vettä). Poista pannulta ja väännä levy melko miedolle lämmölle.

Riko pieneen kulhoon kananmunat ja vatkaa rakenne kevyesti haarukalla rikki. Lisää suolaa ja mustapippuria. Lisää pannulle voita tai öljyä ja kaada pannulle kananmunat. Ripottele toiselle puolelle kananmunien päälle vihannekset ja juusto. Anna paistua melko miedolla lämmöllä, kunnes pohja on kauniisti ruskistunut ja munat ovat hyytyneet pohjalta mutta eivät vielä kokonaan päältä. Käännä varovasti toinen puoli vihannesten päälle. Nosta pannu pois levyltä ja anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua.


1 3 4 5